Kauas jonnekin

Syvä huokaus. Madventuresin vahtaaminen alkaa sitten vähitellen kostautua. Mieleen on hiljalleen hiipinyt ajatus mahdollisesta omasta reissusta joskus hamassa tulevaisuudessa. Ihan siis reppumatkasta, ei mistään pakettilomasta. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä suuremmaksi sisäinen palo ja houkutus kasvaa. Vanhana sitä sitten ainakin katuu, jos ei nuorena toteuta haaveitaan. En tahdo, että minusta tulee katkera vanha kääpä.

En minä silti koskaan ole tuntenut olevani mikään armoton matkaajaluonne. Viihdyn kyllä ihan paikoillanikin. Koska olen niin arka ja hiljainen, suhtaudun itsekin vähän epäilevästi kykyihini pärjätä mahdollisella halpisreppumatkalla. Tulisinko oikeasti siellä toimeen? Tapaan suunnitella kaikki yleensä hyvin tarkoin. Voisi kuvitella että pienellä budjetilla matkaava travelleri (eh heh) joutuu usein luovimaan vailla sen kummempaa varmuutta mistään etukäteen suunnitellusta. Turvallisuusriskejäkin on aina.

Silti yllätän itseni aina välillä kuvittelemasta mielessäni, miten makaan jossain pienessä bungalowissa Kaakkois-Aasian rannoilla. Ilma on lämmin ja kostea. Ilta-aurinkon viime säteet heijastelevat rantavedestä ja luonto tuoksuu. Hymyilen.