Ilmavaivoja taas

Ilma on ihan perseestä. Siis silloin, kun se liikkuu päin näköä useita metrejä sekunnissa kuljettaen mukanaan katupölyä ja muuta roskaa (hiekat lakaistaan pois aina liian myöhään). Fillarilla polkeminenkin on kuin suossa sotkemista, kun kaikki energia tuntuu katoavan ilmanvastuksen päihittämiseen.

Huomasin, ettei minusta taida ihan viikossa tulla uutta Claptonia. Kyllähän kitarasta sointuja saa irti, mutta jos joka ääntä varten pitää ensin asetella sormia viitisen sekuntia, lopputulosta ei voi vielä kutsua musiikiksi. Sormenpäätkin huutavat samantien armoa, kun yrittää painaa noita teräskieliä tarpeeksi lujasti. Treenaus jatkuu.