Kemuttelua, osa II

Juuri kun oli saanut hädin tuskin kärsittyä pienoisen krapulansa, piti ruveta tekemään lähtöä seuraaviin pirskeisiin. Tällä kertaa vuorossa juominkeja vähän eri sakin kanssa. Ja juurikin vain ja ainoastaan juominkeja, eipä meidän porukassa harrasteta mitään alkoholittomia illanistujaisia.

Ilta oli ihan rattoisa ainakin siihen asti, kunnes päästiin baariin. En tiedä onko tässä tulossa vanhaksi, vai miksi tuo baarien meininki tuntuu kerta kerralta väsyneemmältä. Ei siellä metelissä jaksa jutustella yhtään enempää kuin on pakko. Ainoaksi aktiviteetiksi jää juomien ryystäminen. Tietty sitä pitää yrittää olla koko ajan vähän valppaana ja katsella ympärilleen, jos vaikka onnistuisi löytämään takaisin katsovan silmäparin. Mutta kovin oli hiljaista tälläkin kertaa. Olin kuin ilmaa.