Kooma

Joulu on vuoden synkintä aikaa

2011-11-29T23:41:00.002+02:00

Ällömakeat happy happy joy joy -rallattelut soivat jo joka tuutissa. Kaikki on yhtä onnellista perheidylliä. Edessä pakolliset jouluvelvollisuudet, ei nappaisi tasan yhtään. Miksi minun pitää olla se, joka tuottaa muille hyvää mieltä?

Mikään ei ole varmaan tyhmempää, kuin lyöttäytyä seuraan, jossa on oikein nätti ja mukava tyttö. Sanoinko jo että varattu? Oli sillä ihan kiva kaverikin. Varattu. Puhdasta itsensä kiusaamista päästää niitä turhia haikailevia tunteita pintaan. Tietyllä tavalla paljon helpompi tapaus oli eräs toinen tyttö, joka ei vaivautunut pukahtamaan minulle sanaakaan, kun yritin jututtaa. Tuli ainakin kerralla selväksi.

Välillä tuntuu, että on parempi vaan pysyä yksin kotona. Ei ainakaan olisi tarjolla toistuvia muistutuksia siitä, mitä on jo vuosia kaivannut. Ei pääse näkemään, mistä jää paitsi, ei omia heikkouksiaan muiden rinnalla.

Ylpeitä

2011-07-24T04:19:00.002+03:00

Ilmeisesti mainio tuurini eksytti minut keskelle jonkinlaista sateenkaaritapahtumaa, sillä tavallisena viikonloppuna yökerhossa ei mielestäni näe noin paljon toisiaan maistelevia saman sukupuolen pareja. Oli porukka sitten heteroa tai ei, minuun ei tainnut kukaan ylimääräistä huomiota kohdistaa. Liekö se hyvä vai huono asia?

Satunnaista raapustelua

2011-06-05T04:12:00.002+03:00

Onhan tämä blogi käytännössä jo kuollut, sillä vähäinen kirjallinen tuotantoni suuntautuu tätä nykyä toisaalle. Aikansa kutakin.

Eräs tyttö sattuu pyörimään aika usein samoissa paikoissa kuin minä. Joskus se ainakin oli kihloissa. Tiedän, koska uskalsin kauan sitten yrittää vääntää sen kanssa jotain noloa juttua. Taisi silloin aika nopeasti näyttää vasenta nimetöntään, mutta halusi kuitenkin selvästi antaa mahdollisimman pehmeän tyrmäyksen, ei mikään ilkeä tapaus. Ehkä sitä vaan kävi sääliksi poikaparan tökerö lähestyminen. En kuitenkaan sen koommin enää haikaillut tytön perään, oli se ulkonäöltään sen verran eri kastissa.

Nyt se tyttö kuitenkin näytti juttelevan pitkään jonku jätkän kanssa, ja jostain ihmeen syystä ajattelin, että se saattaa olla nykyään vapaalla jalalla. Ja tuon keskustelun seuraamisesta tuli vallan haikea fiilis. Umpityhmää. Aivan kuin tuon tyttö olisi muka muussa tapauksessa rynnännyt oitis suoraan meikäläisen kaulaan. Miksi mieli kiusaa itseään moisilla kuvitelmilla? Ehkä se vaan tarraa noihin harvoihin muistoihin, uusia kun ei juuri ole syntynyt.

Minne katosi pojan hymy?

2010-12-12T05:18:00.005+02:00

Kaikkialla näen tavallisia ihmisiä elämässä tavallista elämää. Jotenkin koen itseni täysin ulkopuoliseksi, aivan kuin katselisin muiden menoa usvahunnun läpi. Sitä voi olla positiivisella tavalla persoonallinen ja erilainen, mutta usein tunnen kuitenkin olevani se outo tyyppi, jonka vieressä on bussin viimeinen vapaa paikka. Olen opittujen käyttäytymismallien uhri. Ollessani yksin liikkeellä minusta tulee ennemmin tai myöhemmin pelokas ja ilmeetön. Välillä huomaan nostaneeni hartiani silkasta jännityksestä ylös, hädin tuskin hengitän. Itsensä tiedostaminen on myrkkyä, ajatuksiin vaipuminen pelastaa.

Kun on oman pelkonsa ja epävarmuutensa vanki, ulkopuolisen vuorovaikutuksen tulkinta muuttuu pahimmillaan vainoharhaiseksi. Onko sivullinen naurahdus kohdistettu minulle? Jos on, niin mikä siihen oli syynä? Luonnollisesti se, että yrittää tilansa tiedostaessaan käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, ei yleensä onnistu. Miehestä tulee se surullisenkuuluisa kävelevä anteeksipyyntö, jonka negatiivinen aura hohkaa automaattisesti varoitusmerkkejä muille.

Eivät asiat aina olleet näin, joten pakko on ihmetellä, miten tänne asti oikein päädyttiin niin vaivihkaa. Miten palataan lähtöruutuun?

Unikäsittelyä

2010-11-10T23:17:00.003+02:00

Tiedättehän, miten elokuvissa ja tv-sarjoissa onnelliset parit lähes poikkeuksetta nukahtavat tai heräävät ylimakeasti toisiinsa tiiviisti kietoutuneina tai puoliksi päällekäin. Ei kai kukaan kykene oikeasti nukkumaan sillä tavalla? Lyhyidenkin omakohtaisten kokemusten perusteella se on mahdotonta jo pelkästään siksi, että vieruskaverin puoleista kättä ei saa mitenkään järkevästi sijoitettua niin, että se ei ennen pitkää puutuisi tai olisi muuten vaan sietämättömässä asennossa. Toisen rintakehän liikekään ei auta asiaa, puhumattakaan hengityksen tuhinasta.

Tuli vaan joskus mieleen.

Minä ja muut

2010-10-07T18:40:00.003+03:00

On aina yhtä hämmentävää tavata sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä maailman tai edes kotimaan ajankohtaisista tapahtumista yhtään mitään. Usein heillä on myös aivan onneton yleistieto mistä tahansa asioista. Ei yleistiedon puute tarkoita välttämättä sitä, että ihminen olisi tavallista tyhmempi, enkä minä voi tietty tuomita, vaikka joku tykkääkin elää elämäänsä tiedottomana (hah). Keskustelu tällaisen ihmisen kanssa voi vaan olla hetkittäin mielenkiintoista, kun joutuu itse arvailemaan, mitä aiheita kannattaa yleensä nostaa esiin. Ja pohtimaan, onko loukkaavaa, jos puhuu jatkuvasti asioista, joissa se yleistiedon puute käy ilmi.

Yhtä lailla hämmentävää on huomata, miten jotkut pärjäävät paljon vähemmällä maallisella materialla kuin minä. Miten muka voi elää ilman sitä ja tätä. Monesti olen päättänyt, että turhaa rojua en enää hanki, mutta vähän ajan kuluttua tulee taas ostettua jotain. Ei välttämättä aina turhaakaan, mutta se materia tuppaa kuitenkin täyttämään kaiken säilytystilan. Muutoista tulee kerta toisensa jälkeen karmeampia kokemuksia.

Vaatteet

2010-09-29T22:25:00.003+03:00

Eikö olekin ärsyttävää, kun hupparin kiristysnaru on liikkunut itsekseen niin, että toisella puolella roikkuu paljon pidempi pätkä kuin toisella. Ja miten rasittavaa onkaan, kun farkkujen toinen lahje ei laskeudu siististi kengän päälle vaan jää jotenkin myttyyn. Puhumattakaan siitä, että joidenkin housujen ja shortsien etumus taittuu istuessa ikävästi koholle, ja näyttää siltä kuin olisi kova seisokki päällä. Entäs sitten, kun pitää pikkutakissa nostaa syystä tai toisesta käsiään tavanomaista korkeammalle...

Yliannostuksia

2010-08-29T20:58:00.002+03:00

Vähintäänkin mielenkiintoinen viikonloppu. Miksi kokemukset ja tuntemukset tulevat aina yllättäen eteen kuin saavista niskaan kaatamalla? Taas tosin nähtiin, että toisinaan tapahtumat vaativat, että jättää kuuntelematta oman järjen ääntä. Ja että yökerhoissakin kannattaa käydä.

Ai helkkari että tuntuu hyvältä, kun saa pitkästä aikaa osakseen kiintymystä. Tytöllä, hellyydenosoitusten tarkoitusperillä, aitoudella, lievällä humalatilalla tai hetken ohimenevyydellä ei ole niin väliä, jos tilanne vaikuttaa spontaanilta. Jo pelkkä ajatuksen maistelu saa aikaan polttelua rintalastan alla. Minua voi helposti viedä miten lystää.

Aikanaan pieni realisti sisälläni tekee vääjäämättä sen huomion, että vaikka tällainen yksittäinen pieni törmäys toiseen ihmiseen nostattaa niin suurta tunnemyllerrystä, monille muille se on tavallista arkea. Minä joudun todennäköisesti odottamaan taas kauan seuraavaa kertaa.

Sateisen syysillan hämärtyessä, melankolisen popin soidessa, laitan silmät kiinni ja annan tuon tunteen jälleen vallata. Se polttelee edelleen, mutta vähän eri tavalla.

Parisuhdesääntöjä

2010-08-24T22:37:00.003+03:00

Muiden parisuhteita sivusta seuratessa en ole kyennyt koskaan ymmärtämään, miksi "poikien kanssa" illanviettoon tai reissuun pääsemisestä tehdään niin iso numero. Puoliskolta pitää erikseen anoa lupa moiseen, ja jos sellaisen saa, pitää vähintäänkin raportoida säännöllisin väliajoin kotiin. Aivan kuin yhteistä aikaa ei voisi muulloin viettää tarpeeksi. Liekö tuo paremminkin jonkinlainen parisuhdemuotin vakiorituaali, jota noudatetaan vain noudattamisen ilosta, koska järkisyitä en keksi. Itse taitaisin kyllä kokea moisen melkoisena kontrollifriikkeilynä. Yleensäkin jotain on pielessä, jos ihan kaikesta pitää tehdä yhteisen päätösvallan alaista.

Ilmoja pidelly

2010-08-13T23:20:00.003+03:00

Miksi Forecan sunnuntain sääennusteeseen ilmestyy karmea vesipatsas vain vähän sen jälkeen, kun päätän, että nimenomaan samaisena päivänä voisi käydä viihtymässä kansainvälisessä lentohärvelinäytöksessä. Luonnollisesti päätöksen jälkeen ehdin buukata vaihtoehtoisen lauantaipäivän jo täyteen muuta toimintaa. Ilmatieteen laitos toisaalta tarjoilee edelleen pelkkää kirkkaankeltaista palloa, joten yltiöoptimisti saattaisi vielä elätellä toivoa kuivasta kokemuksesta.

Sinänsä vähän harmittaa, ettei täysin kohdalle ole osunut yksikään noista komeista myrskyistä. Luonto näyttää täällä voimiaan turhan harvoin.

Tasaisin väliajoin sitä huomaa vaipuneensa jonkinlaiseen arkihorrokseen, toisinaan suorastaan koomaan. Päivät kuluvat vailla tarkoitusta, ilman kummempia mielihyvän odotuksia. Nukuttua tulee, koska on pakko. Syötyä tulee, ettei laihdu. Töissä tulee käytyä, jotta saa rahaa. Rutiiniusvassa ei osaa edes kaivata isompia kiksejä. Elämä on tylsää, ellei itse havahdu etsimään toimintaa ja elämyksiä.

Töykeä muotipoliisi

2010-07-24T00:11:00.002+03:00

Voisko joku vihjaista kauniimman sukupuolen edustajille, että suunnilleen kaikki tuubitopit ja -mekot ovat aika karmean näköisiä. Nostelutarpeesta päätellen ne eivät useimmiten pysy edes kunnolla ylhäällä. Tai sitten kiristävät rumasti. Putkiasusteet sallittakoon ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden alle ei laiteta yhtään mitään...

Lentokentän matkalaukkuhihnalla eräs nainen esitti lievää hernenenäilyä ängettyäni hänen ohitseen hipaisten samalla hänen (hihalla verhottua) käsivarttaan ohikulkuaikeeni merkiksi. Nainenpa olisi kuitenkin halunnut koskettelun sijasta suullisen ennakkovaroituksen. Mietin jälkeenpäin, olinko tosiaan epäkohtelias, vai olisiko kosketuskammoinen voinut ehkä seistä jossain muualla kuin siellä muiden pöljien seassa, liian lähellä laukkuhihnaa.

Vapaa radikaali

2010-07-10T05:13:00.003+03:00

Ihmiset jakautuvat ihan itsestään erilaisiin ryhmiin. Esimerkiksi mieltymys tiettyyn musiikkityyliin on yksi tyypillinen kategorisoiva tekijä. Joihinkin ryhmiin kuuluminen taas muodostuu useammasta yhteisestä ominaisuudesta. Kaikkia ei ole niin helppo luokitella, mutta varmasti jokainen on joskus elämässään tullut sijoitetuksi johonkin karsinaan, vapaaehtoisesti tai tahtomattaan.

Minä en ole oikein koskaan kokenut kuuluvani mihinkään yhteisöön. Tai toki minulla on aika selkeä käsitys siitä, millaisena minut nähdään ulkopuolisin silmin, mutta on taas eri asia, pidänkö ollenkaan siitä lokerovalinnasta. Monesti tuntuu kuitenkin siltä, että olisi helpompaa kuulua johonkin isompaan joukkoon. Voisi sulautua massaan ja toimia ennaltamäärätysti, kuten kaikki muutkin. Olen törmännyt useampaankin ryhmään, joihin mieluusti kuuluisin, mutta "jäsenyyden" lunastaminen ei välttämättä ole ihan yksinkertaista.

Nahkoja

2010-07-09T21:36:00.004+03:00

Skins on mainio sarja, vaikka se aluksi näyttääkin kovin kliseiseltä teinidraamalta. No onhan se, mutta tavanomaista parempaa sellaista. Varsinkin kaksi ensimmäistä kautta meni nappiin, neljäs levisi jo vähän käsiin. Skinsin teinit näyttävät oikeasti teineiltä, toisin kuin amerikkalaisissa collegesarjoissa. Sarjan sijoittuminen britteihin tuo muutenkin piristävää vaihtelua. Slangi on mielenkiintoista kuunneltavaa. Jokaiselle varmasti löytyy hahmo johon samaistua, olkoonkin että tapahtumat ovat välillä aika korkealentoisia ja epätodellisia. Tunnelma- ja tunneskaalalla käydään läpi suunnilleen kaikki mahdollinen. Musiikkia käytetään mainiosti hyväksi, ja visuaalinen ilmekin on mukavan värikäs.

Minä, sen sijaan, taidan olla vähän yli-ikäinen sarjan kohderyhmään nähden.

Lomaa odotellessa

2010-06-22T22:39:00.003+03:00

Alkukesä kuluu aina turhan nopeasti. Saamattomuus vaivaa monessakin mielessä, edukseen esiintyminen ei vain tunnu luonnistuvan. Sitä näkee muiden vanhenevan positiivisella tavalla ja ihmettelee, miksei itse osaa hyödyntää omia vähäisiä vahvuuksiaan.

Ja se juhannuskin taas. Joskus teinivuosina juhannus oli vielä festariaikaa, mutta on sittemmin muuttunut pariskuntien mökkeilyjuhlaksi. Ikisinkku ja yksinäinen susi pysyttelee mieluusti piilossa jossain kolossaan ja on kuin mitään keskikesän juhlaa ei olisikaan.

Täytyy taas hypätä lentokoneen selkään ja lähteä hakemaan uusia näkemyksiä ja kokemuksia muualta Euroopasta.

Kuuma suihku

2010-05-26T23:15:00.002+03:00

Minä olen niitä, jotka eivät malta tulla suihkusta pois. Vedenkulutuksesta viis. Varsinkin hikisen lenkin jälkeisissä endorfiineissa tai muuten vaan vähän viluisena lämmin suihku tekee aika eetua. Ja lämpöä saa tosiaan vääntää rennolla kädellä pikkulapsirajoittimenkin yli niin, että lopulta koko kylpyhuone höyryää.

Saunassa itsensä saa kyllästää lämmöllä, eikä suihku pidä samalla tavalla otteessaan. Ja tietty saunan yhteydessä kaipaa viileämpää vettä.

Kun etsivä ei löydä

2010-05-16T05:18:00.002+03:00

Niin, tiedetään, en löydä etsimääni yökerhoista. Olen siellä pelkkää täytettä, jonka joutuu ohittamaan etsiessään jotain kiinnostavaa. Otollisempiakin, eri tyylisiä kohteita, varmasti löytyisi, mutta lähes olematon baariseurani rajoittaa paikkoja, joissa kehtaa käydä. Ihan yksin ei ainakaan kykene jäpittämään missä tahansa.

Tuntuu niin helvetin epäreilulta, että suunnilleen kaikki muut tuntuvat löytävän kumppaninsa ja sydänystävänsä ihan sattumalta ja itsestään ilman sen kummempia ponnisteluja. Lähituttavissa on tosin niitäkin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, mutta ovat jo käytännössä luovuttaneet ja lakanneet etsimästä aktiivisesti seuraa. Missä ovat markkinat sellaisille ihmisille, jotka missasivat tai muuten vaan sössivät kaikki teini-iässä ja opiskeluaikoina eteen tulleet tilaisuudet? Ei sellaisia ole.

Missä piileskelevät kaikki yliopisto- ja korkeakoulunaiset? Ne harvat semikontaktit, joihin olen viime aikoina törmännyt, ovat olleet pääasiassa joko ammattikoulutettuja tai opiskelupaikkaa vielä hakevia. Olen monesti palannut miettimään, miten paljon koulutustaustalla tai koulutusvaiheella merkitystä, jos aikoo jonkun kanssa elellä yhdessä. Vaikea sanoa.

Isolla ämmällä

2010-05-13T11:22:00.003+03:00

On aina yhtä hämmentävää lukea noita juttuja, joissa valitellaan, että pojat eivät pärjää koulussa, jäävät jälkeen ja syrjäytyvät. Itse kun pärjäsin vallan mainiosti, ei tehnyt oikeastaan koskaan edes tiukkaa. Iso osa kavereistanikin pärjäsi, ja nekin, jotka pärjäsivät vähän huonommin, ovat edenneet elämässään ainakin pintapuolisesti hyvin, jopa paremmin kuin opiskelujaan jatkaneet. Tietty oli ne muutamat, joiden tiesi jo varhaisessa vaiheessa olevan toivottomia tapauksia. Oli niitä tytöissäkin, mutta vähemmän.

Vastaavasti kun puhutaan, miten pojat ovat vaikeita kasvattaa ja varsinkin murrosiässä erityisen kauheita, tuntee teininäkin enimmäkseen kilttinä (oli minullakin synkät tuntini) pysytellyt poika itsensä puolittain kastroiduksi. Olemmeko lainkaan oikeita miehiä, jos edustamme joka asiassa sitä tilastopoikkeamaa?

Täyttäkää maa

2010-05-07T22:52:00.003+03:00

Kaikkien näiden talouskriisien, luonnonkatastrofien ja humanitääristen ongelmien keskellä tulee aina miettineeksi, miksi holtittomaan väestönkasvuun ei suhtauduta vakavammin? Se on kuitenkin yksi jättimäinen tekijä, joka vaikuttaa lähes kaikkeen ja tekee tyhjäksi kaikki pikkuponnistelut. Jos ihmisiä olisi vähemmän, kulutettaisiin vähemmän resursseja, saastutettaisiin vähemmän ja tarvittaisiin vähemmän elintilaa. Sekin on tyhmää, että kuivia ja karuja seutuja yritetään väkisin asuttaa. Jos ei luonto tarjoa jossain elantoa, ei siellä kannata elää.

Suomessakin kovasti kannustetaan tekemään enemmän lapsia, koska väkiluku ei enää kasva entiseen tapaan. Miksi ihmisten lisääminen on jotenkin itsestäänselvä tavoite? Eikö nykyiselläkin määrällä pärjätä? Ei yhteiskuntaa ja talousjärjestelmääkään voi rakentaa sen varaan, että nuoria ikäluokkia on aina enemmän kuin vanhoja. Loputon kasvu rajallisessa elinympäristössä on mahdotonta.

Yks kaks koli neli

2010-05-02T04:03:00.003+03:00

En ymmärrä, miten joiltain ihmisiltä voi puuttua täysin rytmitaju. Oltiin sitten intissä marssimassa tai yökerhon tanssilattialla, niin aina löytyy niitä, jotka ajoittavat liikkeensä täysin satunnaisesti, eivätkä tunnu oppivan edes pidemmällä aikavälillä. Itselle jonkin rytmin noudattaminen tulee jotenkin niin luonnostaan. Väärässä rytmissä tekemisen huomaa välittömästi, eikä se tunnu lainkaan oikealta. Usein ei tarvitsisi edes tietää, minkä rytmissä tehdä jotain, kun voi vaikka vain katsoa muilta mallia. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa?

Jotain positiivistä

2010-04-25T06:33:00.002+03:00

En ole tainnut koskaa saada edes maistiaisia ihmissuhteiden pahimmista kuopista, mutta tämä pitkään kestänyt hiljaiselo on jotenkin opettanut varautumaan tulevaan. Eteeni tuskin työnnetään enää mitään sellaista, jota en olisi etukäteen osannut odottaa. Pahimpaan varautuminen ei kuitenkaan estä salaa odottamasta jotain täysin uskomatonta.

Tuo kerrostalojen takaa nouseva aurinko valkaisee aamuöistä taivasta aina yhtä kauniisti. Ei se välitä siitä, mitä meille täällä milloinkin tapahtuu. Aikoinaan vielä kotikotona asuessani minulla oli tapana jäädä baaritaksista tarkoituksella vähän liian aikaisin. Kävelin loppumatkan, heinikkopolkua yli junanradan. Hiljaisen kesäaamun viileydessä ja raikkaalta tuoksuvassa kosteudessa on jotain parantavaa.

Taustalla soiva musiikki tarjoilee flashbackeja milloin mistäkin. Tyylilajia vaihtamalla voin vaihtaa myös mielialaani.

Oh the drama

2010-04-18T21:12:00.002+03:00

Lupasin joskus itselleni olla käyttämättä epäkotimaisia fraaseja, mutta toisinaan käännös ei vaan ole alkuperäisen veroinen.

Kommentaattorin blogista löytyi lainauskelpoinen pätkä:

"Aina on yhtä kamalaa nähdä itsensä valokuvissa. Peilistä takaisin katsoo yleensä joku edes suhteellisen nätti tyttö, mutta valokuvissa sen tytön tilalla onkin joku kauhea olminvärinen ektoplasmasta muodostunut möhkäle. Sitten sitä tajuaa, että muut ihmiset todennäköisesti näkevät sen tyypin, joka näkyy niissä valokuvissa eikä siellä peilissä. Ärh. Inhoan."

Niinpä. Jossain määrin peilikuvaansa varmasti tottuu, ja aivot oppivat automaattisesti filtteröimään epämiellyttävyyksiä. Kun kuva kääntyykin toisinpäin, kaikki näyttää oudolta. Toisaalta paljon on kiinni myös olosuhteista. Kameran objektiivi taltioi usein vähän erilaisen perspektiivin kuin mitä silmät havainnoivat peilin edessä. Valaistuksella on iso vaikutus ja salamavalo tekee yleensä pahaa jälkeä.

Osa ja arpa

2010-04-17T23:59:00.000+03:00

Miksi piinaan taas itseäni katselemalla kuvia tytöstä, johon äkkiarvaamatta ihastuin? Ehkä siksi, että jos joskus voisin olla tuollaisten silmien katseen kohde, kaikki muu olisi toissijaista. Kaikki. Tiedän kuitenkin, että en tule koskaan olemaan samassa liigassa hänen kanssaan. Kävi vieläpä ilmi, että tapasin kyseisen tytön jo teiniaikoinani. Hänestä vain kasvoi tuollainen jumalaisen kaunis olento. Minä olen vain minä, en koskaan kasvanut isoksi.

Baarissa nainen, melkoisen humalassa, istuu pöytääni. Nainen sanoo, että olen todella kaunis. Yritän huomauttaa, että ei miehelle saa noin sanoa, mutta hän vaan jatkaa. Kysyy ikääni, sanoo että hän on vanhempi. Näytän kuulemma ikäistäni huomattavasti nuoremmalta. Sanon, ettei hänkään kovin vanha voi olla. Lyhyen juttutuokion jälkeen nainen lähtee toivottaen hyvää iltaa. Välittömästi sen jälkeen kadun, etten käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Tai edes yrittänyt.

Arviointia

2010-03-31T21:54:00.001+03:00

Nyt on puhuttu paljon siitä, miten ihmisten työuria saataisiin pidennettyä nimenomaan alkupäästä. Väkisinkin tulee mieleen, että koulu- ja opiskeluaika on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää työelämään valmistautumista. Opiskeluaikana sosiaaliset verkostoitumismahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Duuniarjen vakiinnuttua oli ikävä huomata, että juuri tuttavapiirin rakentamiseen olisi kannattanut panostaa aikanaan vähän enemmän. Toisaalta, jos ihminen on syrjäytyäkseen, niin ei siinä välttämättä yksi ylimääräinen opiskeluvuosi auta.

Kolmenkympin kriisi ilmeisesti lähestyy, kun kadotettu nuoruus alkaa kaduttaa... Miksi parhaat muistot ovat vähintään viiden vuoden takaa?

Ai niin, on pakko mainita, että ne jättikokoiset imagosilmälasit, joita nykyään näkee vähän väliä, ovat kyllä naurettavan näköisiä. Ja yksi nätti kassatyttö on ilmeisesti vaihtanut työpaikkaa.

Vaihtoehtoja

2010-03-13T05:24:00.000+02:00

Nettideittailukaan ei ole yllättänyt millään tavalla. Kontakteja ei juuri synny. Vastapuolella tuntuu olevan ainoastaan (kaltaisiani?) täysin epätoivoisia tai sitten liian suurin odotuksin liikkeellä olevia tyyppejä. Muutaman kerran olen löytänyt mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa olisi jotain yhteistä, jolle olen myös kirjoittanut mielestäni hyvää juttua, ja joka on myös kirjoittanut takaisin osoittaen jonkinlaista mielenkiintoa. Joka kerta lopputulos on kuitenkin ollut, että lopulta minä saan odottaa vastausta, joka ei koskaan saavu.

Välillä ajattelin, että kelpuuttaisin mitä tahansa, jotta vain saisin mahdollisuuden edes harjoitella pitkästä aikaa jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Jostain syystä sellaisiakaan tilaisuuksia ei ole koittanut. Saa jälleen pohtia, mistä sitä itsetuntoa oikein repisi...

Entistä enemmän tuntuu siltä, että minun on aivan turha haaveilla perinteisistä kohtaamisista.

Matkajännäri

2010-03-08T19:34:00.000+02:00

Olen onnistunut tekemään kiskomatkailusta itselleni jonkinlaisen mörkön. Ja joskus vielä ihmettelin, miten ihmeessä joku voi kammota esimerkiksi rautatieasemia. Oikeastaan ahdistuneisuutta aiheuttaa mikä tahansa liikenneväline tai paikka, jossa on pakotettu olemaan ison ihmisjoukon keskellä vailla mitään järkevää tekemistä. Yksi helvetin neronleimaus on ollut laittaa juniin ja busseihin niitä penkkiasetelmia, joissa joutuu istumaan nenät vastakkain muiden matkaajien kanssa. Siinä sitten tuijotellaan tai etsitään vaivaantuneena sivuilta jotain, mihin kiinnittää katseensa.

Kiusallisen itsetietoisuuden hämäämiseksi voi tietty yrittää pitää käsillä jotain tekemistä, kuten purkanjauhantaa, lukemista tai musiikin. Tällaisten rituaalien kehittäminen on ilmeisesti kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu, joka ainoastaan ruokkii ongelmaa. Aikanaan mieli kyllä huomaa, jos sitä yritetään huijata.

Reissumies on leipä

2010-02-28T04:21:00.005+02:00

Aina matkaillessa koen väliaikaisen valaistuksen siitä, miten turhaa on se tavanomainen pyrkimys haalia itselleen mahdollisimman paljon asuinneliöitä, luksusta ja muuta materialistista omistettavaa. Elämykset, erilaiset kulttuurit ja pelkkä uuden ja erilaisen näkeminen antavat niin paljon enemmän.

Toisaalta reissuilla joutuu myös toteamaan, että vaikka minulle ei tuotakaan mitään vaikeuksia pärjätä omillani, ei minulta löydy oikein luonnetta todelliseksi yksinmatkaajaksi. Varsinkin matkailussa törmää jatkuvasti siihen tosiasiaan, että kaikki on suunniteltu vähintään kahdelle ihmiselle. Jos olet yksin, olet jotenkin outo ja poikkeava.

Enpä edes tiedä, olisiko minusta aidoksi backpackeriksi, vaikka löytäisin jostain hyvän matkakumppaninkin. Tyydyn katselemaan ja kuuntelemaan kateellisen vihreänä sivusta muiden reppumatkaajien kokemuksia.

Uusia kujeita

2009-12-31T17:21:00.001+02:00

Kaikesta huolimatta parempaa uutta vuotta!

Myöhässä

2009-12-23T13:15:00.001+02:00

Toivottavasti kaikki talven ja valkoisen joulun perään itkeneet ovat nyt aivan helvetin tyytyväisiä.

Paniikki

2009-12-21T00:57:00.000+02:00

Aaaaaaaaa!! Eäää! Iiiiiiiiiiiiiik!!! Ooaaaaaagh! Aaoooaayyeeöäöö!!

En ole koskaan ollut osallisena tai todistamassa todellista pakokauhutilannetta, mutta tuskin se on yhtä rasittavaa huutamista ja päätöntä ryntäilyä kuin elokuvissa. Se, että genrestä riippumatta leffassa on aina vähintään yksi kirkuja, on sietämättömän ärsyttävää. Tarkoitan nyt siis sellaista kurkku suorana huutamista, en mitään kesyjä säikähdysälähdyksiä, jotka lienevät ihan alkukantaisia eläimellisiä reaktioita.

Valikoituja mielipiteitä

2009-12-13T16:50:00.004+02:00

Melkeinpä mihin tahansa tuotteeseen pätee, että tietyn rajan jälkeen hinta lakkaa korreloimasta laadun kanssa. Tuon vaikeasti määriteltävän rajan jälkeen ostetaan pelkkää plaseboa tai imagoa. Erityisen huonosti hinta korreloi sellaisissa tuotteissa, joiden tarkoitus on miellyttää esimerkiksi maku- tai kuuloaistia. Aistit ovat täysin yksilöllisiä, ja niiden tuottamat aistimukset vaihtelevat tilannekohtaisesti. Esimerkkinä vaikka tietyn viinin juonti erilaisten ruokien kanssa (eri asteisissa humalatiloissa) tai tietyn musiikkilaitteiston kuunteleminen useilla erilaisilla äänitteillä (eri asteisissa humalatiloissa).

Aina on toki niitä, jotka väittävät pystyvänsä löytämään niitä pieniä nyansseja (osa ehkä pystyykin). Usein nämä samat tyypit ovat sitä mieltä, että älytön lisähinta kannattaa noista nyansseista maksaa. Kuitenkin aika harvoin näkee, että jokin arvostelu tai vertailu olisi tehty aitona sokkotestinä. Kunnollisessa sokkotestissä arvioija ei tiedä, mitä hänen arvioitavakseen tarjotaan. Vielä parempi tietty on, jos arvioija ei ole aikaisemmin tutustunut kyseiseen tuotteeseen, sillä jossain määrin aistihavaintoja oppii myös tunnistamaan.

Sokkotesteillä olisi potentiaalia lytätä ylihinnoiteltuja tuotteita maanrakoon ja saattaa iso joukko "asiantuntijoita" naurunalaiseksi. Joten niitä ei tehdä.

Tavoittelemisen arvoista

2009-12-12T17:42:00.004+02:00

Kauppalehti Optio. Mittatilauspukuihmisiä, johtajia. Audi-mainos. Viiniklubi. 80 euron viinipullo. Hienostoravintola-arvosteluja. Mercedes-mainos. Klassista musiikkia. Sikariklubi. Rolex-mainos.

Vittu mitä paskaa. Kaikki vain siksi, että saisi mahdollisimman monella tavalla näyttää muille olevansa (taloudellisesti) hyvin menestyvä ihminen.

Spontaani hymy tervehdyttää

2009-12-11T15:59:00.000+02:00

Loikoilin aamulla sängyssä ylimääräisen tunnin tai pari ihan vaan siksi, että sain hetken pideltyä kiinni siitä lämpimästä ja vatsanpohjaa kutittelevasta tunteesta, jonka tavanomaista mukavampi uni sai aikaiseksi.

Pikkujoulut on enimmäkseen juhlittu, ja vuorossa on taas se joulun rasittavampi osuus. Joku saisi kiikuttaa lahjaksi pussillisen puhtia ja hyvää mieltä. Tai tunteeko kukaan kolmetoiveista haltijaa?

Puhdistakaa Sofi Oksanen

2009-12-04T23:02:00.000+02:00

Sofi kävi sitten avautumassa Tanskan televisiolle suomalaisten miesten väkivaltaisuudesta. Oksasen mielestä suomalainen mies ei kykene kertomaan tunteistaan ja käyttää siksi väkivaltaa. Suomalaisten itsemurhataipuisuus taas johtuu hänen mielestään häpeästä ja kasvojen menettämisen pelosta. Ei helkkari, mistä näin hassuja näkemyksiä voi edes tulla? No, tietenkin pysyvästi goottinukeksi tällätyn ja maalatun, lapsuutensa syömishäiriöistä kärsineen feministilesbokirjailijan päästä (ei mitenkään henkilökohtaisesti osoittaen).

Valitettavasti tosielämässä näihin on vain perinteisen tylsiä ja kliseisiä syitä. Mies äityy väkivaltaiseksi juotuaan liikaa ja pitkän pimeän talven masentamana. Itsemurha taas tehdään, kun elämä sorsii liikaa ja pitkä pimeä talvi masentaa. On olemassa ihan tieteellistä tutkimusta ja tilastotietoa, kirjallisuusromanttiset heitot voi jättää omaan arvoonsa.

Suomalaiset eivät ihmisinä ole yhtään sen väkivaltaisempia kuin muutkaan eurooppalaiset.

Tasapaino ei järky

2009-11-29T16:47:00.002+02:00

Viime viikonloppuna oli vaihteeksi piristävää päästä juttuun ihan ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa (vaikka en sitä voi omaksi ansiokseni taaskaan laskea). Tuollaisista yksittäisistä hetkistäkin saa jo jonkinlaista "niin kuin kaikki muutkin" -fiilistä. Kertoo paljon.

Heilurilla on kuitenkin aina vastaliike. Kosminen vittuilija päätti tehdä kuluvasta viikonlopusta sellaisen, ettei olisi kannattanut pistää päätään ulos ollenkaan. Minun näemmä tarvitsee vain olla olemassa, se on jo tarpeeksi väärin.

Kirjoitin joskus, miten aikuiset osaavat olla vähintään yhtä julmia kuin lapset, vaikka nuorempana naiivisti luulinkin, että karttuva ikä jotenkin muuttaisi asian. Juu, pätee edelleen. Kai sitä voisi vaan ummistaa silmänsä ja korvansa ikäviltä jutuilta, mutta mahtaisiko sitten myös kaikki positiivinen lipua ohitse huomaamatta?

Sade kastelee

2009-11-20T19:30:00.001+02:00

Koin vaihteeksi pikaihastumisen Alkossa. Valitettavasti (vai onneksi) kohteena ei ollut pullo.

Itsetuntopohdiskelua, osa Z

2009-11-15T04:22:00.000+02:00

Jatketaan nyt sitten kommenttiosastodialogilla, kun ei muutakaan keksi.

Itsetunto ei ole suoraan tahdosta riippuvainen suure, niin kuin esimerkiksi fyysinen lihaskunto. Ihmisen, joka ei ole koskaan kokenut nollaitsetuntoa, lienee vaikeampi ymmärtää sitä. Toiset vaan ovat sellaisessa asemassa ja tilanteessa, että esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen käy kuin itsestään siinä sivussa, eikä sen saavuttamiseksi tarvitse edes ponnistella. Itsetunnon rakentuminen vaatii onnistumisia, tarkemmin ottaen aitoja onnistumisia oikeassa aihepiirissä. Onnistumisia taas on vaikea pakottaa tapahtumaan pelkästään yrittämällä paljon, sillä epäonnistumiset iskevät nollaitsetuntoon ihan eri tavalla kuin hyvään itsetuntoon, joka ehkä kestää isommatkin kolhut. Toki niitä onnistumisen tunteita tulee meikäläisellekin aina joskus, ja niiden vaikutus itsetuntoon on välitön.

Peruskiltteydestä tulee nössöyttä vain, jos ja kun sen vertailukohtana ja samalla toisena ääripäänä on yliampuva urpomachoilu.

Tautista

2009-11-06T20:30:00.003+02:00

Röh röh...

En muista olenko maininnut, mutta minulle sanottiin joskus ohimennen, että näytän liian kiltiltä. Ehkä ongelma onkin siinä, että vaikka ehkä näytän kiltiltä, olenkin kuitenkin turhan töykeä ja epähuomaavainen. Nykyään tuntuu kyllä useimmiten siltä, että näytän lähinnä tympeältä, ainakin ollessani liian kyllästynyt väläyttelemään kohteliaisuushymyjä ilman syytä. Tiedä sitten onko ilmeillä sen suurempaa merkistystä. Palaseni muodostavat jotenkin sellaisen kokonaisuuden, joka ei vaan herätä mielenkiintoa. Ja vaikka herättäisikin, siihen ei sitten liity missään nimessä sukupuolten välistä vetovoimaa.

Mitä tuohon tavallisten tyttöjen huomiointiin tulee, näkisin, että kaltaiseni ikisinkut oppivat kyllä melko varhaisessa vaiheessa tunnistamaan ne tapaukset, joiden perään on turha katsella. Ja tämä taas ei tietenkään tarkoita sitä, että kaipaisin seurakseni mitä tahansa sotanorsuja.

Kirjoittajan blokki

2009-10-29T23:58:00.002+02:00

Moi. Jos kerran kirjailijoilla on sellainen, miksei myös bloggaajilla. Kun ei ole mitään sanottavaa, eikä tiedä miten sen sanoisi. Väkisin runttaamalla ei saa kuin peräpukamia.

Mikä lukitsee mielen? Olen välillä umpikateellinen ihminen. Ja liian tiheään toistuva kateus lamauttaa, vaikka kyseessä olisi oikeutettukin epäoikeudenmukaisuuden tunne. Ei voi keskittyä itseensä, kun kaikki muu häiritsee, eikä osaa antaa vaan olla. Toisaalta liika omiin näkemyksiin ja tekemisiin keskittyminen tekee minusta narsistisen ja ylimielisen. Ei ole hyvästä luulla itseään aina muita fiksummaksi. Inhoan kaikkitietäviä ihmisiä, mutta silti sorrun välillä itsekin moiseen. Se vaan on raivostuttavaa, kun maailma ei toimi loogisesti. On ikävää tiedostaa kaikki vääryydet ja järjettömyydet voimatta vaikuttaa niihin mitenkään. Niistä tulee jollain tavalla henkilökohtainen taakka, vaikka ei olisi tarvis. Kadehdin niitä, jotka vaan elävät ajattelematta mitään ja välittämättä mistään.

Korkoa korolle

2009-10-03T17:39:00.003+03:00

Valitettavasti otsikko ei sisällä mitään glamourtyttörakkausviittauksia. Mites se menikään... jos niitä ei voi voittaa, niihin pitää liittyä. Tein itselleni sijoitussuunnitelman, jonka mukaan hyvin varovaisillakin tuotto-odotuksilla pääsen miljonäärikerhoon viimeistään eläkeiän kynnyksellä. Ehkä silloin voin vaikka ostaa itselleni edustusvaimon.

Nauloja arkkuun

2009-09-22T20:26:00.000+03:00

Onko kirkkoon kulumisesi syy jokin seuraavista?

- haluat kirkkohäät (tai hautajaiset?!)
- haluat lapsellesi kasteen ja pääsyn rippileirille
- uskot kirkon auttavaan työhön
- sukusi on hengellinen
- ei siitä haittaakaan ole

Nämä ovat huonoja syitä, mikset eroaisi? Joka kohdalle löytyy hyviä vaihtoehtoja. Kehota myös muita tuttujasi eroamaan. Vanhoista ikäluokista huolimatta Suomessa on suunnaton määrä ihmisiä, jotka kuuluvat kirkkoon vain siksi, että heidät on jo lapsena siihen liitetty. Oikeaa uskonvapautta on se, että lapsen annetaan kasvaa ilman väkisin syötettyä elämänkatsomusta. Valitkoon tiensä täysikäisenä.

Valtio ei tarvitse kirkkoa. Kulttuuri ei tarvitse kirkkoa. Hyväntekeväisyys ei tarvitse kirkkoa. Hyvinvointiyhteiskunta ei tarvitse kirkkoa. Kirkko on varsinkin modernissa länsimaassa turha instituutio. Jos ei lapsista tehtäisi automaattisesti uusia tapakristittyjä, kierre lopulta katkeaisi ja kirkon jäsenmäärä saataisiin ajettua hyvinkin nopeasti alas.

Laiskaa

2009-09-20T19:14:00.000+03:00

Syksy tuli ja toi mukanaan tekosyyt jäädä iltaisin betoniseinien sisään köllöttämään. Märkä, kylmä ja pimeä on yhtä kuin ei kiitos ulkoliikunnalle. Sama lamaannuttava vaikutus näkyy myös yleisessä motivaatiossa ja aikaansaamisessa. Ajatus- ja tekstigeneraattorini kelluskelee niin ikään suvantovaiheessa.

Siispä takaisin tuonne sohvalle.

Päivä, jona uutiset loppuivat

2009-09-04T11:26:00.001+03:00

Ostin Audin ja ajoin Saudi-Arabiaan. Siellä oli hieno auditorio. Barcelonassa nautin Gaudin arkkitehtuurista. Sain melkein kuolemantaudin. Hankin kotiteatteriini Dynaudion kauttimet. Voin kokea audiovisuaalisia elämyksiä.

Enempää en keksi, media jatkakoon tästä.

Vertikaalisesti rajoittunut

2009-08-30T06:30:00.000+03:00

Kai tämä on käytävä vielä kertaalleen läpi. Vaikka olenkin monessa suhteessa harmaa keskivertomies, ulkokuoreltani olen aika pieni. En keskimittainen, vaan lyhyt. Arvioisin, että tiedostetut tai tiedostamattomat pituusvaatimukset puolin ja toisin pudottavat noin 50-75% suomalaisista naisista samantien pois potentiaalisten kumppaneideni joukosta. Asetelma ei välttämättä olisi niin mahdoton, jos saisin kilpailla ainoastaan oman pituusluokkani kanssa. Vaan ei, minusta riippumattomat seikat asettavat minut samalle viivalle lähes kaikkien suomalaisten miesten kanssa. Oli nainen minkä mittainen tahansa, tavoite on kirjaimellisesti mahdollisimman korkealla.

Painoindeksini on 21-22, eli en omasta näkökulmastani ole mikään täysruipelo, mutta suhteellisen hoikka. Sitten kun laitetaan rinnalle vertailukohdaksi se keskiverto suomalainen mies, haihdun puoliksi näkymättömiin. Käytännössä siis saan jopa muiden lievän ylipainon näyttämään tavallista paremmalta. Lihasten kasvattaminen auttaisi vain rajallisesti, sillä pienikokoiset lihaskimput saavat usein otsaansa vähemmän mairittelevan leiman. Ai niin, kaiken lisäksi taidan näyttää vielä ikäistäni reilusti nuoremmalta. Siitä saattaisi ehkä olla etua joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, vaan ei nyt.

Aina tavataan muistuttaa, että tärkeintä on hyväksyä itsensä, arvostaa ja rakastaa itseään. Mutta mihin asti se sitten lopulta riitää? Asetelma säilyy ennallaan.

Baijerilaista

2009-08-29T14:36:00.000+03:00

En edelleenkään omista autoa. Osittain siksi, että pystyn jotenkuten sinnittelemään fillarin ja julkisen liikenteen varassa ainoan ongelman ollessa isompien esineiden kuljettaminen, mutta tietenkin myös siksi, että auton omistaminen on helvetin kallista. Vaikka kertainvestoinnin pitäisi siedettävänä, eli hankkisi halvan ja vaatimattoman koslan, jatkuvia kuluja tulee vakuutuksesta, bensoista, huolloista ja katsastuksista. Ja sen verran tunneasia auton valinta on meikäläisellekin, että jos sellaisen kerran hankkii, täytyy siinä olla edes vähän munaa.

En jaksa ymmärtää, miksi Suomen autoverotus on niin karmaisevaa. Ylimääräisenä rasitteena on vielä kallis polttoaine. Itku meinaa päästä, kun selailee vaikka Saksan automarkkinoita. Samalla rahalla, jonka Suomessa joutuu pulittamaan tietyn luokan karvalakkimallista, saa Saksasta vastaavan vähintäänkin täysin varusteltuna. Mistä muut valtiot oikein repivät ne tulot, jotka täällä saadaan autoverosta? Onko pohjolan teiden kunnossapito niin paljon kalliimpaa? Ihan sataprosenttisella varmuudella autoverotuksen huomattava keventäminen elvyttäisi ainakin autokauppaa, kun perustahvoillakin olisi oikeasti varaa hankkia jotain mieluista.

Ravitsemustiedettä

2009-08-27T19:22:00.000+03:00

Kuinka usein huomaat vaikka töissä lounaan syötyäsi, että suunnaton väsymys valtaa kehon ja mielen? Oletko tullut ajatelleeksi, että verensokerisi saattaa nousta pilviin, koska ahdoit sisääsi aivan liikaa turhia hiilihydraatteja? Niin, se lautasellasi oleva valtaisa keko perunoita, pastaa tai riisiä sisältää pääosin hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on nyt kovasti pinnalla, ja vaikka yleensä karastankin ainakin dieettien äärimmäisiä muotoja (kuten tässä tapauksessa Atkins), tässä saattaa olla jonkin verran järkeä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan päivittäisen ravinnon energiasta tulisi vähän yli puolet olla hiilihydraatteja, mutta mitenköhän monta kymmentä vuotta vanha suositus tuokin on...

Jos unohdetaan liikunta- ja energiankulutustekijät, homma menee näin. Jos syöt rajoitetusti hiilihydraatteja ja tarpeeksi proteiinia ja rasvaa, elimistö käyttää polttoaineenaan rasvaa, eikä sitä kerry läskiksi asti. Jos taas syöt paljon hiilareita, joudut pitämään rasvan todella vähissä, ettet lihoisi. Proteiiniakaan ei kannata syödä liikaa, koska ylijäämä muuttuu elimistössä glukoosiksi. Rankkoihin urheilusuorituksiin voi kuitenkin tarvita ylimääräisiä hiilareita, koska niistä vapautuu energiaa nopeammin kuin rasvasta.

Kevyttuotteita hylätessä tulee tietty mieleen kohonneen kolesterolin riskeillä, kuten sepelvaltimotaudilla pelottelu. Asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Tiesitkö esimerkiksi, että elimistö valmistaa itse kolmesta neljään kertaa enemmän kolesterolia kuin saat syömällä? Ja jos vähennät kolesterolin syömistä, elimistö valmistaa sitä enemmän. Tiesitkö sitäkään, että kolesteria kertyy verisuonten seinämiin paikkaamaan niihin jostain muusta syystä syntyneitä vaurioita? Edes kovien eläinrasvojen haitallisista vaikutuksista ei ole pitävää näyttöä, mutta tyydyttymättömiä rasvoja kannattanee joka tapauksessa suosia.

Ravintokemiassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Parasta kokeilla ja tunnustella itse, millainen ruokavalio pitää terveenä ja virkeänä.

Leffailta

2009-08-22T22:26:00.000+03:00

Ihastuin hetkeksi Rachel McAdamsiin. Tytöllä on nätit silmät, naapurintyttömäinen olemus ja kerrassaan valloittava hymy. Aww. Nämä telkkari- ja leffaihastukset ovat siitä mukavia, että ne tulevat ja menevät ilman, että tarvitsee ollenkaan miettiä, miksei kiinnostus voisi taaskaan olla molemminpuolista. Pelkkää kutittelevasta tunteesta nautiskelua, kunnes se lopulta laantuu. Meissä jokaisessa asuu pieni hedonisti.

Oikoteitä onneen

2009-08-19T23:11:00.000+03:00

Kertokaas minulle, onko jotain järkeä oikaista lenkillä, oli liikkeellä sitten jalkaisin tai jollain apuvälineellä. Kuntolenkkeilijän tunnistaa yleensä vaatetuksesta, ja oikaisulla tarkoitan jotain selkeästi yleiseltä pääreitiltä poikkeavaa kinttupolkua, jota kulkemalla voi vetää pitkän mutkan suoremmaksi. Näitä sankareita näkee aina silloin tällöin, ja joka kerta jaksan ihmetellä. Itsensä huijaaminen on tosi fiksua.

Leikittelin ajatuksella selibaattiin ryhtymisestä. Tai ainakin tiukkaan säännöstelyyn, kerran kuukaudessakin voisi tehdä tiukkaa. Väsymys ja työstressi tekevät kyllä tavoitteen huomattavasti helpommaksi. Ne vähentävät haluja selvästi, ja toisinaan jäljelle jää pelkkä krapulapanetus. En tiedä, kumpi on pahempaa itsensä kiusaamista: pidättäytyminen vai tyydyttäytyminen pelkkien virtuaalikaunottarien avustuksella...

Kallista olla aikuinen

2009-08-11T23:37:00.000+03:00

Ai niin, en ole tainnut edes mainita, että valmistuin viimein koulustakin. Nyt ollaan sitten virallisesti ainoastaan työväestön lammaskatraan edustajia. Harmittavasti tämän johdosta joutuu viimein luopumaan myös kaikista mukavista opiskelijaeduista. Esimerkiksi junamatkustuksesta tulee yks kaks sikahintaista. Mielessä kävikin jo idea uudelleen johonkin kouluun hakemisesta, jotta saisin jälleen oikeuden opiskelijakorttin, mutta siinä tietty törmää pariin moraaliseen kysymykseen.

Ensinnäkin, onko oikein hyväksikäyttää yhteiskunnan tukijärjestelmää? Meitä pieniä ihmisiä ainakin yhtä lailla kusetetaan hyvin monella tavalla ylempien tahojen toimesta. Hiukan enemmän nappaa ehkä se, että veisin toiminnallani opiskelupaikan joltain toiselta, todennäköisesti aika nuorelta ihmiseltä, joka sitten menettää yhden kallisarvoisen vuoden elämästään ja vaikka mitä muuta kivaa. Toisaalta jos valitsen sopivan höpöhöpökoulutusohjelman, saatan pelastaa jonkun paskalta uravalinnalta ja mäkkärin tiskiltä. Elämä on valintoja.

Syyllinen, kunnes toisin todistetaan?

2009-08-09T17:30:00.000+03:00

Satuin katsomaan Assemblyillä pidetyn, EFFIn järjestämän paneelikeskustelun tietoyhteiskuntaan liittyvästä lainsäädännöstä, kuten esimerkiksi tekijänoikeuksista ja lapsipornosuodatuksesta. Keskusteluun osallistui edustajia eri puolueiden nuorisojärjestöistä. Ei ollut mikään yllätys, että lähes jokaisessa kysymyksessä kanta oli lähes yksimielisesti järkevä ja oikea, ja jo säädettyjä onnettomia lakeja vastustettiin.

Katsojakysymyksenä joku tivasi, mikä olisi paras keino aktiivisesti vaikuttaa näihin asioihin. No, eihän niitä paljon ole, joten jokainen paneelin keskustelija päätyikin selittämään jotain puolueeseen tai nuorisojärjestöön liittymisestä ja poliittisten aktiivien kanssa kommunikoinnista. Paatuneena realistina väitän kuitenkin, että niin kauan kun politiikassa on mukana tarpeeksi sellaisia vanhoja partoja, jotka syntyivät ja varttuivat ennen tietokoneiden yleistymistä, saamme kiltisti niellä näitä älyttömiä lakeja. Ja vanhoja partojahan äänestetään politiikkaan niin kauan, kun on hengissä yhtä lailla ennen tietokoneiden kulta-aikaa varttuneita suurten ikäluokkien äänestäjiä.

Helkkari, siinäkin tapauksessa, että kaikki poliittiset päättäjät olisivat tietoteknisesti päteviä ja ajan hermolla, löytyy se varmasti valitettavan iso ryhmä, joka tavalla tai toisella lobataan puoltamaan sellaisia muutoksia, jotka puoltavat jonkin tahon taloudellista hyötyä. Demokratia ja (lailliseksi naamioitu) korruptio kulkevat iloisesti käsi kädessä.

Jäädä vai jättäytyä

2009-08-07T19:13:00.001+03:00

Syrjäytyminen on monitahoinen ongelma. Syrjäytyäkseen ei tarvitse olla köyhä, sairas, työtön, masentunut, kouluttamaton, päihdeongelmainen tai rikollinen, tosin kaikki nämä tietty osaltaan kasvattavat riskiä. Niin vaikeaa kuin onkin myöntää itselleen, taidan olla jossain määrin syrjäytynyt. Yksinkertaisena testinä voi vaikka kokeilla, miten kauan tulee elettyä normaaliarjen rutiineita ilman että tulee kunnolla juteltua kenenkään kanssa, poislukien pakollinen kommunikaatio esimerkiksi duunissa tai kaupan kassalla. Pidättäydyn kertomasta tulosta.

Omalla kohdallani isoin hankaluus taitaa piillä sosiaalisen verkoston kuihtumisessa. Vaikka periaatteessa tunnenkin tarpeeksi ihmisiä, lähiystäväpiirilläni ei ole sellaista kriittistä massaa, että se pysyisi jatkuvasti käynnissä ruokkien itseään. Todelliset kontaktit ja aktiviteetit ovat jostain syystä tipahtaneet minimiin aktiiviopiskeluaikojen jälkeen. Nettiverkostoitumista taas ei voi pitää ollenkaan samanarvoisena.

Ne syyt? Ehkä sosiaalinen verkostoni on aina ollu liian miehis-passiivinen, ja toki itse olen passiivinen. Kun on tylsä ja tietää olevansa tylsä (supliikkipersoona ei vastaa kirjallista persoonaa), ei aina edes halua änkeä itseään mukaan meininkeihin. Lisäksi sitten vielä se sosiaalisten tilanteiden turha jännittäminen.

Alfa, beta ja omega

2009-08-06T23:52:00.000+03:00

George Sodini, 48-vuotias IT-työläinen ampui Philadelphialaisella kuntoklubilla kuoliaaksi 3 naista ja haavoitti yhdeksää muuta, lopettaen lopulta itsensä. Mies jätti jälkeensä blogikirjoituksia (löytyy googlaamalla) 9 kuukauden ajalta. Niistä käy ilmi, että hänellä ei ollut viimeiseen 30 vuoteen ollut kunnollista naissuhdetta eikä irtoseksiä, vaikka piti itseään hyvinkin normaalina ja kivana kaverina. Tätä kirjoittaessa löysin vielä Youtube-videonkin, jossa mies puhuu pyrkimyksistään muuttua, mutta myös itseään 10-20 vuotta nuoremmista naisista, joten mene ja tiedä, arvioikaa itse.

Tapaus kuitenkin kirvoitti luonnollisesti kiivasta keskustelua "beta- ja omegaurosten" asemaan samaistuvissa blogeissa. Yksi mielenkiintoinen ajatus oli, että nyky-yhteiskunnassa mies ja nainen tarvitsevat toisiaan entistä vähemmän. Siis tarvitsemalla tarvitsevat, jäljelle jää usein ainoastaan oma halu muodostaa parisuhde. Taisi jostain kotimaisista tilastoistakin taannoin näkyä, että yksin asuvien määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Naisten aseman monin tavoin kohennuttua yhä oseampi keskivertomies jää sitten paitsioon, kun keskivertonaisetkin tavoittelevat itseään korkeampitasoisia miehiä. Ehkä naisilla on myös hieman enemmän viime käden päätäntävaltaa suhteiden syntymiseen liittyen. Irtosuhteissahan asetelma on täydellisen epätasa-arvoinen. Liian korkea rima on tietty kummakin sukupuolen ongelma, mutta kukapa haluaisi elää parisuhteessa ollen enimmäkseen tyytymätön kumppaniinsa.

Kadotettua

2009-08-02T04:55:00.000+03:00

Miten yli 200 000 asukkaan kaupungissa, yli viiden miljoonan ihmisen maassa, kohta seitsemän miljardin ihmisen planeetalla, voi jäädä näin yksin?

Levittämiskelpoista

2009-07-28T16:15:00.000+03:00

Kaikki lienevät jossain määrin perillä siitä, että jos vaaleaihoinen, vähäisen UV-säteilyn alueella syntynyt ihminen muuttaa korkean UV-säteilyn alueelle lähelle päiväntasaajaa, altistuu hän enemmän UV-säteilyn aiheuttamille terveysriskeille, kuten ihosyövälle. Vaan miten usein tulee vastaavasti ajatelleeksi, että korkean UV-säteilyn alueella syntynyt tummaihoinen voi matalan UV-säteilyn alueelle muuttaessaan potea pahaa D-vitamiinin puutosta, joka on iso terveysriski. Jos tummaihoisia sitten siirtyy suurissa määrin pohjolaan vaikkapa pakolaisuuden myötä, syntyykö siinä samalla sosiaalisten ongelmien lisäksi ihan yhteiskunnallisen tason terveysongelma? Toisaalta siirtomaaorjuuden aikaan tummien massasiirtoa harrastettiin jo melko massiivisessa mittakaavassa, joten käytännön terveysvaikutusten pitäisi olla jo selvillä. Uskoisin, että asiasta on olemassa jonkin sortin tutkimustakin, joten ehkä jätän omat pohdintani tähän.

Oli miten oli, jos on tylsää ja kaipaat satunnaisia ahaa-elämyksiä, kannattaa käydä tsekkaamassa TED (Technology, Entertainment, Design): Ideas worth spreading. Sieltä löytyy toisinaan hyvinkin mielenkiintoista juttua laidasta laitaan. Suoraa linkkiä en laita, koska en ole niitä täällä ennenkään harrastanut.

Eliittijengi

2009-07-24T23:59:00.001+03:00

Briteissä hallitus on päättänyt vaatia kaikkien lasten kanssa työskentelevien taustat tarkastettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien on ilmoittauduttava valvontarekisteriin, mistä vielä peritään maksu. Kouluissa vierailevat suositut lastenkirjailijat eivät asiasta riemastuneet, vaan päättivät lopettaa vierailunsa. Ihan oikein, paniikkimopo on jo karannut käsistä. Enteet olivat nähtävissä heti silloin, kun pedofiilistä tuli muotisana. Nyt sitten ihmetellään sivusta, mihin kaikki miespuoliset opettajat ja muut tärkeät kasvatushenkilöt katoavat.

New Jerseyssä puolestaan tehtiin ratsia, jossa pidätettiin kymmeniä poliitikkoja, pormestareita ja rabbeja. Poliitikkoja epäillään korruptiosta ja rabbeja taas rahanpesusta hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Yksikin rabbi oli ilmeisesti tehnyt elinkauppaa seurakuntalaistensa munuaisilla. Kerrassaan hienoa possea.

Ei se maailma, vaan ne ihmiset. Onko oikein että ns. kunnolliset ihmiset saavat aina kärsiä vähemmän kunnollisten sotkuista ja tempauksista? Vaikka en ihmisten erottelua sinänsä tuekaan, en välttämättä laittaisi ollenkaan vastaan, jos joku kokoaisi yhdelle saarelle tai mantereelle pelkästään aidosti hyviä ihmisiä elämään keskenään ja tietyssä määrin eristyksissä muusta maailmasta. Vaan millaisella mittarille ne kunnolliset tyypit sitten valittaisiin? Hakkaa minut.

Gaussin käyrän päässä on yksinäistä

2009-07-23T23:28:00.000+03:00

Joskus taannoin kirjoitin jo siitä, miten karsaasti katson varattujen kavereiden flirttitouhuja baareissa. Vaan mitäs sitten, kun varattu kaveri käy oikein panemassa jotain pikatuttavuutta? Mietin, olisiko oikein käräyttää kyseinen tyyppi, varsinkin kun ei ollut kyse kovin läheisestä ystävästä. Totesin kuitenkin, että temppu tuskin oli ensimmäinen laatuaan, enkä oikeastaan saavuttaisi paljastamisella mitään. Ei ole minun asiani tuomaroida muiden ihmissuhdekiemuroita, vaikka pistääkin vihaksi, että muiden pyörittäessä useita naisia minulle ei tunnu liikenevän edes sitä ainutta. Vaikea sanoa, miten itse toimisin, jos sattuisin olemaan yhtä ihmissuhdetaitoinen ja vetovoimainen äijä.

Kuvitellaanpas sitten sellainen hypoteettinen tilanne (ei liity edelliseen), että on tyttö, jossa saattaisin mahdollisesti herättää kiinnostusta. Kuviossa on kuitenkin tavalla tai toisella mukana pari muutakin tyyppiä, jotka niinikään ovat saman tytön huomion perään. No, melko suurella todennäköisyydellä en ole se ykkösvaihtoehto, joka eniten kiinnostaa. Veikkaisin, että mikä tahansa kilpailu- tai vertailuasetelma tekee minusta altavastaajan, mikä tarkoittaa käytännössä välitöntä luovutustappiota, sillä kilpailuhenkeä minulta löytyy tässä asiassa niukasti.

Neilikka rinnassa

2009-07-07T23:59:00.000+03:00

Minulla on näemmä paha tapa huomaamattani omaksua muiden samassa seurueessa olevien ihmisten maneereja ja puhetyylejä. En tiedä, teenkö sitä niin selkeästi, että muutkin huomaavat, mutta itselleni ainakin tulee kovin vaivaantunut olo jälkeenpäin. Tuntuu siltä, kuin yrittäisi jotenkin väkisin yrittää muuttaa itseään miellyttääkseen muita. Saatan myös alentua olemaan hiljainen joojoo-mies, vaikka huomaan toisen höpöttävän ihan täyttä potaskaa, enkä jaksa tai raaski ruveta väittämään vastaan. Ainakin jos keskustelun aihe ei ole kauhean kriittinen.

Palauteosaston parituskommenttia lukiessani tuli mieleen, että olenpa tainnut kerran tai pari saada epäsuoran vihjeen jonkin semituttavan kiinnostuksesta (niihin aikoihin, kun minulla vielä oli sosiaalisia kontakteja). Ei niistä mitään kovin pitkällistä koskaan kehkeytynyt, mutta toki sellainen sujuva yhteensaattaminen tarjoaa aina hyvän ja helpon tilaisuuden tarkastella tilannetta. Sokkotreffailu onkin sitten tyystin eri juttu. Taidan kovasti samaistua alkuperäisen Office-sarjan kohtaukseen, jossa Ricky Gervaisin esittämä pomo näkee deittinsä baarissa ensimmäisen kerran...

Lapsellista

2009-07-01T23:03:00.002+03:00

"Ei väistetä, ei väistetä, muuta kuin puuta, ei väistetä!"

Tuota mantraa hoettiin joskus ala-asteella välitunnilla, samalla kun kuljettiin minne sattuu yhden tai useamman kaverin kanssa tiiviinä rintamana. Mistähän sekin mahtoi saada alkunsa. Niin ikään ekoilla luokilla eräs opettaja piti nimettömän kyselyn, jossa oppilaat saivat kirjoittaa mielipiteitään muista oppilaista. Lopuksi jokainen sai muiden arviot itselleen luettavaksi. Minun lapuistani jäivät mieleen ne, joissa sanottiin viisaaksi mutta hiljaiseksi, jossain toivottiin puhumaan enemmän. Samassa kyselyssä sai valita, kenet haluaisi luokan johtajaksi. Sain siinäkin kovasti kannatusta.

Lapsena ihmisen ajattelumaailma on puhtaimmillaan, vaikka elämänkokemusta ei juuri ole. Ympäristö ei ole päässyt vielä vaikuttamaan liiaksi. Viimeistään teini-iässä sitten imetään jo kiihtyvään tahtiin negatiivisia juttuja. Huomioitavat tekijät lisääntyvät, ja epäolennaiset tai väärät asiat alkavat vaikuttaa mielipiteisiin ja päätöksentekoon. Lapsena kaikki oli paljon yksinkertaisempaa.

Jalustalle astunut

2009-06-27T19:51:00.000+03:00

Juhannuskin viuhahti ohi noin vain. Vaikka olen viettänyt juhannusta niin festareilla kuin kaupungissakin, ainoa oikea juhannuksenviettopaikka on silti se kesämökki. Illalla kun merenlahti tyyntyy ja itse pyydystetyn kalan savustuksesta nouseva savu leijailee veden päälle... se on Suomen kesää parhaimmillaan. Ei juuri kaipaa mitään perusteellista tappokänniä, kun saa katsella ja kuunnella luonnon hiljaisuutta. Sauna ja uinti on tietenkin itsestäänselvä yhdistelmä.

Miksi Timo T. A. Mikkonen on Timo T. A. Mikkonen eikä pelkkä Timo Mikkonen? Siksikö, että Timo T. A. Mikkonen kuulostaa jollain tavalla arvokkaammalta tai kuin Timo Mikkonen? No onko Timo T. A. Mikkonen sitten tehnyt jotain tärkeää ansaitakseen nuo tärkeilevät nimikirjaimet? Ei. Onko olemassa toinen julkisuudessa tunnettu Timo Mikkonen, johon Timo T. A. Mikkonen ilman nimikirjaimiaan sekoittuisi? Ei. Eli Timo T. A. Mikkonen, lopeta tuo naurettava egoilu ja hyväksy se tosiasia, että olet vain yksi mitätön Timo Mikkonen meidän muiden joukossa. Timo T. A. Mikkonen -nimiyhdistelmää ei tule enää käyttää. Missään. Edes läpällä.

Artisti maksaa

2009-06-18T00:57:00.001+03:00

J.D. Salinger on haastanut oikeuteen jonkun ruotsalaisen, joka kirjoitti eräänlaisen jatko-osan ruispellon siepparille. Tai oikeastaan kai käytti omassa tarinassaan ainoastaan alkuperäisen kirjan päähenkilöä ilman Salingerin lupaa. No, olkoonkin että mielestäni moinen tarinoiden tai kuvitteellisten henkilöiden kopiosuojaaminen on jossain määrin naurettavaa touhua... mutta Salinger on jo 90 vuotias! En jaksa ymmärtää, miten tämä jatko-osankaltainen enää vaikuttaa hänen elämänsä loppunäytökseen. Se ei nakerra koloa hänen toimeentuloonsa, eikä poista kirjalleen syntynyttä klassikkostatusta.

Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä mentaliteetista, joka jenkeissä sikiää ja leviää valitettavasti myös muualle. Mihin katosi se oman onnen takominen? Tilalle on tullut itsekäs ja ahne tapa repiä menestystä ja mammonaa muiden selkänahasta vaikkapa näiden oikeusjuttujen avulla. Mahdetaanko tässäkin vaan turvata hyvää asetelmaa Salingerin perillisille? Vähän kuin kuopatut musiikkiartistit, jotka tienaavat perikunnalleen rojalteja kuolemansa jälkeenkin. Vai miten se kuvio tarkemmin ottaen toimii, en jaksanut selvittää? Onhan täällä kotimaassakin ainakin haettu siivua Baddingin menestyksestä oikeusteitse.

"Rauli Badding Somerjoen artistirojaltit ovat jääneet tilittämättä, ja nyt perilliset hakevat niitä käräjien kautta. Saamattomien summa liikkuu arvioiden mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan markkaan. Kanteen Helsingin käräjäoikeuteen ovat jättäneet Rauli Somerjoen veljen, Karin, tyttäret. Kari Somerjoki aikoinaan selvitteli saatavan suuruutta, mutta hänen kuoltuaan kymmenen vuotta sitten asia jäi unohduksiin."

Veljentyttäret, voi jumalauta. Kosminen arpa päättää, kenen lapseksi synnyt. Ansaitset ehkä tiettyyn rajaan asti jotain, mitä vanhempasi sinulle kuoltuaan jättävät, mutta et todellakaan ansaitse jotain haamurahaa, jota vanhempasi legenda poikii itsestään hamaan tulevaisuuteen (mielestäni sen rahan ei pitäisi juosta kovin pitkään levy-yhtiöllekään). Saati sitten että ansaitsisit isäsi veljen haamutuottoja. Oletko eri mieltä? Hiero euromerkit silmistäsi, olet väärässä. Jokainen on tietty ahne paska sopivan tilaisuuden koittaessa. Siksi järjestelmän pitäisikin tyystin estää mahdollisuudet moiseen.

Ei festarirakkautta

2009-06-15T22:39:00.001+03:00

Onkohan sitä tullut vanhaksi, kun kesän festareillakin kaipaa enenevässä määrin keikkojen näkemistä pelkän festarimeiningin ja luontoryypiskelyn ohella. Ulkoilma-PA:n äänessä on jotain taikaa. Taas kerran kävi kuitenkin mielessä, että esiintyjiä voisi olla huomattavasti vähemmänkin tapahtumien juuri kärsimättä. Nykyisellään aikataulut ovat kuitenkin sen verran tiukkoja, että kaikkea haluamaansa ei välttämättä ehdi näkemään, jos haluaa välillä vähän sosialisoidakin. Miten olisi festari ilman esiintyjiä? Aidattu alue, nimellinen sisäänpääsymaksu ja kojuja täynnä ruokaa ja juomaa.

Aina on yhtä haikea ja tyhjä olo, kun pitää lampsia takaisin kaavamaiseen arkeen. Eikö festaritunnelma voisi jollain tavalla elää vähän pidempään? Siinä on jotain vapauttavaa, enkä nyt tarkoita mitään sekopäistä ördäilyä. Ei vaan taida onnistua nykyisessä työnteon ympärille rakennetussa tunnelissa. Vaatisi ainakin laajan ja aktiivisen ystäväpiirinkin. Pieni hippi sisälläni vaikeroi.

Kesäkatkoilua

2009-06-10T23:59:00.001+03:00

Kehnoa bloggausaikaa tämä kesä. Tosin vähiin on jäänyt muiden blogien lukeminenkin.

Kun meillä on jo siemenettömät viinirypäleet ja vesimelonit, missä oikein viipyvät ruodoton kala, luuton broileri ja jänteettömät ja kalvottomat pihvit?

Jalkapallofanaatikot ovat idiootteja. Siis ne, jotka mesoavat kaduilla ja hakkaavat toisiaan.

Eurovaalit. Kyllästyttipä vaihteeksi moinen turhanpäiväinen vatvominen ja kannatusmuutosten analysointi. Soittakaa sitten, kun pitää oikeasti nousta barrikadeille.

Tampere on pyöräilijän paratiisi.

Vastaa ja voita!

2009-05-28T18:22:00.000+03:00

Palkintona vihta ja margariinia.

Älä juo mun järvestä

2009-05-26T22:59:00.000+03:00

Rakastan kaikenlaisia tuomiopäivän dokumentteja. Ne ovat usein hieman kärjistettyjä ja ylidramatisoituja, mutta se kuuluu asiaan. Tällä kertaa vuorossa oli Blue Gold: World Water Wars. Siinä kerrotaan maapallolla vallitsevista yhä pahenevista vesiongelmista. Veden luonnollinen kierto on rikottu, ilmastonmuutos sulattaa vuoristojäätiköitä, pohjavettä pumpataan liikaa ja vedestä yritetään tehdä yksityisomistuksessa oleva hyödyke. Maapallon kaikesta vedestä makeaa vettä on vain alle kolme prosenttia, ja suolaisen veden muuttaminen juomakelpoiseksi taas vaatii huikeasti energiaa.

Eniten suututtaa se, että tässäkin asiassa taustapiruina kummittelevat monikansalliset jättiyritykset, jotka piilottelevat milloin minkäkin nimen takana (esimerkiksi Coca-Colastakin oli vähemmän mairittelevia faktoja). Kun yrityksistä tulee liian isoja ja vaikutusvaltaisia, tavallisilta ihmisiltä katoaa kaikki näkyvyys niiden toimintaan. Ongelmien vakavuus paljastuu julkisesti yleensä vasta siinä vaiheessa, kun paska todella lentää tuulettimeen. Mikä sitten sallii nuo älyttömät riistoyritykset, joita minkään valtakunnan lait eivät enää pidättele? Kapitalistinen markkinatalous.

Sanokaa minun sanoneen, niin kauan kuin "vapaa" kilpailutalous kannustaa ahneuteen, korruptioon, luonnonvarojen tuhlaukseen ja ihmisten sortoon, eikä loputtomalle kasvuntavoittelulle aseteta mitään järkeviä rajoituksia, asiat menevät huonompaan suuntaan. Valtaa vaan on paha ottaa pois, kun se on kerran menetetty vääriin käsiin. Kun keinot loppuvat, jäljelle jää väkivalta.

Maitomies

2009-05-25T21:18:00.000+03:00

Eurovaaliehdokkainen ylivoimainen ykkönen on löytynyt. Se on kukapa muukaan kuin Ari Vatanen. Tässäpä mieheltä hieman viisaita sanoja:

"Suuri hiilijalanjälki tarkoittaa hyvinvointia. Miksi ihmisiä syyllistetään materiaalisesta hyvinvoinnista? Tämä on marxilaisuuteen ja Neuvostoliittoon pettyneen vihreän liikkeen keksimää syyllistämistä. Aurinko lämmittää maapalloa eikä ihminen. Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia. Kylmällä ilmalla ihminen voi kuolla flunssaan. Sehän on ihan absurdia, että ihminen tietäisi miten ilmasto muuttuu. Ei kukaan tiedä minkälainen sää on ensi lauantaina."

Äänestäkää Aria.

Kotisohvapsykologiaa #42

2009-05-24T05:22:00.004+03:00

Vielä peruskouluikäisenä olin tavattoman sinisilmäinen ja liiankin hyväuskoinen, mutta ajan myötä minusta tullut kovin epäileväinen muita ihmisiä kohtaan. Epäileväinen ja varautunut. Kun pysyttelee itse mahdollisimman pitkään neutraalina ja etäisenä, ei ole niin suurta vaaraa sortua suin päin tulkitsemaan muita ihan väärin. Harmillisesti tämä tietty antaa minusta joskus hyvin töykeän ja omahyväisen kuvan.

Varautuneisuus varmasti kumpuaa siitä, että olen kuitenkin tarpeeksi monta kertaa saanut tavalla tai toisella nenääni sosiaalisessa kanssakäymisessä ja joko tarkoituksellisesti tai epäsuorasti saanut kuulla syitä, miksi en ole ihan samanarvoinen muiden kanssa. Kun valmiiksi huonon itsetunnon kanssa painiskeleva ihminen saa toistuvasti muistutuksia omista puutteistaan ja vioistaan, normaalit odotusarvot hämärtyvät. Tuntuu siltä, ettei ole enää edes oikeutettu ansaitsemaan samaa kuin muut, tai ettei epävarmoissa tilanteissa yrittäminen edes kannata.

Ilkeys ja itsekkyys ovat osa pohjimmaista ihmisluontoa. Kysymys on ainoastaan siitä, miten ja millaisissa tilanteissa nämä ominaisuudet tulevat esiin. Jokainen osaa tarvittaessa kohdella muita julmasti. Minäkin. Tässä tapauksessa ei olekaan järin rohkaisevaa tietää, mihin itse kykenee.

Kesämielellä

2009-05-20T23:53:00.000+03:00

Nyt on viimein saanut harrastaa kesäreippailua oikein kunnolla. Olo on hieno, kun palaa kunnon karstanpolttolenkiltä hikisenä, vetrein keuhkoin ja veri endorfiineillä kyllästettynä. Peruskunto on edelleen aika surkea ja vauhtikestävyys olematon, mutta ei sen väliä.

Miten hienoa olisikaan, jos voisi viettää koko vuoden ympäri näitä Suomen leveyspiirin kesäkuukausia. Ei liian kuumia tai kuivia, niin että kasvillisuus pysyy vehreän vihreänä. Välillä vähän viileämpääkin, ettei lämpöön pääse kuitenkaan vallan kyllästymään.

Kakkosasunto ja -työ eteläiselle pallonpuoliskolle. Aina voi haaveilla...

Tähteitä

2009-05-16T01:14:00.000+03:00

Olen tavallaan hyväksynyt jo sen, että epäonnistuin parinhaun päävaiheessa. Päävaihe alkaa joskus teini-iän kokeiluilla ja jatkuu ehkä aina opiskeluajan loppuun asti. Jos tuona aikana ei onnista, muuttuvat olosuhteet aika radikaalisti ja vapaa tarjontakin vähenee selvästi. Siinä missä tuo ensimmäinen vaihe tarjosi tavallaan lähes automaattisesti jatkuvia potentiaalisia sosiaalisia kontakteja, työelämän vaiheen alkaessa näin ei ehkä enää olekaan. Ei ainakaan minun kohdallani.

En tosiaan oikein tiedä, missä edes saattaisin kohdata sopivia kumppaniehdokkaita. Ja vieläpä siten, että olisin edukseni ja pystyisin herättämään jonkinlaista mielenkiintoa. Ne paikat ja tilanteet ovat kovin niukassa. Baarit ovat mitä ovat, tiedetään. Kuitenkin esimerkiksi jonkin naisvaltaisen harrastuksen ottaminenkin tuntuu yhtä lailla huonolta ja läpinäkyvältä idealta. Ja kun ongelma lopulta kuitenkin kiteytyy siihen, että ulkoinen olemus ei säväytä, ja läppäkään ei lennä, niin eväät kanssakäymisen luomiseen ovat vähissä.

Pohdiskelin myös sitä, miten vaativaksi mahtaakaan itsenäinen ja määrätietoinen ihminen tulla eläessään useita vuosia yksinään. On varmaan myönnettävä, että ajan myötä suvaitsevaisuus omista hyviksi koetuista näkemyksistä poikkeaville mielipiteille vähenee jonkin verran. En usko, että jaksaisin kovin kauan katsella sellaista puoliskoa, jonka loogisrationaalinen ajattelu kulkee ihan eri radoilla kuin omani, vaikka tämä muuten olisi miten mukava persoona hyvänsä.

Ja kansanterveys kiittää

2009-05-11T22:40:00.000+03:00

Eipä siitä ole kauankaan, kun Tampereen yliopistolla oli pientä kärhämää Sodexon vastaisen informaation levittäjien kanssa. Nyt sain kuitenkin ihan henkilökohtaisesti syyn olla tukematta liiaksi kyseistä ketjua. Työpaikkaravintolassamme on tähän asti ollut mahdollisuus valita osaksi ateriaa joko jälkiruoka, kahvi tai hedelmä. Säästöliekkiä kun poltellaan vähän joka paikassa, niin tietenkin juuri hedelmät saivat puukosta. Hedelmiä on tarjolla enää kaksi kertaa viikossa. Ja kaiken huippuna yhtenä ylimääräisenä vaihtoehtona on kuitenkin jäätelöpuikko, jonka voi valita joka päivä.

Siis mitä helvettiä? Joudun siis käytännössä valitsemaan joko potentiaalisesti epäterveellisen jälkiruuan (joka ei mielestäni edes lounaaseen kuulu), tai sitten lahjoittamaan Sodexolle rahaa ottamatta sille vastinetta. Koska tapanani ei ole rahaa lahjoitella, taidan tästä lähtien ottaa sen jälkiruuan ja viedä sen suoraan jätteisiin. Tästä voisi innokkaampi masinoida vaikka kunnon kampanjan.

Tämän talouslaskettelun aikana on tullut eteen myös muutamia uutisia, joissa on kerrottu vaikeuksista ylläpitää nykyistä tasoa kouluruuissa. Jossain taidettiin pohtia jopa liharuokapäivien ja salaattien vähentämistä. Hieno homma, jenkkipullukoiden jalanjälkiä taaperretaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Me ylioppineet

2009-05-05T16:18:00.000+03:00

Miltä näyttää kymmenen kiloeuroa? Tältä:

a!alto
ylio?p
is"to

"Merkki edustaa yliopistoa, joka on avoin keskustelulle, kritiikille ja muutokselle."

Vai edustaako se kuitenkin tyhmiä kysymyksiä, aivotonta paasaamista ja plagiointia?

"Logolla ei ole yhtä staattista muotoa, siitä voidaan luoda lukuisia variaatioita järjestämällä symboleita uudelleen."

Mä "keksin" tämmöiset kirjoitusmerkit. Tee niillä mitä huvittaa, värejäkin voi vaihtaa! Koska saan rahat?

"Kutsu on rohkea ja kunnianhimoinen työ, joka puhuu aidosti nuoren sukupolven kieltä."

Hei tsiigatkaa!!! Kuka vitun urpo ton "logon" on väsänny??

"Voittajatyö ilmaisee Aalto-yliopiston idean ja monitieteisyyden: tieteen ja taiteen tekeminen on kysymistä, vastaamista ja uusien yhteyksien löytämistä."

Miksi logo on niin vaikealukuinen? Koska siinä oleva sana on pätkitty täysin epäloogisesti eri riveille ja sotkettu vielä satunnaisesti ylimääräisillä merkeillä. Taisi kilpailun tuomaristo olla voittajaa valitessaan yhtä pahassa krapulassa kuin Rasmus Snabb logoa suunnitellessaan. Toisaalta eipä tälläkään kertaa mitään uutta logorintamalla.

Röh röh

2009-04-30T18:55:00.000+03:00

Ensin oli lehmä, sitten pelottelivat linnut ja nyt on vuorossa sika. Jos ei tämäkään tapa tarpeeksi ihmisiä, seuraavaksi yritetään kai hevosten tai koirien kautta. Pandemian uhka ei väisty koskaan, kyse on vain siitä, milloin ja miten pahasti se iskee. Tässä globalisoituvassa maailmassa ihmismassojen päivittäinen matkustaminen takaa taudeille nopeat leviämismahdollisuudet. Lääketiede on tietenkin kehittynyt, ja antibioottien myötä virusten heikentämien potilaiden menehtyminen jälkitauteihin on varmaan vähäisempää kuin joskus espanjantaudin aikoihin. Käsittääkseni kuitenkin juuri viruksia vastaan on vaikea tehdä tehokkaita lääkkeitä, ja antibiootitkin voivat muuttua tehottomiksi, jos ja kun niitä käytetään liikaa.

Hyvää vappua, älkää sikailko.

Yleinen assimilaatio

2009-04-26T23:40:00.008+03:00

Mika Lintilä ja kumppanit pitivät todellisen aivoriihen, jonka lopputuloksena oksennettiin ulos ehdotus mediamaksusta. Miksipä hoitaakaan asia helpoimmalla ja reiluimmalla tavalla, eli siirtämällä Ylen rahoitus osaksi progressiivista verotusta, jos voidaan nähdä helvetisti vaivaa ja luoda oikeistokapitalistinen tasaveroratkaisu, joka loukkaa tyhmemmänkin kansalaisen älynlahjoja.

Yleisradion toiminnasta on säädetty laki, jossa melkoisen ympäripyöräesti määritellään palvelutavoitteet. Laista ei kunnolla selviä, mitä Yleltä oikeasti vaaditaan tai missä menee rahankäytön yläraja. Siksipä nykytilanne ei olekaan mitenkään yllättävä. Yle leikkii kansalaisten pakkomaksuilla ihan tavallista tv-yhtiötä tai mediaa ja kilpailee muiden kaupallisten kanssa kalastellen katsojia ulkomaisella tuotannolla. Nykyisellä toimintamallilla jatkettaessa ei ole päteviä perusteita kerätä noin suurta vuosimaksua riippumattoman tiedonvälityksen tai kulttuurin nimissä.

Rahankeräämisideoinnin sijasta Yleisradio pitäisi suunnitella kokonaan uusiksi, mitä tuskin tulemme näkemään. Jos mediamaksuehdotus ei mene sellaisenaan läpi, niin siihen lisätään jokin mitätön lievennys. Vastarintaa voi tietty ilmaista jättämällä maksun maksamatta. Palkintonahan on vain maksuhäiriömerkintä...

Valoa ja lämpöä

2009-04-25T16:57:00.003+03:00

Miten paljon voikaan täydellinen kevätpäivä piristää.

En muuten ole aikoihin muistuttanut, että vaikka minulla ei olekaan tapana ryhtyä kommenttilaatikkodialogeihin, kaikki palautteet on luettu mielenkiinnolla, ja luetaan vastedeskin.

Painettu sana on painava

2009-04-21T23:44:00.004+03:00

Mahdammeko olla viimeinen sukupolvi, joka vielä näkee sanomalehdet kaikessa suuruudessaan? Internet tuli ja sorvasi tiedonvälittämisen ja uutisoinnin perustukset uuteen uskoon. Itse veikkaisin, että ennen pitkää valtaosa paperilehdistä kuihtuu pieniksi paikallisuutisia julkaiseviksi läpysköiksi tai lopettaa kokonaan. Kun kansalaisten uutisnälkä tyydyttyy netissä ja telkkarin ääressä, lehdistä ei enää haluta maksaa, ja ilman levikkiä ei pidetä toimittaja-armeijaa.

Vaikka sähköinen media tarjoaakin nykyään tiedon leviämiselle ihan uuden mittakaavan, sillä on myös negatiivisia vaikutuksia. On selkeästi havaittavissa, että netti laskee uutisoinnin laadun rimaa aika reippaalla kädellä. Jos tiedon julkaiseminen ja levittäminen on liian helppoa, lisääntyy myös kaikenlainen epätieto ja tarkoituksellinen väärä tieto. Arvostettujenkin uutisvälittäjien nettiportaaleista löytyy enenevässä määrin luokatonta soopaa, jonka julkaisemiselle ei ole juuri kriteereitä asetettu. Välillä tuntuu, että kuka tahansa saa kirjoittaa juttuja.

Sanomalehtien kuihtuminen ei ehkä nykyteinistä kuulosta isolta asialta, mutta kaikilla tiedotusvälineillä on kuitenkin tärkeä rooli maailmassa. Kansakunnat ovat vain niin vapaita, kuin niiden tiedotusvälineet. Ilman luotettavaa tietolähdettä tulee äkkiä orpo olo. Kontrolloimalla tiedotusvälineitä voidaan hallita ihmisiä. Tämän kyllä kaikki vallanjanoisimmatkin hyvin tiedostavat, mistä varoittavia esimerkkejä löytyy jokaiselta mantereelta. Kapitalismin (ja sosialismin) huonot puolet näkyvät valitettavasti myös uutisbisneksessä.

Rakkautta on...

2009-04-19T05:58:00.001+03:00

Kuunnella yksin Guns N' Rosesin November Rain, Pretendersin Stand By You, Foreignerin I Want To Know What Love Is, Pink Floydin Comfortably Numb, Elton Johnin Can You Feel The Love Tonight, Elvis Presleyn Always On My Mind, Louis Armstrongin What A Wonderful World, Rednexin Wish You Were Here, Glenn Medeirosin Nothing's Gonna Change My Love for You, Banglesin Eternal Flame, Goo Goo Dollsin Iris ja Scorpionsin Still Loving You.

Tai sitten ei.

Ne pienet asiat

2009-04-18T21:59:00.000+03:00

Sarjassamme asioita, joista lopullisesti eroon pääsemiseksi olisin valmis maksamaan paljon. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin se, että kylmässä ilmassa reippaillessa kosteus tiivistyy niin että nenä alkaa vuotaa, varsinkin sitten kun palaa takaisin lämpimiin sisätiloihin.

Muuttakaa fysiikan lakeja, pliis?

Spruits

2009-04-17T22:55:00.000+03:00

Aina silloin tällöin törmää jossain juttuun miesten ennenaikaisesta laukeamisesta. Minusta on aina yhtä käsittämätöntä, miten aihetta käsitellään lähes poikkeuksetta vaivana, josta kärsitään. Sille on ajan mittaan kehittynyt lähestulkoon sairauden status. Täsmälääkkeitäkin on jo kehitetty. Useimmiten jätetään kuitenkin tyystin mainitsematta, että kyseessä ei ole mikään biologinen toimintahäiriö (itse asiassa niinkin saatetaan väittää). Päinvastoin, lisääntymisnäkökulmasta nopeushan on ainoastaan positiivinen asia, kun taas vaikkapa kykenemättömyys vaivattomaan siementelyyn on todellinen ongelma.

Tämä pikamälläilyhän on vaan yksi esimerkki siitä, miten nyky-yhteiskunta tahtoo diagnosoida ja luokitella kaiken mahdollisen. Jokaiseen vähänkin keskiarvosta poikkeavaan terveydentilaan pitäisi syödä lääkitystä. Moni juttu, johon ei aikaisemmin kiinnitetty juuri huomiota, kantaakin nykyään hienoa nimeä. Tietenkin on hienoa, että terveydenhuolto kehittyy ja uusia sairauksia parannetaan tehokkaasti, mutta väittäisin silti, että tämä suuntaus luo enenevässä määrin myös tarpeettomasti sairaita ihmisiä. Ihmisiä, jotka voisivat paremmin ilman väkisin tietoisuuteen iskettyä tautileimaa.

Mallikansalainen

2009-04-13T21:32:00.001+03:00

"Helsingin poliisin mukaan Valjakkalaa epäillään törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Valjakkala ei ollut noudattanut poliisin pysähtymiskäskyä Käpylässä järjestetyssä ratsiassa, mistä johtuen poliisi lähti auton perään. Takaa-ajo päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä Valjakkala menetti pian autonsa hallinnan ja törmäsi leikkipuistossa olevaan betoniporsaaseen."

Mitäs minä kirjoitinkaan helmikuussa...

Paljaana

2009-04-08T23:14:00.000+03:00

Katsoin erään BBC-dokumentin, jossa pohdittiin nykyihmisen alastomuutta ja karvattomuutta. Rupesin miettimään, mihin hyvinvointivaltiossa elävä nykyihminen oikein on kehittymässä? Tähän asti luonnonvalinta on suosinut selviytymistä puoltavia ominaisuuksia, mutta mitä on selviytyminen nykyään? Käytännössä valtaosalle elossa pysyminen on jo itsestäänselvyys, kyse on enää yksilöiden elämänlaadusta. Eläessään yhteiskuntien ehdoilla ihmiset päättävät entistä enemmän omasta kehityssuunnastaan. Lisäksi kaikenlaiset kulttuurilliset tekijät ja muoti-ilmiöt vääristävät pariutumispreferenssejä entisestään, mikä sitten näkyy suoraan suvunjatkamisessa.

Kaikki ihmiset ovat tarpeeksi älykkäitä tehdäkseen omia päätöksiä, mutta enemmistö on kuitenkin liian tyhmä tehdäkseen tarpeeksi hyviä päätöksiä. Vääjäämättä ajaudun sellaiseen johtopäätökseen, että ihmislajin kehitys on jo pitkään jauhanut paikallaan, ellei jopa pakittanut. Tietty laajemmasta evoluutionäkökulmasta modernin ihmisen parituhatvuotinen taival on kuitenkin vain pisara valtameressä.

Löylyt

2009-03-26T21:53:00.002+02:00

Mitä ihmettä, suomalainen kauhuleffa? Vakavasti otettavia sellaisia ei olekaan vielä kovin monta tullut vastaan. Sauna, lontooksi väännettynä Filth, sijoittuu historiaan Ruotsin ja Venäjän välisen sodan jälkimaininkeihin. Leffassa seurataan metsien ja soiden poikki tarpovaa komissiota, jonka tehtävänä on merkitä uusi raja valtioiden välille.

Tunnelma on on alusta loppuun likaisen mystinen, kuvaus laadukasta ja ääniraita palvelee tarkoitustaan. Lähes kokonaan kotimainen näyttelijäkaarti hoitaa hommansa kohtuullisesti, joskin Ville Virtanen vetää ainoana todella hyvän roolin. Potentiaalia on paljon, mutta lopputulosta heikentää niukka juoni ja epäyhtenäisyys. Muutama kohtaus tuntuu todella irralliselta. Silti filmi on hieno osoitus siitä, että tässäkin maassa osataan. Ehkä jo seuraavalla kerralla saadaan kaikki palaset kohdalleen.

Aivopieruja

2009-03-23T23:15:00.000+02:00

Polkupyöräni renkaat vuotavat ilmaa. Kaikki renkaat tekevät sitä jonkin verran, mutta minun renkaillani ei pääse edes kovin kauaksi kotoa, kun ne ovat jo harmittavan tyhjät. Renkaat ovat vuosien kuluessa joutuneet kestämään monia huonokuntoisia polkuja. Reikiä ja kulumia on, eikä minulla ole kunnollisia paikkausvälineitä, saati sitten että osaisin niitä käyttää. Välillä saan renkaat pitämään ilmaa hetken, mutta lopulta jokin vanha sauma kuitenkin taas aukeaa, ja matkanteko tyssää. Kovin pieni asia erottaa ehjän menopelin täysin ajokelvottomasta. Uusia renkaitakaan ei kuitenkaan saa mistään.

Ilma on itsetunto. Pyörä olen minä.

Älyllinen ajattelu ja tietoisuus on eräänlainen kaikki tai ei mitään -kauppa. Kehittynyt ihmislaji pystyy ihmeellisiin asioihin, mutta on samalla tuomittu tiedostamaan myös omat puutteensa ja heikkoutensa, tuomittu törmäämään lasikattoon yrittäessään turhaan analysoida omaa olemassaoloaan. Väkisinkin pistää miettimään, onko älykkyys itsessään rampauttava ja haavoittuvaiseksi tekevä ominaisuus. Monimutkainen järjestelmä on aina vika-alttiimpi kuin yksinkertainen järjestelmä. Mitä älykkäämpi elämänmuoto, sitä selvemmin se ymmärtää elämän kiertokulun karuimmatkin negatiiviset realiteetit. Vaistojen varassa elävän ei tarvitse kantaa yhtä suurta huolten taakkaa.

Vuoden äiti

2009-03-19T23:40:00.000+02:00

Taas tärmäsin uutiseen naisesta, joka oli synnyttänyt terveyskeskuksen vessaan vauvan, joka kuitenkin kuoli. Vauva oli jutun mukaan nelikiloinen, mutta silti nainen väitti olleensa täysin tietämätön raskaudestaan. Vastaavia tapauksia sattuu tasaisin väliajoin.

Siis mitä helvettiä? Sisälläsi kasvaa nelikiloinen otus (höhö), etkä muka tunne edes sen liikkeitä? Tai luulisi, että viimeistään siinä vaiheessa, kun jalkovälissä ilmenee poikkeuksellista rakoilua, idealamppu syttyisi vihjaten hankkimaan tilanteeseen apua. Vaan ei, ulkopuoliset pääsevät luottamuksen piiriin vasta kun on jo liian myöhäistä. Sanoisin, että tässä oli suhteellisen yksinkertainen keino hankkiutua tyystin eroon ei-halutusta lapsesta vaarantamatta liiaksi omaa terveyttä. Mutta mistäpä minä mitään tietäisin...

Kielenhuoltoa

2009-03-05T19:44:00.001+02:00

Olenkohan kertonut, miten paljon vihaan sanaa edukas, tai paremminkin sen väärinkäyttöä? Edukasta tungetaan nykyään ihan joka paikkaan. En omista tuoretta suomen sanakirjaa, joten en tiedä, miten asia on virallisesti, mutta minullahan on absoluuttinen kielikorva.

Edullinen tarkoittaa halpaa. En tiedä miksi, mutta merkitys on täysin vakiintunut. Edukas sen sijaan tarkoittaa jotain runsaasti etuja sisältävää. Edukas ei siis ole edullisen synonyymi. Edukas ja etuisa tarkoittavat kyllä samaa. Merkityserot säilyvät, vaikka vaihdettaisiin kantasanaa. Mahakas viittaa isomahaiseen, kun taas mahallinen ainoastaan omistaa mahan. Onnellinen on ehkä tyytyväinen elämäänsä, kun taas onnekas voittaa lotossa. Korvaus voi olla rahallinen, mutta rahaisa diili on silti eri asia. Munakas on syötävää, mutta munallinen kykenee tekemään vaikka helikopterin...

Tuliko selväksi?

Oikeutta huijaamassa

2009-03-02T23:16:00.000+02:00

No niin. Vesa Keskistä raiskauksesta syyttäneet naiset tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja 18 kiloeuron korvaukseen. Niin kuin aina, pelkkien lehtijuttujen perusteella ei voi kovinkaan paljon sanoa varmaksi, mutta vaikuttaisi siltä, että syytteen perättömyys oli aika kiistatonta. Vähemmän yllättäen eri foorumeilla alkoi heti feministiäläkkä siitä, miten raiskaajat lasketaan vapaiksi, eikä tästä eteenpäin kukaan raiskauksen uhri enää uskalla mennä poliisin pakeille.

Minäkin olen rikollisten kitkemisen ja kovien tuomioiden kannattaja, mutta raiskausvouhottajilla tuntuu olevan sellainen villi näkemys, että kaikki epäillyt pitäisi varmuudenkin vuoksi tuomita, jotta yksikään syyllinen ei vahingossa pääsisi pälkähästä. Yhteiskunta, jossa ihmisiä voitaisiin noin vaan tuomita pelkästään oletetun uhrin lausunnon perusteella, olisi todella pelottava paikka. Kuinka moni on uhrannut edes pienen hetken miettiäkseen sitä, miten totaalisesti saattaa syyttömän ihmisen elämä murentua, jos tulee väärin tuomituksi vakavasta rikoksesta?

Tämä tapaus isoinen korvaussummineen jos mikä on selkeä ennakkotapaus, jolla pyritään varmastikin osoittamaan, että näillä asioilla ei enää jatkossa pidä leikkiä. Valheellisin perustein luotuja juttuja kun saadaan karsittua, voidaan kuluttaa resurssit niiden ihan oikeiden rikollisten tuomitsemiseen. Kaikki voittavat.

Näkemyksiä linnuntieltä

2009-02-28T14:34:00.000+02:00

Lomalentomatkustaminen on sitten kliseistä puuhaa. Paikka on käytävän puolella ja pahimmassa tapauksessa ihan koneen takaosassa, jolloin vessajono on aina seurana. Vieressä istuu aina se istuimeltaan pursuileva lihava tyyppi tai hyperaktiivinen penska. Ruoka on poikkeuksetta surkeaa. Lennon kaikki keski-ikäiset miehet näkevät ainoana tavoitteenaan vetää kännit jo matkalla. Kaiken lisäksi takanani istui vielä joku itseään perin tärkeänä pitänyt vanhempi mies, joka valitti lentoemoille joka asiasta sellaisella äänenvoimakkuudella, että kaikki muutkin varmasti kuulivat. Aluksi luulin hänen vetävän esitystään huumorilla, mutta taisi olla puoliksi tosissaan. Oli vähällä etten ponkaissut ylös ja esittänyt arvon herralle muutamaa valittua sanaa sivistyneestä käytöksestä.

Vaikka me suomalaiset olemmekin keskimäärin aika pidättyväistä ja tuppisuista (ja toisinaan kovin junttia) kansaa, niin ulkomailla käydessä huomaa usein, ettei se ole välttämättä mitenkään automaattisen negatiivinen asia. Joidenkin kansojen suurieleinen ulosanti ja piittaamaton käytös vaikuttaa toisinaan suorastaan töykeältä ja rasittavalta. Paljon selittyy kulttuurieroilla, ja kotimaa on aina kotimaa, mutta mielestäni Suomea ja suomalaisuutta kannattaa silti ihan oikeasti arvostaa.

Metsään menneitä

2009-02-23T21:20:00.000+02:00

Piilotetaas tähän väliin perinteinen katsaus hakusanoihin, joilla tänne asti on päädytty.

"hernekeitto hinta" - Saisko alta eurolla?
"pesää" - Sori.
"pelastakaa maailma" - Sopii yrittää.
"ilmaiset netti gay filmit" - Valitan.
"päättymätön tarina" - Mä en kuole koskaan.
"kakkahuumori" - Ei, mutta huonoa ja kieroutunutta.
"persealasti" - Minäkin nukun.
"jonna tervomaa nännit" - Ikuinen kestosuosikki.

Miksi jeppe juo

2009-02-14T05:24:00.003+02:00

Ai miksikö käyn yökerhoissa, vaikka illat useimmiten päättyvätkin odotetusti pelkkään alakuloon? Siksi, että niissä on tätä nykyä ainoa kosketuspintani ihmissuhteisiin, vaikka se tarkoittaisikin ainoastaan sivusta seurattuja muiden ihmisten humalaisia yhden illan ihastuksia. Ainakin nuo illat palauttavat joka kerta muistelemaan, millaista oli kokea molemminpuolinen kiintymys. Asian sysääminen pois mielestä ei ole vaihtoehto.

Olihan mullakin joskus yläaste- ja lukioaikoina kaikenlaista. Mikään ei vaan koskaan edennyt kauhean pitkälle. Sittemmin kaikki kohtaamiset ovat jostain syystä haihtuneet lähes olemattomiin. Siinäpä se yksi koulu, joka jäi pahasti kesken. Jos on kokenut ainoastaan fyysistä vetovoimaa ja alkuhuumaa, ei osaa muuta edes kaivata. Viime aikojen kokemuksen perusteella ajatus siitä, että tutustuisin nyt johonkuhun syvällisemmin arkielämän askareissa, tuntuu kovin epätodennäköiseltä.

En halua vähätellä mitään, mutta normaalimman ihmissuhdekehityksen läpikäyneen tai vakituisessa parisuhteessa elävän on varmasti vaikea ymmärtää näitä aivoituksia.

Suuria vääryyksiä #1748

2009-02-12T00:35:00.002+02:00

Meinasin pestä pyykkiä, mutta pitkään kestänyt pesuainevarastoni olikin viimein ehtynyt. Kauppareissulla oli tarkoitus poimia mukaan täydennystä, mutta miten kävikään. Eihän sieltä löytynyt enää ollenkaan aineita tablettimuodossa! Voi ny helvetti. Googletin vielä muutaman tunnetuimman valmistajan sivuilta, mutta näyttäisi tosiaan siltä, että tekevät enää ainoastaan jauheita tai nesteitä. Ja minä kun pidin noita tabletteja parhaana keksintönä ikinä. Helppoa, vaivatonta ja tuli tarpeeksi puhdasta, mitä nyt joskus pahimpiin pyykkimyttyihin saattoi jäädä hieman pesuainejäämiä.

Yhden miehen barrikaadille nousen ma.

Sama levy

2009-02-08T06:02:00.002+02:00

Blogikirjauksia tulee näemmä enää viikonloppuisin. Toisaalta se kuvaa hyvin nykyistä elämänmenoa. Viikot painetaan väsyneenä töitä ja viikonloppuisin yritetään etsiä jostain edes vähäisiä hymyn aiheita. Yleensä huonolla menestyksellä. Tuottaa jo vaikeuksia vetää naamalle yleensä jonkinlainen peruspositiivinen ilme. Ei mulla koskaan ennen ollut vaikeuksia hymyillä ihmisille ilman syytä. Rupeaa jo kyllästyttämään tämä ikuinen matalasuhdanne. Jos loppuelämä täytyy viettää orjana yhteiskunnan tuotantokoneistossa, ois kiva saada jo vähän jotain hyvitystä. Luulisin olleeni jo tarpeeksi monessa asiassa altavastaajana.

Tuntuu niin epäreilulta kuulla, miten ihmiset ympärillä luovat uusia ihmissuhteita ja testaavat toistensa kumppanuuspotentiaalia. Millä ilveellä mun pitäisi löytää yhteensopiva ihminen, kun en saa aikaiseksi edes yhtä ainokaista kontaktia? Tulevalta kesältä odotan jälleen jotain maagista muutosta, mutta toisaalta viime kesäkin oli jo aika fiasko. Voisin edelleen väittää, että yksinkin voin elää onnellisena, mutta valehtelisin. Ehkä joku muu voi.

Hätähuone

2009-02-07T21:40:00.000+02:00

ER on ehdottomasti yksi niistä harvoista tv-sarjoista, jotka eivät ikinä menetä hohtoaan. ER:stä on menossa jo 15. kausi, ja vaikka alkuperäisistä vakinäyttelijöistä ei taida olla jäljellä ainuttakaan, sarjan luonne tai jatkuvuus ei ole missään vaiheessa häiriintynyt. Ei ole pelkästään näyttelijöiden lahjakkuutta, että jokaisesta uudesta hahmosta rakentuu oma kiehtova persoonansa. Todellinen taito piilee jossain siellä taustalla, käsikirjoituksessa ja ohjauksessa. Edesmennyt Michael Crichton loi todellisen helmen, jonka kiillottamista muut ovat onnistuneesti jatkaneet.

Sarjan visuaalista tyyliäkään ei voi tarpeeksi kehua. Olkoonkin hieman suurikontrastinen ja kiillotettu, mutta se selättää tylysti kaikki kilpailijat. Jopa sarjan alkuperäinen tunnarimusiikki oli uskomattoman hieno, sääli että siitä on nyttemmin luovuttu. Kyllästyivät kai kuvaamaan uusia pätkiä hahmojen vaihtuessa.

Totuus tietenkin on, että lääketieteellisen pinnan alla piilee aika perinteinen ihmissuhdedraama kaikkine kliseineen. Sarja on kuitenkin tähän mennessä antanut katsojilleen jo niin monta tunteisiin vetoavaa pala kurkussa -hetkeä, että se saa jonkin verran anteeksi saippuasarjan piirteitään. Muut katsokoot salkkareita, ER on minun rakas paheeni.

Mahdollisuuksien maa

2009-02-05T01:13:00.002+02:00

Miksi rikolliset ovat aina niin... rikollisen näköisiä? Hyvänä esimerkkinä Juha Valjakkala, joka pääsi juuri ehdonalaiseen vietettyään parikymmentä vuotta eri vankiloissa. Ja nimenomaan Juha Valjakkala, koska moisia luomakunnan loisia ei tarvitse glorifioida kutsumalla heitä heidän itsensä keksimillä uusilla nimillä. Jokainen voi kuuklettaa miehen rikoshistorian varkauksineen, murhineen ja vankilapakoineen ja miettiä, minkä hemmetin takia tuollainen tiensä valinnut roisto saa luvan palata takaisin kunnollisten ihmisten joukkoon. Meikäläisen kylmä realismi pätee tässäkin asiassa. Mädästä omenasta ei saa syötävää, vaan se heitetään lopullisesti tunkiolle.

Hämillään

2009-01-25T07:05:00.001+02:00

Ihmeellistä puolivittuilua on tää elämä. Kävin vaihteeksi yökerhossa, jossa keski-ikä on hitusen korkeampi, mutta jossa käy kuitenkin turhan paljon siitä tutusta muotista valettua pintaliitosakkia. Baaritiskillä tulin yllättäen kolmen pitkän naisen ympäröimäksi. Kauniimmasta päästä, eivätkä niitä pahimpia prinsessoja. "Hyvää partavettä. Kato ny, miten voi olla noin söpö. Mitä sä otat, me tarjotaan?" Silittelivät kuin pientä koiranpentua. Olen vieläkin vähän ymmälläni.

Joku voisi ajatella, että mikäs tuon hienompaa. Itsetuntobuusti, pitäisi olla imarreltu. Vaan kovasti tunsin itseni kuin lapseksi, jota ei voi ottaa kovin vakavasti. Tai muuten vaan jotenkin poikkeavaksi ihmiseksi, jota on velvollisuus hetken mielistellä. Oli selvää, että tilanteessa ei ollut kyse mistään parinmuodostuksesta, mutta jos oletetaan, että kommentit kuitenkin olivat ihan vilpittömiä, niin miksi sitten sellaiset tytöt, jotka ehkä näkisivät minut samalla tavalla, mutta olisivat muuten vähän paremmin yhteensopivia kanssani, loistavat poissaolollaan?

Itsehavainnointi ja sen puute

2009-01-24T21:05:00.000+02:00

Olen huomaavinani, että suurin osatekijä väsymykseeni, lihasjännityksiin, närästykseen ja hengenahdistukseen taitaa olla yksinkertaisesti stressi. Stressi on se laukaiseva tekijä, ja siitä heränneet vaivat sitten ruokkivat toinen toisiaan. Ajattelin pitkään, että stressi on vain jokin työhönsä tyystin kyllästyneiden ihmisten keksimä tekosyy valittaa tyhjästä. Luulin myös, ettei henkinen paine voisi vaikuttaa minuun mitenkään fyysisesti. Olin kai väärässä. Tai sitten lähestyn jonkinlaista kolmenkympin kriisiä. Onneksi ainakin yksi stressin lähteistä näillä näkymin katoaa piakkoin.

Kai kaikki ovat jo nähneet jossain videon kotiäiti Mikkosen tv-keskustelusta? En edes muista koska viimeksi joku on nolannut itsensä noin pahasti. Vaan enpä juuri tunne edes myötähäpeää, tuollaisella käytöksellä ei ole varaa valittaa. Ymmärtävätkö moiset sekopäät edes nolaavansa itsensä? Sen sijaan sääliksi käy Mikkosten lapsia. Lisääntyminenkin saisi joissain tapauksissa olla luvanvaraista.

Puhdistautumista

2009-01-17T21:08:00.005+02:00

Suihkugeelipurkkini kyljessä lukee "Tested in extreme conditions". Siinä ainetta levitellessäni kävin pohtimaan, mitä mahtavat olla nuo rankat olosuhteet, joissa saippuan täytyy hoitaa tehtävänsä. Ensimmäisenä mieleen hiipi kuva todellisesta erämiehestä, joka viikosta toiseen rämpii läpi soiden ja ryteikköjen, metsästää jousella pikkunisäkkäitä ruuakseen ja painii toisinaan harmaakarhujen kanssa. Illan tullen hän leiriytyy vuoripuron varteen... ja pesee itsensä nestemäisellä suihkusaippualla, joka tekee ihosta pehmeän ja jopa 47% kimmoisamman. Tämä sankariseikkaiija voi eksyä vaikka Saharan paahtavan auringon alle, eikä suihkugeeli ole moksiskaan. Veden löytäminen on sitten asia erikseen. Etelänavalla taas pakkasta on niin että eräjormamme hengityskin jäätyy... ja niin jäätyy suihkugeelikin, mutta eihän se tietenkään haittaa. Kuka muka voisi peseytyä hirmupakkasessa?

Toisenlainen äärimmäinen skenaario voisi sitten olla sitten vaikka ruotsalainen vankila. Suihkugeelin käyttötarkoitus saattaa kuitenkin poiketa jonkin verran alkuperäisestä...

Raskaat huvit

2009-01-11T01:28:00.000+02:00

Viikon talviloma odottaa. En vaan oikein tiedä, minne päin haluaisin suunnata. Ehkä otan halvan massareissun satunnaiseen rantakohteeseen, vaikka en lomallani välttämättä hiekalla makoilua kaipaakaan. Kai sitä nähtävää löytyy Kanarialtakin. Toisaalta Thaimaa on jo pitkään odotellut reissukohteideni kärkisijalla, Vietnam ja Mauritius kiinnostaisivat myös. Noihin eksoottisempiin kohteisiin ei kuitenkaan taida oikein viikko riittää, ellei halua juosta kiireellä paikasta toiseen. Muutenkin taitaa olla kustannustehokkaampaa tehdä vähintään kahden viikon matkoja. Pidemmän aikavälin ensisijaisena tavoitteena onkin sitten ehdottomasti jokaisella mantereella käynti.

Millä motivoisi itseään ryhdistäytymään fyysisen kunnon ylläpidossa? Kuntorääkki kun saa näillä näkymin olla vastaus tähän "jonkin on muututtava" -ongelmaan. Se on ainakin asia, johon voin itse oikeasti vaikuttaa.

Mun jumala hakkaa sun jumalan

2009-01-05T02:22:00.000+02:00

Minulla on vessalukemisena pieni kirja, jonka sain kummitädiltäni jouluna. Siinä kyseenalaistetaan Richard Dawkinsin Jumalharha-kirjassa esittämiä uskontojenvastaisia mielipiteitä. Kummitätini on syvästi kristinuskossa ja on roolinsa edellyttämänä tarjoillut minulle kaikenlaista pientä jeesuspropagandaa niin kauan kuin muistan. Olen suhtautunut siihen kohteliaan neutraalisti, varoen antamasta mitään rohkaisevia merkkejä. Arvelin hänen luovuttavan aikanaan.

Kun erosin kirkosta joskus kymmenen vuotta sitten, minun piti päättää, kerronko siitä niille sukulaisille ja tuttaville, joille uskonto on selkeästi tärkeä. Käytännössä heihin kuuluvat molemmat isovanhempani, toiset ehkä lievemmin ja tämä kummitätini. Kerroin lopulta ainoastaan vanhemmilleni, jotka eivät itsekään niin kirkkoilusta perusta. Tiedän, että varsinkin isovanhemmillani on paljon parempi olla luullen minun yhä kuuluvan kirkkoon, varsinkin kun minulla itselläni ei ole mitään tarvetta saada julistaa ja vakuuttaa kaikille, etten usko hengellisiin satuihin.

Hieman harmittaa se, että kummitätini ei ymmärrä lopettaa käännytysyrityksiään. Hänellä on varmasti alitajuista vihiä siitä, millainen maailmankatsomus saattaa teknillis-luonnontieteellisen koulupolun talloneella henkilöllä olla. Suhtaudun myös aika negatiivisesti kaikenlaiseen ajatusten ja uskomusten toisille tuputtamiseen, joten katson hänen valinneen tiensä ja nielevän myös tappionsa.

Maapallon nurkassa

2009-01-02T23:34:00.001+02:00

Kuka ihme haluaa nähdä Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuissa? Ja mikä mahtoi olla moisen tempauksen tarkoitus? Maailma muuttuu päivä päivältä pöhkömmäksi.

Tammikuu on siitä rasittavaa aikaa, että päivän puheenaihe on aina ja joka paikassa tipattoman viettäminen. Se kun on niin kovin rankkaa taistella houkutuksia vastaan. Mutta tottakai tipaton on pidettävä, kun tulee usein juotua aivan liikaa. Saa sitten olla ylpeä itsestään, kun on näyttänyt ja todistanut sekä itselleen että muille todella pystyvänsä siihen. Tärkeintä on tietenkin, että alkoholiton kuukausi on niin monin tavoin hyödyllinen ja terveellinen.

Unohdin jo lähteen, mutta jossain kirjoitettiin, että monille syrjäytyneille muun maailman säännöt ja tavat ovat tehty vain rikottaviksi. Uhmaamalla sokeasti kaikkea sellaista, joka näyttää olevan ei-syrjäytyneille tärkeää, saa omalle asemalleen syyn ja tarkoituksen. Ehkä, vaan mitäpä jos tavismassat ylläpitävätkin sääntöjään ja tapojaan yhtä onnellisen sokeasti ja mitään kyseenalaistamatta vain siksi, että niin on ennenkin tehty, ja koska se on yhteisöllistä ja normaaliksi miellettyä? Jos päättää suhtautua negatiivisesti tapoja ja sääntöjä kritisoiviin mielipiteisiin vain siinä pelossa, että jää itse harvalukuiseen vähemmistöön, on periaatteessa osasyypäänä syrjäytyvien syrjäytymisessä.

Katsaus

2009-01-01T06:09:00.002+02:00

Aika paljon elämäntilanteestani taitaa kertoa se, että sain ainoat uudenvuodentoivotusviestini vanhemmilta, isovanhemmilta ja tädiltä. Revi siitä itsetuntoa. No, yksi kutsuntapainen tuli illanistujaisiin, mutta sekin aika myöhään ja siinä vaiheessa, kun olin jo päättänyt lähteä itsekseni muualle. Olisin ehkä muuten mennyt, mutta kutsu ei edes tullut suoraan illan isännältä. Olen kovin kyllästynyt kyseisen isännän julkilausumattomiin mielipiteisiin ja oletuksiin.

Jouluna saalistettu flunssa vaivasi, mutta pakko oli lähteä kotoa jonnekin. Hyvä niin, oli keskimäärin mukava ilta. Pääasiassa hyvän musiikin ansiosta, muuten ei niinkään. Taannoin iskin silmäni yhteen tyttöön, joka oli tänäänkin paikalla. Taisin vahingossa yhden kohteliaisuushymyn saada, loppu olikin sitten selkeää välttelyä. Eipä jäänyt ainakaan mitään epäselvää. Näin myöhemmin myös erään tutun, jota olen pitänyt yhtenä harvoista biletysystävistäni. Ei se mustasukkaisen poikakaverinsa seurassa puhunut juuri mitään. Liekö sitten ollut mitään sanottavaakaan. Ehkä ylitsepääsemättömäksi hankaluudeksi nousi lopulta se, että esteenä meidän välissä ei yhdessä vaiheessa ollut muuta kuin tuo samainen poikakaveri. Ollut ja mennyt, en rupea enää kenenkään pitkään kestäneitä suhteita tarkoituksella rikkomaan.

Minun täytyy muuttua jollain tavalla. Jos jokin on käynyt selväksi, niin se, että nykyinen minäni ei ole juuri heruttamassa tästä maailmasta onnea itselleen. Jos odotan vanhaan tapaan haavekuvitelmissani kaiken lopulta loksahtavan kohdalleen, saan odottaa kuolinvuoteelleni asti. Niin ei vaan tule tapahtumaan. Voi toki olla niin, että en muuttumallakaan saavuta sitä, mitä oikeasti haluaisin, mutta voisin ainakin sanoa yrittäneeni kaikkeni. Tosiasia kuitenkin on, että olen jo tuhlannut aivan liian suuren palan nuorta aikuisuuttani. Minusta on vääjäämättömästi tulossa katkera pieni mies.

Kaikesta huolimatta

2008-12-25T02:13:00.000+02:00

Toivotan joulua. Adjektiivin saat valita itse.

Väärinymmärretty

2008-12-21T05:50:00.001+02:00

Ei tästä tule taas mitään. Pitäisi opetella ottamaan itsensä vähemmän vakavasti. Nykyisellään teen itsestäni tahtomattani aivan jotain muuta kuin oikeasti olen.

Hei sinäkin, joka näit minut. En minä ole tuollainen.

Pakkojoulu

2008-12-18T23:44:00.000+02:00

Minulla on jo täysi joulu-uupumus päällä, vaikka pahin härdelli on vasta edessä. Tämä odotus vaan kasvattaa stressiä päivä päivältä. Luvassa enimmäkseen väkinäistä yhdessäoloa sukulaisten kanssa, joita näen vain muutamia kertoja vuodessa. Isäni puolen sukulaisten kanssa en ole oikein koskaan ollut erityisen läheisissä väleissä. He asuvat kaikki lähellä toisiaan ja ovat mukana toistensa elämässä. Minä taas asun eniten erillään, joten olen aina täysin ulkona tapahtumista, eikä toisaalta kiinnostustakaan ole hirveästi kumpaankaan suuntaan.

Haaveilen vaihtoehtojoulusta. Joku ulkomaanreissu voisi olla juuri sopiva korvike. Vaan en vielä toistaiseksi ole raaskinut moista toteuttaa. Tiedän, että vanhempani haluavat minut jouluksi kotiin. Joulun viettäminen yksin jossain muualla tuntuisi jotenkin keljulta heitä kohtaan. Vaikka olen jo pitkään ollut kyllin vanha asettaakseni itseäni enemmän etusijalle, olen silti joissain asioissa pohjimmiltani liian kiltti.