Eräänlaista epätasa-arvoa

Joopa joo. Joku venäläinen pätäkkämies oli ennen EM-futispeliä luvannut hommata jokaisesta tehdystä maalista kaksi kaunista naista maalintekijälle. Tuossahan olisikin mainio keino pistää vähän vauhtia teknisten alojen nörtteihin. "Hoidapa tämä taski mallikkaasti deadlineen mennessä, niin lopussa tyttönen seisoo." Motivoisi kummasti.

Lisää tutkimuksia. Se on nyt ihan virallisesti selvitetty, että useimmat naiset tykkäävät pahistyypeistä. Tarkemmin sanottuna vielä epäsosiaalisista sellaisista, mutta pahismiesten epäsosiaalisuus onkin vähän eri asia kuin kilttien poikien epäsosiaalisuus. Tässäkin voi taas miettiä, että kiltti nainenhan voi koska vaan napata itselleen pahismiehen, mutta voisiko meikäläinen koskaan herättää kiinnostusta pahisnaisissa. Tuskin. Taas kerran löydän itseni sieltä vastakkainasettelujen ja todennäköisyysasteikkojen väärästä päästä.

Helpotusta tuulenhalkojaan

Osuipa silmiin mielenkiintoinen uutinen. Ruotsissa ja Briteissä on kehitetty nenäsuihke, josta pitäisi olla apua sosiaalisista peloista kärsiville. Suihke sisältää oksitosiinia, joka on ns. rakkaushormoni, jota erittyy mm. imettävillä naisilla, mutta myös pelkästä ihokosketuksesta, joskin miehillä paljon vähemmän. Sosiaalisissa tilanteissa ahdistuneilla tietyt aivojen alueet ovat aktiivisena, ja oksitosiini ilmeisesti hillitsee tuota aktiivisuutta. Nyt kun ajattelen asiaa, muistan ihan selkeästi muutamia tilanteita, joissa ahdistuneisuus on loistanut poissaolollaan varmasti ainakin osittain tuon aineen ansiosta.

Tarvitsisivatkohan ne lisää koehenkilöitä... Missä saa ilmoittautua? Taitaa mennä vielä valitettavan kauan, ennen kuin tuollainen tuote pääsee apteekkien hyllyihin asti. Toistaiseksi täytyy kai vaan tyytyä koskettelemaan ja halailemaan. Ai niin, ketä...

Sanoja

"Shit, piss, fuck, cunt, cocksucker, motherfucker, and tits"

George Carlin polkaisi lopulta tyhjää. Siinä meni kyllä yksi parhaista pitkän uran tehneistä stand up -koomikoista kautta aikojen. Tai ainakin niistä, joiden materiaaliin olen itse törmännyt. Carlinin repertuaariin kuului paljon erilaista sanaleikittelyä, mikä on varmasti yksi syy siihen, että pidin hänen esityksistään niin paljon. Voisin melkeinpä sanoa, että näin hänessä jotain tuttua itsestäni. Sanat, rakenteet ja kieli yleensä ovat aina kiehtoneet minuakin jollain tasolla.

Kielestä tulikin mieleen, että The Wire on vallan mainio tv-sarja. Se suorastaan imaisee katsojan laitakaupungin tapahtumien keskelle ja tarjoaa samalla sellaisen duunari- ja katuslangikylvyn, että välillä tipahtaa kärryiltä parempikin lontoon taitaja. Sarjaa voi tietty seurata tekstitysten kera, mutta ainakin minulle osa hohtoa on juuri siinä, että yrittää saada pitkistä dialogeista selkoa ihan itse.

"Life... It's the shit that happens while you're waiting for moments that never come."

Kaikesta huolimatta

Hyvää juhannusta!

Seitsemän sentin tukiainen

Tämä on ollut luokattoman huono bloggausvuosi. En tiedä olenko tyystin kadottanut halun saada ajatuksiani näkyville. Ainakin blogi tuntuu olevan nyt prioriteettilistan häntäpäässä. Ainahan tietty olen kirjoittanut vain itseäni varten, mutta en yritäkään väittää, etteikö olisi mukavaa, jos joskus onnistuisin herättämään jonkun toisenkin oudon sielun päässä ajatuksia ja ymmärrystä.

Jonkinlainen ikäkriisi taitaa olla lähellä. Tähän mennessä olisi pitänyt saavuttaa jo vaikka mitä. Äitinikin muisti taas viime visiitillä mainita, miten nuorina he olivat jo naimisissa, ja että mullehan tulee kohta kiire, jos meinaan perheen perustaa. Ei jeesus. Olen aina vakuuttanut itselleni olevani itsenäinen ja kulkevani polkuni niin kuin haluan muiden mielipiteistä välittämättä. Ei se taida aivan täysin pitää paikkaansa. Tahtoni ja mieleni ei ole niin luja kuin haluaisin.

Ai niin, tiedättekö muuten mitä saa seitsemällä sentillä? No ainakin yhden possun, joka kuvittelee olevansa taivaan lahja maailman miehille.

Kesäyön poika

Eipä tunnu sujuvan kovinkaan kehuttavasti tämä kesäinen uudelleensyntymiseni. Viikonloppuna oli välillä ihan hauskaa ja tapasin mukavia ihmisiä, mutta jotenkin on alakuloinen olo taas.

Entistä selvemmin vaikuttaa siltä, että musta on nyt sitten tullut se tyyppi, jota ei enää syystä tai toisesta kutsuta mukaan porukkaan. Ehkä olen huomaamattani työntänyt itse itseni syrjään kaikesta jäämällä pois viime aikojen häppeningeistä, mutta onko tässä vielä jotain muutakin. Olen aina tiennyt olevani välillä kovin keskinkertaista seuraa, mutta kuitenkin aika harmitonta sellaista. Vai olenko jotenkin sokea ja tiedostamatta tarpeettoman tympeä muita kohtaan? Miten ansaitaan takaisin kaveruus?

Juhannuksen vieton kysymysmerkki on leijunut ilmassa jo kauan, mutta en ole halunnut vaivata sillä päätäni. Vanhempieni mökille voisin tietenkin mennä, mutta tiedän jo, miten surkean fiiliksen saisin siellä yksin ajatusteni kanssa. No, taitaapa niin käydä joka tapauksessa.

Turhia toiveitako

Se, ettei ole pitkään aikaan mitään säpinää, aiheuttaa ihan tietynlaisia ongelmia. Katsokaas jos yksinäisen hiljaiselokauden jälkeen tulee jotain äksöniä, se tuntuu taas niin vitun mukavalta, ettei mitään rajaa. Ei puhettakaan, että osaisi jotenkin järkevästi päätellä minkä tason toiminta on kyseessä. Tilanteesta kumpuava yli-innokkuus ei auta ollenkaan, ja on hyvin mahdollista, että lupaavasti alkanut juttu kaatuu välittömästi siihen, että säikäyttää toisen tiehensä takertumalla liian hanakasti. Tai sitten voi tulkita täysin väärin toisen aikeet viettää vaan hauska ilta, eikä suinkaan tavoitella mitään vakavampaa kanssakäymistä.

Kaikkein pahinta on, jos nainen (vaihda sukupuolta tarvittaessa) sattuu olemaan sellainen tapaus, josta ei ota lainkaan selkoa. Ehkä todellinen kokenut pelinainen, joka pyörittelee sinua miten huvittaa.

Sitten on tietty aina se ikuinen alkoholitekijä. Miten iso osa edellisen illan positiivisista tunteista olikaan aitoja, loppujen ollessa ainoastaan liuottimessa lilluvien aivosoluparkojen huuruista aikaansaannosta. Eikä riitä, että mietit tuota vain omalta osaltasi, vaan on pakko spekuloida myös, miten se iloliemi vaikutti säpinän toiseen osapuoleen.

Kaikesta huolimatta, tämä poika on taas niin kovin hämillään, eikä saa ajatuksistaan karkotettua tuota yhtä kaunista olentoa.