Se tulee taas

Koskaan en uskonut tätä sanovani, mutta kiire on välillä ystävä. Kun on tarpeeksi hommia, ei ehdi liiaksi märehtiä kaikkea syvällistä (ja pinnallista). Ei ehdi tuijottaa eteensä tyhjässä kämpässä, ei katsella ankean syksyistä maisemaa ikkunasta. Ei ehdi seurata sivusta liian iloisia ja onnellisia ihmisiä. Ei ehdi vajota muistoihin, joita tiettyjä biisejä kuunnellessa palaa mieleen. Kiire on yksinäisen ystävä.

Onnellisen pitkään säästyin joulumainoksilta, mutta tänään pärähti postiluukusta jokin joulun lelukatalogi, jonka kannessa on räikeän punaisia tonttuja. Kyllähän sitä Suurta Lelukirjaa aina kersana selaili kuola valuen, mutta nykyään joulunalusmainonta lähinnä rasittaa. Seuraavaksi varmaan alkavat taas ne telkkarin pikkuoravaäänimainokset. Argh. Ja taas kerran saa miettiä päänsä puhki, millä hoitaa ne pakolliset joululahjahankinnat. Tuplahuokaus.