Surullista

Kotopuolesta kantautui vähän ikävämpiä uutisia. Kissalla on ilmeisesti jokin sairaus. Se ei ole enää suostunut syömään eikä juomaan, ja eläinlääkärilläkin on jo käyty. Vielä ei ole täyttä varmuutta, onko se sokeritauti vai jokin vakavampi maksavaiva. Kyllähän tuo vähän pistää mielen apeaksi. Noista lemmikeistä kuitenkin tulee tavallaan perheenjäseniä, kun ne useamman vuoden ajan pyörivät seurana. Ikääkin tuolla mirrillä on jo sen verran, ettei viimeisen piikin mahdollisuus ole ihan poissuljettu, jos kyseessä on vakavampi sairaus. No, toivottavasti se on vaan lievä sokeritauti.

Muistan vielä, kun veimme aikanaan ensimmäisen kissamme nukutettavaksi. Olin silloin vielä aika pieni lapsi, eikä kyyneliltäkään kyllä vältytty. Sanokaapa itse ilman tunteiden tulvaa hyvälle kaverille, että moikka nyt pörröinen ystävä, sun pitää nyt pian nukahtaa, etkä herää enää koskaan...