Hienot ihmiset

Kävimme porukalla vähän tutkimassa porvarielämän ihmeellisyyksiä. Toisin sanoen kävimme erään merkkitapauksen kunniaksi kokeilemassa, maistuuko tuplasti kalliimpi pihvi myös tuplasti paremmalta, tai onko tavallista laadukkaampana pidetyn ravintolan palvelu oikeasti lisähinnan arvoista.

No ei. Hyvää, muttei niin hyvää. Ylellistä, muttei niin ihmeellistä. Kaikella on rajansa. Sen tietyn rajan jälkeen lisäpanostusella saa enää pelkkää mielikuvaa ja imagoa. Rajan yli mentäessä annoskootkin pienenevät suorastaan naurettaviksi, eli joudut maksamaan vielä vähän lisää saadaksesi edes vatsan täyteen. Ilmeisesti rahalla saa kuitenkin oikeuden täydelliseen mulkkuuteen. Sellainen olo ainakin minulle tuli, kun katselin vierestä, miten joku pariskunta vaihdatti annoksensa nyrpistellen maistettuaan niistä haarukallisen verran.

Taidan jättää luksusruokailut tulevaisuudessakin vähemmälle. Ehkä joku muu osaa arvostaa.