Ihmispelko

Olen huomannut, että muiden surkimusten seurassa on paljon helpompi olla. Jos ympärillä on paljon itsevarmoja, sanavalmiita ja hyvännäköisiä ihmisiä, minulle tulee automaattisesti varautunut fiilis ja menen monin tavoin lukkoon. Jos taas koen, että ihmisillä on samankaltainen tai alempi status kuin minulla, voin helposti olla oma itseni. En tiedä, mistä kaikesta tuo status koostuu, mutta sen vain tuntee. Ehkä jotenkin alitajuisesti tiedostaa, että rumat ja muuten vaan vialliset eivät arvostele ainakaan toisiaan. En sitten tiedä, mistä olen kehittänyt moisen huomion kohteena ja arvioinnin alla olemisen kammon.

Eilisiltana olin juurikin siellä missä halusin, kuuntelemassa hyvää musiikkia. Hauskaa kyllä, mutta joukkoonkuulumattomuuden tunne aina latistaa fiiliksiä, varsinkin kun on yksin liikkeellä. Ei auta vaikka paikalla on musiikin suhteen pelkästään samanhenkisiä ihmisiä, jos niistä ei osaa tehdä itselleen kavereita.