Sieben sieben ailulu

Suomen isännöimät gayroviisutkin olivat ja menivät. Toista kertaa ei onneksi taida tulla. Minun oli suorastaan pakko käyttää tuota termiä, sen verran koomista homppelia ja transhenkilöä esiintyjien joukossa näytti olevan, yleisöstä puhumattakaan. Musiikistahan tässä nyt ei voi edes puhua, mutta tapahtuman puitteet hienoine screeneineen ja valoineen olivat sentään tyylikkäät.

Jälkeenpäin oli taas huvittavaa seurata, miten kansa ihmetteli, miksei se ja se hyvä kappale pärjännyt. Jotain kertoo se, että jossain välissä muuten vaan esiintynyt Apocalyptica hakkasi kaikki kilpailukappaleet syvälle ikiroutaan. Mitä muka voi odottaa muoviselta ja juustoiselta eurohomoglittermusikaalishowlta? Ei sitä ainakaan voi liian vakavasti ottaa. Kaikki eivät vaan tunnu sitä tajuavan.