sunnuntaina, elokuuta 30

Vertikaalisesti rajoittunut

Kai tämä on käytävä vielä kertaalleen läpi. Vaikka olenkin monessa suhteessa harmaa keskivertomies, ulkokuoreltani olen aika pieni. En keskimittainen, vaan lyhyt. Arvioisin, että tiedostetut tai tiedostamattomat pituusvaatimukset puolin ja toisin pudottavat noin 50-75% suomalaisista naisista samantien pois potentiaalisten kumppaneideni joukosta. Asetelma ei välttämättä olisi niin mahdoton, jos saisin kilpailla ainoastaan oman pituusluokkani kanssa. Vaan ei, minusta riippumattomat seikat asettavat minut samalle viivalle lähes kaikkien suomalaisten miesten kanssa. Oli nainen minkä mittainen tahansa, tavoite on kirjaimellisesti mahdollisimman korkealla.

Painoindeksini on 21-22, eli en omasta näkökulmastani ole mikään täysruipelo, mutta suhteellisen hoikka. Sitten kun laitetaan rinnalle vertailukohdaksi se keskiverto suomalainen mies, haihdun puoliksi näkymättömiin. Käytännössä siis saan jopa muiden lievän ylipainon näyttämään tavallista paremmalta. Lihasten kasvattaminen auttaisi vain rajallisesti, sillä pienikokoiset lihaskimput saavat usein otsaansa vähemmän mairittelevan leiman. Ai niin, kaiken lisäksi taidan näyttää vielä ikäistäni reilusti nuoremmalta. Siitä saattaisi ehkä olla etua joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, vaan ei nyt.

Aina tavataan muistuttaa, että tärkeintä on hyväksyä itsensä, arvostaa ja rakastaa itseään. Mutta mihin asti se sitten lopulta riitää? Asetelma säilyy ennallaan.

lauantaina, elokuuta 29

Baijerilaista

En edelleenkään omista autoa. Osittain siksi, että pystyn jotenkuten sinnittelemään fillarin ja julkisen liikenteen varassa ainoan ongelman ollessa isompien esineiden kuljettaminen, mutta tietenkin myös siksi, että auton omistaminen on helvetin kallista. Vaikka kertainvestoinnin pitäisi siedettävänä, eli hankkisi halvan ja vaatimattoman koslan, jatkuvia kuluja tulee vakuutuksesta, bensoista, huolloista ja katsastuksista. Ja sen verran tunneasia auton valinta on meikäläisellekin, että jos sellaisen kerran hankkii, täytyy siinä olla edes vähän munaa.

En jaksa ymmärtää, miksi Suomen autoverotus on niin karmaisevaa. Ylimääräisenä rasitteena on vielä kallis polttoaine. Itku meinaa päästä, kun selailee vaikka Saksan automarkkinoita. Samalla rahalla, jonka Suomessa joutuu pulittamaan tietyn luokan karvalakkimallista, saa Saksasta vastaavan vähintäänkin täysin varusteltuna. Mistä muut valtiot oikein repivät ne tulot, jotka täällä saadaan autoverosta? Onko pohjolan teiden kunnossapito niin paljon kalliimpaa? Ihan sataprosenttisella varmuudella autoverotuksen huomattava keventäminen elvyttäisi ainakin autokauppaa, kun perustahvoillakin olisi oikeasti varaa hankkia jotain mieluista.

torstaina, elokuuta 27

Ravitsemustiedettä

Kuinka usein huomaat vaikka töissä lounaan syötyäsi, että suunnaton väsymys valtaa kehon ja mielen? Oletko tullut ajatelleeksi, että verensokerisi saattaa nousta pilviin, koska ahdoit sisääsi aivan liikaa turhia hiilihydraatteja? Niin, se lautasellasi oleva valtaisa keko perunoita, pastaa tai riisiä sisältää pääosin hiilihydraatteja. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on nyt kovasti pinnalla, ja vaikka yleensä karastankin ainakin dieettien äärimmäisiä muotoja (kuten tässä tapauksessa Atkins), tässä saattaa olla jonkin verran järkeä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan päivittäisen ravinnon energiasta tulisi vähän yli puolet olla hiilihydraatteja, mutta mitenköhän monta kymmentä vuotta vanha suositus tuokin on...

Jos unohdetaan liikunta- ja energiankulutustekijät, homma menee näin. Jos syöt rajoitetusti hiilihydraatteja ja tarpeeksi proteiinia ja rasvaa, elimistö käyttää polttoaineenaan rasvaa, eikä sitä kerry läskiksi asti. Jos taas syöt paljon hiilareita, joudut pitämään rasvan todella vähissä, ettet lihoisi. Proteiiniakaan ei kannata syödä liikaa, koska ylijäämä muuttuu elimistössä glukoosiksi. Rankkoihin urheilusuorituksiin voi kuitenkin tarvita ylimääräisiä hiilareita, koska niistä vapautuu energiaa nopeammin kuin rasvasta.

Kevyttuotteita hylätessä tulee tietty mieleen kohonneen kolesterolin riskeillä, kuten sepelvaltimotaudilla pelottelu. Asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Tiesitkö esimerkiksi, että elimistö valmistaa itse kolmesta neljään kertaa enemmän kolesterolia kuin saat syömällä? Ja jos vähennät kolesterolin syömistä, elimistö valmistaa sitä enemmän. Tiesitkö sitäkään, että kolesteria kertyy verisuonten seinämiin paikkaamaan niihin jostain muusta syystä syntyneitä vaurioita? Edes kovien eläinrasvojen haitallisista vaikutuksista ei ole pitävää näyttöä, mutta tyydyttymättömiä rasvoja kannattanee joka tapauksessa suosia.

Ravintokemiassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Parasta kokeilla ja tunnustella itse, millainen ruokavalio pitää terveenä ja virkeänä.

lauantaina, elokuuta 22

Leffailta

Ihastuin hetkeksi Rachel McAdamsiin. Tytöllä on nätit silmät, naapurintyttömäinen olemus ja kerrassaan valloittava hymy. Aww. Nämä telkkari- ja leffaihastukset ovat siitä mukavia, että ne tulevat ja menevät ilman, että tarvitsee ollenkaan miettiä, miksei kiinnostus voisi taaskaan olla molemminpuolista. Pelkkää kutittelevasta tunteesta nautiskelua, kunnes se lopulta laantuu. Meissä jokaisessa asuu pieni hedonisti.

keskiviikkona, elokuuta 19

Oikoteitä onneen

Kertokaas minulle, onko jotain järkeä oikaista lenkillä, oli liikkeellä sitten jalkaisin tai jollain apuvälineellä. Kuntolenkkeilijän tunnistaa yleensä vaatetuksesta, ja oikaisulla tarkoitan jotain selkeästi yleiseltä pääreitiltä poikkeavaa kinttupolkua, jota kulkemalla voi vetää pitkän mutkan suoremmaksi. Näitä sankareita näkee aina silloin tällöin, ja joka kerta jaksan ihmetellä. Itsensä huijaaminen on tosi fiksua.

Leikittelin ajatuksella selibaattiin ryhtymisestä. Tai ainakin tiukkaan säännöstelyyn, kerran kuukaudessakin voisi tehdä tiukkaa. Väsymys ja työstressi tekevät kyllä tavoitteen huomattavasti helpommaksi. Ne vähentävät haluja selvästi, ja toisinaan jäljelle jää pelkkä krapulapanetus. En tiedä, kumpi on pahempaa itsensä kiusaamista: pidättäytyminen vai tyydyttäytyminen pelkkien virtuaalikaunottarien avustuksella...

tiistaina, elokuuta 11

Kallista olla aikuinen

Ai niin, en ole tainnut edes mainita, että valmistuin viimein koulustakin. Nyt ollaan sitten virallisesti ainoastaan työväestön lammaskatraan edustajia. Harmittavasti tämän johdosta joutuu viimein luopumaan myös kaikista mukavista opiskelijaeduista. Esimerkiksi junamatkustuksesta tulee yks kaks sikahintaista. Mielessä kävikin jo idea uudelleen johonkin kouluun hakemisesta, jotta saisin jälleen oikeuden opiskelijakorttin, mutta siinä tietty törmää pariin moraaliseen kysymykseen.

Ensinnäkin, onko oikein hyväksikäyttää yhteiskunnan tukijärjestelmää? Meitä pieniä ihmisiä ainakin yhtä lailla kusetetaan hyvin monella tavalla ylempien tahojen toimesta. Hiukan enemmän nappaa ehkä se, että veisin toiminnallani opiskelupaikan joltain toiselta, todennäköisesti aika nuorelta ihmiseltä, joka sitten menettää yhden kallisarvoisen vuoden elämästään ja vaikka mitä muuta kivaa. Toisaalta jos valitsen sopivan höpöhöpökoulutusohjelman, saatan pelastaa jonkun paskalta uravalinnalta ja mäkkärin tiskiltä. Elämä on valintoja.

sunnuntaina, elokuuta 9

Syyllinen, kunnes toisin todistetaan?

Satuin katsomaan Assemblyillä pidetyn, EFFIn järjestämän paneelikeskustelun tietoyhteiskuntaan liittyvästä lainsäädännöstä, kuten esimerkiksi tekijänoikeuksista ja lapsipornosuodatuksesta. Keskusteluun osallistui edustajia eri puolueiden nuorisojärjestöistä. Ei ollut mikään yllätys, että lähes jokaisessa kysymyksessä kanta oli lähes yksimielisesti järkevä ja oikea, ja jo säädettyjä onnettomia lakeja vastustettiin.

Katsojakysymyksenä joku tivasi, mikä olisi paras keino aktiivisesti vaikuttaa näihin asioihin. No, eihän niitä paljon ole, joten jokainen paneelin keskustelija päätyikin selittämään jotain puolueeseen tai nuorisojärjestöön liittymisestä ja poliittisten aktiivien kanssa kommunikoinnista. Paatuneena realistina väitän kuitenkin, että niin kauan kun politiikassa on mukana tarpeeksi sellaisia vanhoja partoja, jotka syntyivät ja varttuivat ennen tietokoneiden yleistymistä, saamme kiltisti niellä näitä älyttömiä lakeja. Ja vanhoja partojahan äänestetään politiikkaan niin kauan, kun on hengissä yhtä lailla ennen tietokoneiden kulta-aikaa varttuneita suurten ikäluokkien äänestäjiä.

Helkkari, siinäkin tapauksessa, että kaikki poliittiset päättäjät olisivat tietoteknisesti päteviä ja ajan hermolla, löytyy se varmasti valitettavan iso ryhmä, joka tavalla tai toisella lobataan puoltamaan sellaisia muutoksia, jotka puoltavat jonkin tahon taloudellista hyötyä. Demokratia ja (lailliseksi naamioitu) korruptio kulkevat iloisesti käsi kädessä.

perjantaina, elokuuta 7

Jäädä vai jättäytyä

Syrjäytyminen on monitahoinen ongelma. Syrjäytyäkseen ei tarvitse olla köyhä, sairas, työtön, masentunut, kouluttamaton, päihdeongelmainen tai rikollinen, tosin kaikki nämä tietty osaltaan kasvattavat riskiä. Niin vaikeaa kuin onkin myöntää itselleen, taidan olla jossain määrin syrjäytynyt. Yksinkertaisena testinä voi vaikka kokeilla, miten kauan tulee elettyä normaaliarjen rutiineita ilman että tulee kunnolla juteltua kenenkään kanssa, poislukien pakollinen kommunikaatio esimerkiksi duunissa tai kaupan kassalla. Pidättäydyn kertomasta tulosta.

Omalla kohdallani isoin hankaluus taitaa piillä sosiaalisen verkoston kuihtumisessa. Vaikka periaatteessa tunnenkin tarpeeksi ihmisiä, lähiystäväpiirilläni ei ole sellaista kriittistä massaa, että se pysyisi jatkuvasti käynnissä ruokkien itseään. Todelliset kontaktit ja aktiviteetit ovat jostain syystä tipahtaneet minimiin aktiiviopiskeluaikojen jälkeen. Nettiverkostoitumista taas ei voi pitää ollenkaan samanarvoisena.

Ne syyt? Ehkä sosiaalinen verkostoni on aina ollu liian miehis-passiivinen, ja toki itse olen passiivinen. Kun on tylsä ja tietää olevansa tylsä (supliikkipersoona ei vastaa kirjallista persoonaa), ei aina edes halua änkeä itseään mukaan meininkeihin. Lisäksi sitten vielä se sosiaalisten tilanteiden turha jännittäminen.

torstaina, elokuuta 6

Alfa, beta ja omega

George Sodini, 48-vuotias IT-työläinen ampui Philadelphialaisella kuntoklubilla kuoliaaksi 3 naista ja haavoitti yhdeksää muuta, lopettaen lopulta itsensä. Mies jätti jälkeensä blogikirjoituksia (löytyy googlaamalla) 9 kuukauden ajalta. Niistä käy ilmi, että hänellä ei ollut viimeiseen 30 vuoteen ollut kunnollista naissuhdetta eikä irtoseksiä, vaikka piti itseään hyvinkin normaalina ja kivana kaverina. Tätä kirjoittaessa löysin vielä Youtube-videonkin, jossa mies puhuu pyrkimyksistään muuttua, mutta myös itseään 10-20 vuotta nuoremmista naisista, joten mene ja tiedä, arvioikaa itse.

Tapaus kuitenkin kirvoitti luonnollisesti kiivasta keskustelua "beta- ja omegaurosten" asemaan samaistuvissa blogeissa. Yksi mielenkiintoinen ajatus oli, että nyky-yhteiskunnassa mies ja nainen tarvitsevat toisiaan entistä vähemmän. Siis tarvitsemalla tarvitsevat, jäljelle jää usein ainoastaan oma halu muodostaa parisuhde. Taisi jostain kotimaisista tilastoistakin taannoin näkyä, että yksin asuvien määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Naisten aseman monin tavoin kohennuttua yhä oseampi keskivertomies jää sitten paitsioon, kun keskivertonaisetkin tavoittelevat itseään korkeampitasoisia miehiä. Ehkä naisilla on myös hieman enemmän viime käden päätäntävaltaa suhteiden syntymiseen liittyen. Irtosuhteissahan asetelma on täydellisen epätasa-arvoinen. Liian korkea rima on tietty kummakin sukupuolen ongelma, mutta kukapa haluaisi elää parisuhteessa ollen enimmäkseen tyytymätön kumppaniinsa.

sunnuntaina, elokuuta 2

Kadotettua

Miten yli 200 000 asukkaan kaupungissa, yli viiden miljoonan ihmisen maassa, kohta seitsemän miljardin ihmisen planeetalla, voi jäädä näin yksin?