Tapansa kullakin

Niin sitten kävi, että minut haastettiin meemiin. Haastaja ei ilmeisesti ollut tietoinen taannoisesta meemimarinastani. En edelleenkään pidä moisista, eikä aikomukseni ole käydä vastaavanlaista vuoropuhelua muiden blogien kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö voisi lukea ja kirjoittaa samoista asioista kuin muut. Olkoon tämä nyt kuitenkin se ainut kerta, jolloin poikkeus vahvistaa säännön. Pidätän kuitenkin itselleni oikeuden miettiä meemin aihetta hieman tarkemmin. Tuohon ei ole ihan helppo vastata.

Joku voisi kertoa minulle mihin perustuu mielipide siitä, ettei päähinettä saisi pitää päässä ruokaillessa tai ylipäänsä sisätiloissa. Itse en näihin nykytrendien pipopäihin kuulu, mutta silti minua huvittaa aina kovasti, kun joku jaksaa sisäpipoilusta nurista. Aivan kuin lakista muka aiheutuisi jotain harmia. Yhtä lailla joku kaavoihinsa kangistunut hienostotantta saattaa mulkaista ilkeästi, jos tyhjennän lautastani pelkällä haarukalla. Jos kerran lautasellani ei ole mitään leikattavaa, niin en kyllä helvetti jonkin tyhjänpäiväisen tavan takia tee siitä syömisestä yhtään hankalampaa. Jostain syystä näistä "hyvistä tavoista" on muodostunut tietyille ihmiselle täysin pakkomielteinen fiksaatio.