Tarkkaa

Myönnän kuuluvani siihen ryhmään ihmisiä, joilla on pakonomainen, ajoittain alitajuinen tarve pyrkiä järjestelmällisyyteen. Ainakin joissain asioissa. Jos kävelen laatoitetulla tai muuten kaavamaisesti merkityllä alustalla, sijoitan askeleeni niiden ruutujen tai viivojen mukaan. Tai jos asettelen tavaroita työpöydälleni, suorakaiteen muotoiset esineet täytyy ehdottomasti asennoida yhdensuuntaisesti pöytälevyn mukaan. Muutkin esineet selkeään, mieluusti symmetriseen kuvioon. Tai jos pyöriskelen työtuolillani vailla järkevää syytä (jos satut olemaan pomoni, niin harrastan tuota pyörimistä lähinnä dokumentteja lukiessani), vauhdinantojalan osumakohdat lattiaan jakavat pyörimissektorin tasaisesti yhtä suuriin osiin.

Mitä tämä sitten kertoo minusta, vai kertooko yleensä yhtään mitään? Sen tiedän, että looginen päättelykykyni on korkeammalla tasolla kuin matemaattinen- tai kielellinen lahjakkuuteni. Ehkä siitä voisi halutessaan vetää jonkinlaisen syy-seuraussuhteen.