Unikuvittelua

Tulipa sitten törmättyä erääseen kerrostaloasumisen hassuista puolista. Yläkerrassa asustaa ilmeisesti vastarakastunut pariskunta, jonka lemmenleikit eivät ole ihan sieltä hiljaisimmasta päästä. Kiva sitten toistaiseksi puutteessa elävän nörttipojan kuunnella, miten toiset temmeltävät useamman kerran päivässä. Sopii toivoa, että rauhoittuvat hieman alkuinnostuksen jälkeen.

Ennen kuin sain väännettyä itseni aamulla väkisin ylös sängystä, ajauduin taas leikittelemään eräällä mahdollisuudella. Kun noita tiettyjä juttuja suorittaa puoliunessa mielessään, ne yleensä onnistuvat täydellisesti, ja pian elääkin jo kuvitelmissaan kaikkia niitä avautuvia mahdollisuuksia. Valveilla tuo kaikki sitten tuntuu taas kovin kaukaiselta.

Aina ei voi voittaa, muttei voi voittaa, jos ei edes yritä. Ja yrittämällä taas ei periaatteessa häviä mitään. Ehkä pienen palan itsetuntoa.