Yksin vai kaksin

Pakko taas todeta, kun on näitä asuntojuttuja pohdiskellut, että yhteiskunta suosii monella tapaa pariskuntia. Eikä siinä mitään, kai niin pitää ollakin. Kyllähän minulla yksinkin on kämppään varaa, mutta kaksin saisi enemmän ja parempaa, kun lainataakallekin olisi kaksi kantajaa. Se vähän risoo, kun ei tiettyyn elämänvaiheeseen mennessä ole löytänyt sitä kumppania, niin kaupan päälle ruvetaan tavallaan vielä rankaisemaan siitä.

Eräs tyttö lukioajoilta sanoi kerran, että vuosien karttuessa pitää ruveta vähitellen laskemaan sitä rimaa. Karkeastihan tuon saa tulkita niin, että lopulta on kelpuutetava itselleen joku, vaikkei siitä niin kovasti pitäisikään. Kumpi on sitten parempi, elää yksin vai yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeasti tee sinua onnelliseksi?