Minä kynnysmatto
Niinpä niin. Tilanne alkaa näyttää tuttuun tapaan taas aika surkealta. Kaikista paitsi yhdestä haastattelun järjestäneestä firmasta on tullut kielteinen vastaus. Ihan kuin olisin ollut varteenotettava hakijaehdokas aina siihen asti, kun näkivät minut silmästä silmään. Hassu pieni epäsosiaalinen poika. Sori, onhan sulla paljon taitoja, mutta ei me nyt sua kuitenkaan oteta. Kasva ensin isoksi, et sovi firman imagoon.
On helppo keksiä syitä, jotka vaikuttavat liioitelluilta tai täysin epäolennaisilta. Totuus vaan on, että tämä maailma on kaukana täydellisestä. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Jotta joillain voisi mennä hyvin, täytyy aina olla niitä, joilla kaikki menee päin helvettiä. Yleensä kuitenkin juuri ne, joille kaikki on annettu kuin tarjottimella, ihmettelevät miksi muut jaksavat kitistä.
Joskus luulin, että ihmiset muuttuvat jotenkin oikeudenmukaisemmiksi ja käyttävät korkeampaa moraalia ja etiikkaa kasvaessaan aikuisiksi. Olin niin kovin väärässä. Lasten käsityksissä oikeasta ja väärästä on vielä jotain vilpitöntä. "Aikuiset" osaavat olla todella julmia ja tunteettomia. Oma hyvinvointi turvataan vaikka muiden kustannuksella.
Mieleeni on jäänyt yksi tapahtuma ala-asteelta. Se oli ikäänkuin ensimmäinen väläys karusta todellisuudesta. Kaksi kaveriani tappeli. Toinen oli repäissyt toiselta rikki jonkin vaatekappaleen. Yritin lopettaa nujakan sanomalla, että ei kannata tehdä enää enempää vahinkoa. Se ei hyödytä kumpaakaan. "Enempää vahinkoa?!... njööö, huhhuh.." Kumpikaan ei näyttänyt ymmärtävän.
Juuri nyt olen taas niin pettynyt kaikkeen mahdolliseen. Oikeista asioista ei koskaan tunnu saavan palkintoa. En kuulu tänne ollenkaan, en kelpaa mihinkään. Heikkojen lyömistä jatketaan, sillä heikot eivät laita vastaan.
On helppo keksiä syitä, jotka vaikuttavat liioitelluilta tai täysin epäolennaisilta. Totuus vaan on, että tämä maailma on kaukana täydellisestä. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Jotta joillain voisi mennä hyvin, täytyy aina olla niitä, joilla kaikki menee päin helvettiä. Yleensä kuitenkin juuri ne, joille kaikki on annettu kuin tarjottimella, ihmettelevät miksi muut jaksavat kitistä.
Joskus luulin, että ihmiset muuttuvat jotenkin oikeudenmukaisemmiksi ja käyttävät korkeampaa moraalia ja etiikkaa kasvaessaan aikuisiksi. Olin niin kovin väärässä. Lasten käsityksissä oikeasta ja väärästä on vielä jotain vilpitöntä. "Aikuiset" osaavat olla todella julmia ja tunteettomia. Oma hyvinvointi turvataan vaikka muiden kustannuksella.
Mieleeni on jäänyt yksi tapahtuma ala-asteelta. Se oli ikäänkuin ensimmäinen väläys karusta todellisuudesta. Kaksi kaveriani tappeli. Toinen oli repäissyt toiselta rikki jonkin vaatekappaleen. Yritin lopettaa nujakan sanomalla, että ei kannata tehdä enää enempää vahinkoa. Se ei hyödytä kumpaakaan. "Enempää vahinkoa?!... njööö, huhhuh.." Kumpikaan ei näyttänyt ymmärtävän.
Juuri nyt olen taas niin pettynyt kaikkeen mahdolliseen. Oikeista asioista ei koskaan tunnu saavan palkintoa. En kuulu tänne ollenkaan, en kelpaa mihinkään. Heikkojen lyömistä jatketaan, sillä heikot eivät laita vastaan.
3 Comments:
Älä nyt liikaa masennu! Tosin tiedän omasta kokemuksesta, ettei tällainen lässytys paljon lohduta.
Mutta niin se vain on, että työpaikkoja (myös kesätöitä) varten usein haastatellaan useampikin henkilö. Se, ettei sinua valittu, ei välttämättä kerro siitä, ettet ole firmaan/hommaan sopiva. Joku toinen vain oli kokeneempi, harrasti samaa asiaa kuin haastattelija, omasi jonkun muka-tärkeän erikoistaidon.
Ja ainahan voit kysyä, kuka valittiin ja millä perusteella. Et välttämättä saa rehellistä vastausta, mutta ainakin jonkun selityksen.
Minä olen huomannut, että jotkut saavat helposti kaiken ja toiset jäävät useimmiten (kovasta yrittämisestä huolimatta) ilman mitään. Epäreilua, elämä on.
Eikä tämäkään lohduta, mutta sanon silti. Yritä repiä itsetuntoa edes siitä, että pääsit haastatteluun asti. Se on jo puoli voittoa ja jollain kierroksella olet se onnellinen, joka paikan saa. Olen läheltä seurannut monen nuoren ja lahjakkaan ihmisen kesätyöponnisteluja. Harva on edennyt edes haastatteluun. Oman alan työtä odotellessa pitää sitten vielä yksi kesä siivota, vartioida, tehdä varastohommia...Toivottavasti sinullekin löytyy jotain työtä.
Lähetä kommentti
<< Home