Löylyt

Mitä ihmettä, suomalainen kauhuleffa? Vakavasti otettavia sellaisia ei olekaan vielä kovin monta tullut vastaan. Sauna, lontooksi väännettynä Filth, sijoittuu historiaan Ruotsin ja Venäjän välisen sodan jälkimaininkeihin. Leffassa seurataan metsien ja soiden poikki tarpovaa komissiota, jonka tehtävänä on merkitä uusi raja valtioiden välille.

Tunnelma on on alusta loppuun likaisen mystinen, kuvaus laadukasta ja ääniraita palvelee tarkoitustaan. Lähes kokonaan kotimainen näyttelijäkaarti hoitaa hommansa kohtuullisesti, joskin Ville Virtanen vetää ainoana todella hyvän roolin. Potentiaalia on paljon, mutta lopputulosta heikentää niukka juoni ja epäyhtenäisyys. Muutama kohtaus tuntuu todella irralliselta. Silti filmi on hieno osoitus siitä, että tässäkin maassa osataan. Ehkä jo seuraavalla kerralla saadaan kaikki palaset kohdalleen.

Aivopieruja

Polkupyöräni renkaat vuotavat ilmaa. Kaikki renkaat tekevät sitä jonkin verran, mutta minun renkaillani ei pääse edes kovin kauaksi kotoa, kun ne ovat jo harmittavan tyhjät. Renkaat ovat vuosien kuluessa joutuneet kestämään monia huonokuntoisia polkuja. Reikiä ja kulumia on, eikä minulla ole kunnollisia paikkausvälineitä, saati sitten että osaisin niitä käyttää. Välillä saan renkaat pitämään ilmaa hetken, mutta lopulta jokin vanha sauma kuitenkin taas aukeaa, ja matkanteko tyssää. Kovin pieni asia erottaa ehjän menopelin täysin ajokelvottomasta. Uusia renkaitakaan ei kuitenkaan saa mistään.

Ilma on itsetunto. Pyörä olen minä.

Älyllinen ajattelu ja tietoisuus on eräänlainen kaikki tai ei mitään -kauppa. Kehittynyt ihmislaji pystyy ihmeellisiin asioihin, mutta on samalla tuomittu tiedostamaan myös omat puutteensa ja heikkoutensa, tuomittu törmäämään lasikattoon yrittäessään turhaan analysoida omaa olemassaoloaan. Väkisinkin pistää miettimään, onko älykkyys itsessään rampauttava ja haavoittuvaiseksi tekevä ominaisuus. Monimutkainen järjestelmä on aina vika-alttiimpi kuin yksinkertainen järjestelmä. Mitä älykkäämpi elämänmuoto, sitä selvemmin se ymmärtää elämän kiertokulun karuimmatkin negatiiviset realiteetit. Vaistojen varassa elävän ei tarvitse kantaa yhtä suurta huolten taakkaa.

Vuoden äiti

Taas tärmäsin uutiseen naisesta, joka oli synnyttänyt terveyskeskuksen vessaan vauvan, joka kuitenkin kuoli. Vauva oli jutun mukaan nelikiloinen, mutta silti nainen väitti olleensa täysin tietämätön raskaudestaan. Vastaavia tapauksia sattuu tasaisin väliajoin.

Siis mitä helvettiä? Sisälläsi kasvaa nelikiloinen otus (höhö), etkä muka tunne edes sen liikkeitä? Tai luulisi, että viimeistään siinä vaiheessa, kun jalkovälissä ilmenee poikkeuksellista rakoilua, idealamppu syttyisi vihjaten hankkimaan tilanteeseen apua. Vaan ei, ulkopuoliset pääsevät luottamuksen piiriin vasta kun on jo liian myöhäistä. Sanoisin, että tässä oli suhteellisen yksinkertainen keino hankkiutua tyystin eroon ei-halutusta lapsesta vaarantamatta liiaksi omaa terveyttä. Mutta mistäpä minä mitään tietäisin...

Kielenhuoltoa

Olenkohan kertonut, miten paljon vihaan sanaa edukas, tai paremminkin sen väärinkäyttöä? Edukasta tungetaan nykyään ihan joka paikkaan. En omista tuoretta suomen sanakirjaa, joten en tiedä, miten asia on virallisesti, mutta minullahan on absoluuttinen kielikorva.

Edullinen tarkoittaa halpaa. En tiedä miksi, mutta merkitys on täysin vakiintunut. Edukas sen sijaan tarkoittaa jotain runsaasti etuja sisältävää. Edukas ei siis ole edullisen synonyymi. Edukas ja etuisa tarkoittavat kyllä samaa. Merkityserot säilyvät, vaikka vaihdettaisiin kantasanaa. Mahakas viittaa isomahaiseen, kun taas mahallinen ainoastaan omistaa mahan. Onnellinen on ehkä tyytyväinen elämäänsä, kun taas onnekas voittaa lotossa. Korvaus voi olla rahallinen, mutta rahaisa diili on silti eri asia. Munakas on syötävää, mutta munallinen kykenee tekemään vaikka helikopterin...

Tuliko selväksi?

Oikeutta huijaamassa

No niin. Vesa Keskistä raiskauksesta syyttäneet naiset tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja 18 kiloeuron korvaukseen. Niin kuin aina, pelkkien lehtijuttujen perusteella ei voi kovinkaan paljon sanoa varmaksi, mutta vaikuttaisi siltä, että syytteen perättömyys oli aika kiistatonta. Vähemmän yllättäen eri foorumeilla alkoi heti feministiäläkkä siitä, miten raiskaajat lasketaan vapaiksi, eikä tästä eteenpäin kukaan raiskauksen uhri enää uskalla mennä poliisin pakeille.

Minäkin olen rikollisten kitkemisen ja kovien tuomioiden kannattaja, mutta raiskausvouhottajilla tuntuu olevan sellainen villi näkemys, että kaikki epäillyt pitäisi varmuudenkin vuoksi tuomita, jotta yksikään syyllinen ei vahingossa pääsisi pälkähästä. Yhteiskunta, jossa ihmisiä voitaisiin noin vaan tuomita pelkästään oletetun uhrin lausunnon perusteella, olisi todella pelottava paikka. Kuinka moni on uhrannut edes pienen hetken miettiäkseen sitä, miten totaalisesti saattaa syyttömän ihmisen elämä murentua, jos tulee väärin tuomituksi vakavasta rikoksesta?

Tämä tapaus isoinen korvaussummineen jos mikä on selkeä ennakkotapaus, jolla pyritään varmastikin osoittamaan, että näillä asioilla ei enää jatkossa pidä leikkiä. Valheellisin perustein luotuja juttuja kun saadaan karsittua, voidaan kuluttaa resurssit niiden ihan oikeiden rikollisten tuomitsemiseen. Kaikki voittavat.