Olipa kerran

Once upon a time in America, eli Suuri gangsterisota näin kotimaistettuna. Voi miten minä vihaankaan noita typeriä käännöksiä. No, leffa oli kuitenkin varsin erinomainen. Täytyy melkein sanoa, että pidin tuosta hitusen enemmän kuin Godfatherin ensimmäisestä (kaksi jatko-osaa on edelleen katsomatta). Tarina imaisi mukaansa, eikä neljän tunnin aikana tylsyys iskenyt kertaakaan. Katsoja sai rauhassa kasvaa henkilöhahmojen mukana. Tuntui siltä, kuin olisi itsekin mukana jengissä. Lopussa mieltä jäi askarruttamaan useampikin asia, mikä on usein hyvän elokuvan merkki.

En oikein tiedä, miksi Godfather yleensä on niin uskomattoman arvostettu filmi. Onhan se mainio, sitä en kiistä. Kuitenkin siitä uupuu jotain syvällisempää otetta, jokin merkitys. Se ei vaan sytytä, ainakaan meikäläistä. Ja miksi muuten maailman parhaimpina pidettyjen leffojen joukossa sattuu olemaan juuri näitä gangsterileffoja?