Herrat ja narrit

Myönnän, olen kateellisin ihminen. Minua rassavat yhä enenevässä määrin harvalukuiselle sikariportaalle virtaavat mammonavirrat. Tiedän senkin, että jos itse olisin siellä virran loppupäässä omaisuutta ammentamassa, en varmasti yltäkylläisyydeltäni näkisi enää epäkohtia. Rahalla ei ehkä suoranaisesti saa kaikkea, mutta sillä voi ostaa paljon kompensaatiota ja hyvää omaatuntoa.

Joskus aikaisemminkin jo nurisin kapitalismista, mutta vuosi vuodelta asia kiukuttaa enemmän. Kommunistiksi minua ei saa haukkua, enkä pidä mitään yhteisomistusta kovinkaan järkevänä, mutta omaisuuden keskittyminen luo eriarvoisuutta ja jakaa ihmisiä luokkiin. Eriarvoisuus sitten aiheuttaa valtaisan määrän erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että kovasta elämäntyöstä saa kunnon korvauksen, mutta homma menee pieleen siinä vaiheessa, kun rikkaudet jäävät perintönä samaan sukuun yhä uudelleen ja uudelleen. Siitä seuraa epätasapuolinen lähtötilanne uusille sukupolville. Sikarikkaiden omaisuudesta ei myöskään nykyisellä verojärjestelmällä saada lohkaistua tarpeeksi suurta palaa yhteiskunnan hyväksi.

Hyvä esimerkki vapaiden markkinoiden negatiivisista puolista nähtiin vastikään, kun Tampereelle kaavailtujen hulppeiden asuintalojen rakentaminen keskeytettiin, kun taloustilanne haihdutti ostajat. Niin, tarkoituksena oli tehdä pelkkiä ökykämppiä, joihin ei tavallisilla ihmisillä ole varaa. Asuntopula on köyhien ongelma.