Täydellistä

Tuli yhtäkkiä mieleen, että katselin joululomilla kotikotona töllöstä ohjelmaa, josta piti mainita. Siinä tuntemattomilla kriteereillä valitulle henkilölle tehtiin täydellinen muodonmuutos. Ei siis mitään kotimaista pukemis- ja meikkausnössöilyä, vaan kaikki mahdollinen kauneusleikkauksista hammaskaluston uusimiseen ja näön korjaamiseen.

Kyseisessä jaksossa oli mukana ehkä noin 18-vuotias tyttö, jolla ylikasvanut tai jollain tavalla liikaa eteentyöntynyt alaleuka. Ensimmäisenä ajattelin tietenkin, että ompas hyvä juttu että joku onnekas pääsee niinkin hankalasta syntymäviasta eroon. Vaan sitten kun tytölle oli laitettu hammaskuoret, hoidettu laserilla iho ja muutenkin puettu perinteiseen muoviseen jenkkitelkkarimuottiin, tuli sellainen olo, että tämähän on väärin. Missä menee korjailun ja parantelun raja?

Ulkonäkökorjailu on puoliksi oikein ja puoliksi väärin. En edes osaa sanoa, mikä on pohjimmainen syy siihen, että mielestäni ei ole täysin tervettä, jos nykysuuntaus jatkuu. En väitä, ettei joskus tuntuisi siltä, että olisi kiva päästä joistain omista pikkuvioista eroon. Jos on kuitenkin niin, että ihmiset eivät kykene elämään keskenään normaalia elämää ilman rankkoja fyysisiä korjausoperaatioita, jotain on pahasti pielessä. Ihminen on tyhmä eläin.