Mä en enää leiki

Olen niin kyllästynyt noihin pintaliitobaareihin (ja baareilla tarkoitan tässä lähinnä yökerhoja, en mitään istuskelujuottoloita). Muunlaisissa en silti osaa iltaani viettää, ellei mukana ole tavanomaista parempi kaverisakki. Pariutuneet kaverit kuitenkin pyrkivät jo tarkoituksella niihin tylsempiin paikkoihin, joissa ei näin sinkkuna voi edes kuvitella törmäävänsä varteenotettaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.

Pintaliitopaikassa tällainen vaatimaton nörttipoika ei ole mitään. Ei vaikka yrittäisi vähän metroseksualisoida. Kukaan ei erehdy edes ottamaan kunnon katsekontaktia. Vaikka onnistuisikin bongaamaan edes suunnilleen samassa liigassa painivan tytön, senkin ympärillä on valmiiksi jo ainakin kolme kriteerit täyttävää trendimiestä. Millä minä kenenkään kanssa kilpailisin?

Onko muka reilua, että meille kaikille on annettu tiettyjä positiivisia ajatuksia ja tunteita, mutta vain osalle todellisia mahdollisuuksia käyttää niitä, nauttia niistä ja jakaa niitä jonkun toisen kanssa?

Enkö voisi saada hymyä kasvoilleni muutenkin kuin laittamalla hyvää musiikkia soimaan, sulkemalla silmät ja lakkaamalla kokonaan ajattelemasta...