Vallaton keulakuva

Ensi viikosta on tulossa taas ikävän työntäyteinen. Tänään olisi tietenkin pitänyt rentoutua ja latautua, mutta mitenkäs se muka onnistuu kun täytyy lukea tenttiin. Stressi sen kun lisääntyy eksponentiaalisesti, tunnen sen. Joulupyhäahdistuskin puskee päälle. Eihän tässä ole tiedossa mitään mukavaa ennen uutta vuotta.

Niin, minä se vaan odotan, että jokin maaginen kaikki huolet poistava iloinen tapahtuma tulee ja törmää yhtäkkiä vasten kasvoja. Niinpä vaan ei tapahdu, ei ainakaan kovin usein. Pitäisi vaan hammasta purren hoitaa ikävät hommat pois alta ja hakeutua hauskanpitoon. Kukapa muu minut tekisi onnelliseksi, jos en minä itse. Ehkäpä sitten, kun uhkun spontaanisti nauravin kasvoin hyvää mieltä, joku muukin kiinnostuu ja tahtoo päästä osalliseksi.

Ärsyttää jo nyt tuo presidenttispekulointi. Ihan yks hailee, kuka sinne pääsee tittelistään nauttimaan. Käy vähän ulkomailla ja armahtelee vankeja melkoisen tyydyttävällä palkalla. Niin ja pitää tietenkin turhia puheita. Äänestän presidentin viran lakkauttamisen puolesta.