Omituisia ihmissuhdeneuvoja
Jokus lapsena istuessani kotikotona vessassa tarpeillani, ihmettelin kovasti vessan sähköpatteriin liimattua tarraa, jossa luki "Ei saa pettää". Sama teksti oli vielä ruotsiksi ja norjaksi, vai mahtoikohan olla tanskaa. Pohdin asiaa pitkään ja useammallakin eri istunnolla, ennen kuin mainitsin asiasta äidilleni. Kävi ilmi, että tarrassa lukikin oikeasti "Ei saa peittää", mikä olikin huomattavasti loogisempi tulkinta. Äidillä oli hauskaa, ja minua harmitti.
Sitä vaan ei jotenkin sen ensimmäisen väärinlukukerran jälkeen osannut enää lukea tekstiä ajatuksella, vaan oletti automaattisesti tulkinneensa tekstin oikein. Tulkinnassahan oli sentään järkeviä sanoja, mitä nyt merkitys hieman pielessä. Mutta ei, minulle ei kuitenkaan myöhemmin kehittynyt lukihäiriötä. Olin kai muutenkin ihan terävä lapsi. Tuo tapaus on vaan jäänyt hyvin mieleen.
Sitä vaan ei jotenkin sen ensimmäisen väärinlukukerran jälkeen osannut enää lukea tekstiä ajatuksella, vaan oletti automaattisesti tulkinneensa tekstin oikein. Tulkinnassahan oli sentään järkeviä sanoja, mitä nyt merkitys hieman pielessä. Mutta ei, minulle ei kuitenkaan myöhemmin kehittynyt lukihäiriötä. Olin kai muutenkin ihan terävä lapsi. Tuo tapaus on vaan jäänyt hyvin mieleen.
2 Comments:
Voin muuten kertoa, että tuo ei saa peittää -fraasi on ainoa suomenkielinen ilmaisu, jonka _tasan_joka_ikinen_ ruotsalainen osaa. valitettavasti: olen tämän nimittäin empiirisesti kokenut. Ruotsissa asuessa (nou hätä, olen muuten ihan mukava ja tervejärkinen tyyppi, ainakin melkein...) joka ikiseltä vastaantulijalta, jolle kansalaisuus ja äidinkieli selvisi, sai kuulla tuon lausahduksen, joka tosin kuulosti ihan joltain muulta: ei(nouseva intonaatio)sa(laskeva, nämä kaksi siis lausutaan yhteen) (väli, ihme) pettä. Kestikin ekalla kerralla pari toistoa, ennen kuin tajusi.
Toinen yleisesti hallittu fraasi sitten on moi mukulat, joka on Ruotsin ylellä suomenkielinen kakaroittenviihdytystuokio. Eivät tosin ymmärtäneet, miksi suomenkielisestä perunoista puhuminen on niin hauskaa... :)
Sama lause, erilaisia muistoja. Kumma toi ihmisen mieli. Mutta muistanpahan lopun ikääni, mitä sama on på svenska. :)
Tullut tutuksi minullekin tuo ruotsalaisten huima suomen kielen taito. Englannissa kansainvälisellä leirillä ollessani jokaikinen vastaantuleva ruotsalainen tokaisi jossain vaiheessa keskustelua suu leveässä hymyssä "Eisa pettä!".
Ja niin, googlasin muuten isänpäivärunoja... ;)
Lähetä kommentti
<< Home