Suomen kesä

No nyt se kesä viimein tuli. Ei huvita pakkoväkisin kirjoitella blogimerkintöjä, joten pidänpä taas määrittelemättömän pituisen kesätauon. Muutama juttu on kyllä kirjoittamatta, mutta pistetään muistiin ja urakoidaan sitten kaatosadepäivän osuessa kohdalle.

Hus biitsille siitä. Mä menin jo.

Duunia puskee

Joissain laitoksissa meno hiljenee kesäksi. Meille taas näyttäisi tulevan melkoinen läjä ikävänpuoleisia hommia. Ei juuri kiinnostaisi istua ylitöissä 25 asteen intiaanikeleillä. Ilmastointikin toimii ihan miten sattuu. Onneksi se loma häämöttää edessäpäin, mutta on siihenkin vielä harmittavan pitkä.

Miljoonapano

Voi Vesa-parka. Rahaa löytyy ja puitteet ovat varmasti muutenkin kunnossa, mutta kunnollista naikkosta ei vaan löydy. Kai se tilin saldo sitten houkuttelee liikaa onnenonkijoita ja bimboja. Kaksiteräinen miekka kivessä. Jokuhan sinne sänkyyn on kuitenkin päästettävä, kun tarjokkaita on ja mieli tekee.

Huvittava tämä viimeisin raiskaussyytöstapaus. Tuskin kukaan tietää, miten asioiden laita oikeasti on. Ehkäpä Keskinen vonkasi tyttöjä tuhannen päissään luokseen lupailemalla ties mitä lahjoja. Kenties koko sotkun syypäänä tytön äippä, joka vahingossa kuuli tapauksesta ja ylireagoi pahemman kerran. Vai ovatko nuo tytöt tosiaan niin vähällä järjellä siunattuja, että päättivät ruveta kieroilemaan?

Kaikki konservatiivit siveyden sipulit ja femakot nyt sitten julistavat yhteen ääneen foorumeilla, miten ällöttävää on, kun vanhempi mies makaa laillisesti nuoren tytön kanssa. Jos kerran tyttönen itse halusi varttuneemman sedän käsittelyä, turha sitä on jälkikäteen päivitellä.

Vastakkainasettelua

Venäläiset kokeilivat uutta mannertenvälistä ohjusta, luonnollisesti vastaiskuna jenkkien eurooppaan kaavaillulle ohjuspuolustusjärjestelmälle. Vähemmän yllättäen venäläiset kertoivat ohjuksensa lävistävän sekä nykyiset että kaikki tulevat ohjuskilvet. Siinäpä väitettä kerrakseen.

No niin. Kylmän sodan aika on kaukana takana, ja tässä sitä ollaan. Mitä muuta tämä on, jos ei kilpavarustelua? Vaikuttaa tietenkin mitättömältä, mutta kaikella on alkunsa. Kiitos rapakon takana istuvan hallituksen (jolle en enää edes yritä keksiä sopivia adjektiiveja), kehityksen rattaan pysähtyivät ja ovat nyt hiljalleen liikahtelemassa väärään suuntaan.

Miksei kellään sielä juolahda mieleen, että koko ohjuspuolustusjärjestelmän tarve olisi olematon, jos ulkomaanpolitiikka hoidettaisiin jotenkin siedettävällä tavalla? Miten sokea sitä pitää olla, ettei huomaa hankkivansa koko ajan pelkkiä vihamiehiä?

Kerrasta poikki

Japanin maatalousministeri päätti sitten päivänsä oma-aloitteisesti. Hän oli ilmeisesti sotkeutunut johonkin rahoitusskandaaliin. Hänen jälkeensä katuun hyppäsi vielä toinenkin samassa jutussa kieroillut tyyppi.

Ihailtavaa toimintaa. Noinhan sitä parhaalla mahdollisella tavalla kuitataan omat kämmit, eikä rasiteta yhteiskuntaa enää millään tavoin. Vankilassa viruessaan pahiksista koituisi pelkkiä ylimääräisiä kustannuksia. Jenkeissä täpötäysinä pursuilevat rangaistuslaitokset kaipaisivat kovasti moista... öö, kamikazepatriotismia.

Leikkauksia

Blogilinkkilista sai lähteä. Moisen pitämisessä ei ole järkeä, sillä se ei ole kuitenkaan koskaan ajan tasalla. Parempi siis kun en yritäkään suositella mitään. Oikeastaan olen kyllästynyt melkein kaikkiin blogeihin, joita olen pidempään seurannut. Ei ole edes aikaa etsiä tuoreita ja innostavia.

On myös tunnelmaa

On harvinaisen rasittavaa joutua odottamaan pitkään junaa asemalla. Ainut sopiva bussi menee junan lähtöön nähden reilusti etuajassa, tai juna on pahasti myöhässä. Siellä sitten istua vailla mitään tekemistä. Istumapaikkoja on vähän ja ilmaislehdet kuolettavan tylsiä. Mihinkään järkevämpään lukemiseen ei siellä ahdistavassa ihmispaljoudessa voi juuri keskittyä. Asemalaiturilla aurinko paistaa silmiin, tai tuuli on kylmä. Betoniin on ikävä nojailla.

Jotta pääsee edes junaan, täytyy odottaa lisää. Juuri omasta vaunusta ulostautuu eniten hitaita ihmisiä. Oma paikka on tietenkin vaunun väärässä päässä, ja edessä kulkevat jäävät tukkimaan käytävän laukkuineen. Paikka on luonnollisesti käytäväpaikka, ja ikkunalla istuva penkkiin nähden liian leveä ihminen haluaa päästä ohi useammin kuin kerran.

Kerran vielä koko juna hyytyy matkalle, törmää poroon tai muuta hauskaa. Innolla odotan.

Bzzz

Jenkeiltä on hukassa jokunen mehiläinen. Totta puhuen niitä on hukassa ihan helvetisti, myös muuallakin päin maailmaa. Nyt on sitten vaarassa jo kymmenien, jos ei satojen tärkeiden ravintokasvien sato, kun ei pölyttäjiä ole tarpeeksi. Paniikki.

Jossain taas oli lentokone joutunut palaamaan takaisin kentälle otettuaan yhteen ison mehiläisparven kanssa. Moottoreihin kun ei kai saisi lentää liikaa ylimääräistä tavaraa.

Meikäläisen teoria onkin, etteivät mehiläiset suinkaan ole kuolleet, vaan ne ovat jossain piilossa järjestäytymässä valtaviksi pöriseviksi pilviksi, jotka sitten jonain päivänä hyökkäävät meidän ihmisten kimppuun. Kostavat ikiaikaisen hyväksikäyttönsä kertaiskulla. Vähän erilainen tuomiopäivä.

Oman käden oikeus

Helsingissä on taas pelleilty. Joku hippijoukko (tai mitä lie anarkisteja) valtasi tyhjillään olleen talon sillä verukkeella, että Helsinkiin tarvitaan lisää nuorisotiloja, joissa nuoret saisivat itse päättää, mitä tekevät. Just joo. Ilmainen kommuuni, jossa rötvätä piilossa kaikilta velvollisuuksilta ja harrastaa ties mitä arveluuttavuuksia vailla kenenkään valvontaa. Pahiksia leikkimään päässeet teinit eivät antaneet toimittajan edes kuvata talossa. Ylläri.

Hetken niiden annettiin leikkiä kotia, mutta pian oli jo poliisisetä moottorisahan kera surruuttamassa ovesta läpi. Vaan mitäpä tekivät nämä hipit, kun leikki loppui noin lyhyeen? No valtasivat uuden talon tietysti. Kumiluoteja ja kyynelkaasua sanon minä. Ja sianlihaa pakkosyötöllä (kuitenkin jotain vegaaneja).

Superhyvikset

Tiedättekö, mikä on kaikkein sietämättömintä? No ne ihmiset, jotka ovat päättäneet, että heidän tehtävänsä on pelastaa jokainen mahdollinen säälittävä yksinäinen tapaus, johon he törmäävät. Tulevat väkisin juttelemaan väkinäisistä aiheista. Pyytävät siekailematta liittymään joukkoon, joka on liian vieras. Kuvittelevat, että pakottamalla seuraansa tai pakottamalla muiden seuraan pelastettavasta tulee automaattisesti kuin kuka tahansa muu.

Ei kai hyväntantoisuudesta saisi moittia, mutta ei se vaan toimi ihan noin vain. Vaivaantuneisuus on käsin kosketeltavissa.

Se outo tyyppi

Monesti olen nähnyt tai kuullut vinkkejä, jotka kehottavat etsimään sitä elämänkumppania koulusta, töistä tai harrastusten parista baarien sijaan. No juu, niistä harvoista naisista, joiden kanssa töissä joutuu jollain tapaa tekemisiin, löytyy ehkä yksi, josta voisin olla kiinnostunut. Sanomattakin on selvää, että kyseinen henkilö on sitten selkeästi täysin eri aaltopituuksilla (ärsyttävän kulunut sanonta).

Kuinka ollakaan, sattuupa sitten eteen tilaisuus antaa itsestään hyvä ja positiivinen kuva työporukan keskuudessa. Annanko sellaisen kuvan? Arvaa. Vahvistan vain kaikkia niitä ennakko-oletuksia. Ei minun kanssani kannata yrittää keskustella, tutustua, tai mitään.

Kaikki ja ei mitään

Kävin viimein katsomassa Inland Empiren. Se on David Lynchin viimeisin tuotos, jonka herra sekä käsikirjoitti että ohjasi. Tosin kovasti väitetään, että käsikirjoitusta ei ollut edes olemassa, kun leffaa alettiin kuvata. Oli miten oli, lopputulos on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Lynchistä joko pitää tai ei. Mulholland Drive lienee tunnetuin esimerkki tämän genren leffoista, joita ei periaatteessa voi ymmärtää oikein eikä väärin (tästäkin on kiistelty paljon). Inland Empire vaikutti aluksi hyvin samalla tavalla etenevältä, mutta runsaan tunnin jälkeen alkoi tuntua siltä kuin miljoonan palan palapeli olisi oksennettu tehosekoittimeen. Liian paljon, liian pitkään ja liian sekaisin. Oli vaikea löytää minkäänlaista koherenssia eri palasten välillä. Kerronta ei ollut vain epälineaarista, se oli suorastaan kaoottista.

Silti leffassa oli paljon hyviä näyttelijäsuorituksia ja mieletöntä dialogia. Yksittäisiä kohtauksia, jotka olivat kerrassaan mainioita. Oikeastaan en edes kokenut katsovani mitään elokuvaa, vaan satunnaisia pätkiä taidetta (tai tekotaiteellista paskaa).

Pyyhekumia

No huh huh. Jopas oli katkeraa laskuhumalaisen uikutusta. Pitäisi pysyä kaukana blogista ja näppäimistöstä aina baari-iltojen jälkeen.

Sää alkaa viimein vakiintua sellaisiin lämpötiloihin, että juoksulenkille pääsee useammin. Kolme kertaa viikossa olisi tavoittelemisen arvoinen ohjelma. Matkojen pituuksiakin voisi yrittää vähän kasvattaa.

Epätoivo

Usko loppuu. Näyttää siltä, että on lopulta ihan sama, vaikka yrittäisinkin kasvattaa kiinnostavuuttani repimällä vaatimattomasta ulkonäöstäni irti mahdollisuuksien rajoissa kaiken. Lopputulos ei muutu.

Miehiltä kiellettyjä sanoja: Antaisin mitä vain yhdestä halauksesta. Pienestä ihokosketuksesta, joka ei ole pelkkä vahinko. Enkö saisi taas tuntea, etten ole täysin yhdentekevä tässä suuressa maailmassa?

Ohi

Skipataas torstai.

Kongruenssitaiturit

Telkkarissa pyörii taas vallan karmea mainoskampanja. Tai vika ei oikeastaan ole mainoksissa, vaan itse tuotteen nimeämisessä.

"Minun Sonera"

Ei helkkari, kukahan tuolle on viimeisenä näyttänyt vihreää valoa. Tietty ideaa on puoltanut varmaan useampikin eri taho, ennen kuin nimike on päästetty mainoksiin asti. Juu, voihan sitä kansainvälisemmistä kielistä apinoida yhtä sun toista, mutta tällä kertaa kyllä nousee häpykarvat pystyyn jokaisella vähänkin äidinkieltä lukeneella. Mikael Agricola kääntyilee tuskissaan haudassaan.

Inha puhuri

Vittu tätä tuulta. Huvitti, kun kävelin tässä yhtenä päivänä töistä kotiin, ja kotitalon nurkilla kipitti vastaan orava. Tuuli suorastaan heitti oravaa sivusuunnassa sen juostessa maassa eteenpäin. Varsinainen liito-orava. Täten julistan nämä kulmat luonnonsuojelualueeksi.

Kapiset hurtat

Vaihteeksi taas tapaus, jossa koira hyökkäsi ihmisen kimppuun. Tällä kertaa uhrina oli lenkkeilijä, jonka käsiin kotipihaltaan karannut Pittbull-terrieri kävi kiinni. Rakki oli yrittänyt purra myös kurkkuun, mutta lenkkeilijä oli saanut sen jaloillaan estettyä.

Tapaus on vähemmän yllättäen herättänyt keskustelua netin foorumeilla. Osa haluaisi kieltää koko rodun, koiraharrastajat taas yrittävät todistella, että vika on aina omistajassa. Koiraharrastajan oma pieni söpö taistelukoira on tietenkin kiltti kuin mikä, eikä tee pahaa ärsytettäessäkään. Meikäläiseltä ei kyllä heru paljon sympatiaa, vikaa on niin koirissa kuin omistajissaankin.

Jos on mahdollista, että koirasta tulee huonolla koulutuksella ailahtelevainen ja vaarallinen, onko järjen hiventäkään antaa sitä kenen tahansa lemmikiksi? Kaikille niille egovammaiselle vain mahdollisimman isoja, rumia ja purematilastojen kärjessä olevia hurttia hihnan päähän. Ei ole yhden käden sormilla laskettavissa, miten monta kertaa olen nähnyt pikkuruistenkin naisten ulkoiluttavan sellaisia karmeita koiria, jotka olisivat halutessaan helposti riistäytyneet omistajansa käsistä.

Jos sinun kiltti egonkohotusdobermannisi joskus karkaa kimppuuni, voit olla varma että ainakin yritän potkia sen hengiltä, ennen kuin se puree minulle pysyviä vammoja.

Turpiin tuli

Perkeleen kanukit, hukkukaa vaahterasiirappiin.

Sieben sieben ailulu

Suomen isännöimät gayroviisutkin olivat ja menivät. Toista kertaa ei onneksi taida tulla. Minun oli suorastaan pakko käyttää tuota termiä, sen verran koomista homppelia ja transhenkilöä esiintyjien joukossa näytti olevan, yleisöstä puhumattakaan. Musiikistahan tässä nyt ei voi edes puhua, mutta tapahtuman puitteet hienoine screeneineen ja valoineen olivat sentään tyylikkäät.

Jälkeenpäin oli taas huvittavaa seurata, miten kansa ihmetteli, miksei se ja se hyvä kappale pärjännyt. Jotain kertoo se, että jossain välissä muuten vaan esiintynyt Apocalyptica hakkasi kaikki kilpailukappaleet syvälle ikiroutaan. Mitä muka voi odottaa muoviselta ja juustoiselta eurohomoglittermusikaalishowlta? Ei sitä ainakaan voi liian vakavasti ottaa. Kaikki eivät vaan tunnu sitä tajuavan.

Liian helppoa

Näin keväällä joutuu aina uhraamaan yhden viikonlopun kesämökkihommille. Talvi on rannikolla ankara, ja liikkuvilla jäämassoilla uskomaton voima. Laiturista ei ollut tällä kertaa pystyssä ainuttakaan paalua.

Kosminen vittuilijakin oli salakuljettanut itsensä paikalle. Toisen mökkirakennuksen lukko oli ilmeisesti ruostunut talven jäljiltä pysyvästi kiinni. Sitten kun ryhdyttiin varsinaiseen ruumiilliseen työhön, katkesi lekasta heti varsi. Että silleen, ihan niin kuin ei olisi ollut tarpeeksi tekemistä. Vaan saatiinpa kaikki lopulta kuntoon, aikaa kului vain vähän tavallista enemmän.

Avoin lähdekoodi

Bussissa kännykkään kuuluvalla äänellä puhuvia tyyppejä on mukava kuunnella. Nytkin takanani joku tyttö pui koko matkan ajan parisuhde-elämäänsä. Miehet ovat kuulemma säikkyjä ja karkaavat samantien, jos kovin aikaisessa vaiheessa rupeaa puhumaan vakavia. Tyttö eli jonkinlaista kolmiodraamaa, eikä voinut myöntää kummallekaan miehelle syvempää kiintymystään. Olisivat muuten kadonneet ympäriltä. Tyttö puhui, miten tunsi itsensä henkisesti paljon ikäistään vanhemmaksi. Myöhemmin sitten kävi ilmi, että hän täyttäisi vasta ensi vuoden loppupuolella 18. Olisin voinut vannoa, että kyseessä oli vähintäänkin parikymppinen, vaikka en ollut edes vilkaissut tyttöä astellessani bussiin. Vertailin pikaisesti mielessäni tytön elämää (tai millaisen kuvan siitä juttujen perusteella sai) omaani. Virnistelin penkissä huvittuneena.

Jos tunnistit itsesi, viihdytä toki matkaani joskus toistekin.

Arvostus humalluttaa

Näin ihan hämmentävää unta. Minut oli jostain syystä kutsuttu jonkin pienen nousevan firman tiloihin työtarjouksen merkeissä. Minua kehuskeltiin ja kosiskeltiin, kerrottiin kaikista hienoista eduista, joita olisi tarjolla, jos menisin heille töihin. Olin kuitenkin juuri edellisenä päivänä luvannut jatkaa vielä pitkään nykyisessä firmassani. Jossain vaiheessa eteeni lyötiin sopimuspaperi, ja puolihuolimattomasti raapustin siihen puumerkkini. Sen jälkeen minua ruvettiin jo esittelemään tuleville työtovereilleni, ja olin hieman vaivaantunut, kun en saanut sanottua olevani jo muissa töissä. Myöhemmin vielä selvisi, että olin pannut nimeni viiden vuoden mittaiseen sitovaan sopimukseen. Olin lievässä paniikissa.

Aamulla helpotus oli suuri. Unet voivat toisinaan tuntua niin kovin todellisilta.

Kyllästyttää

Kävin kesän ensimmäisellä kunnollisella juoksulenkillä. Yllätyin kovasti, kun hengitys ei hirttänytkään kiinni heti ensimmäisessä ylämäessä, vaan jaksoin jotenkuten jolkotella lenkin loppuun asti. Tuollainen 15-20 astetta on aika ideaali lämpötila juoksemiseen, joskin hauskaa se on kunnon helteellläkin. Kylmällä ilmalla tuntuu siltä, että keuhkot jäätyvät.

Nyt taas haluaisin kovasti muuttaa pois tästä kämpästä (vaikka se tavaroiden rahtaaminen onkin yksi ikävimmistä hommista ikinä). Potkisin nämä vähälukuiset vanhat kalusteeni kaatopaikalle, ja sisustaisin uuden luukun sellaiseen futuristiseen japanilaistyyliin. Mustaa, valkoista, lasia, kromia. Yksinkertaista ja kulmikasta. Joku sanoisi että kylmää, minä sanon että pirun tyylikästä.

Iloliemi

Kansainvälinen syöpätutkijoiden järjestö julkaisi juuri raportin, jonka mukaan alkoholi on syöpävaarallinen aine. EU:ssa taas on sellainen säädös, joka määrää, että elintarvikkeet eivät saa olla terveydelle vaarallisia (mitenköhän siinä on otettu huomioon nautittavat määrät). Näin ollen alkoholin myynti rikkoo tuota säädöstä, ja pitäisi tietenkin kieltää.

Pisti hymyilyttämään. Onnea vaan yrityksille asettaa uusi kieltolaki. Se nyt vaan on niin, että ihmiset tarvitsevat ainakin sen yhden laillisen päihteen, oli se vaarallinen tai ei. Täysin päihteetön maailma on silkka utopia.

Jos korkkaisi yhden kaljan.

Kirottua

Peliin lähdetään toiveikkaana, järkevällä taktiikalla homma hoidetaan. Sitten tulee se ensimmäinen takaisku. Se tapahtuu suorastaan naurettavan helposti. Loppu onkin sitten rutiininomaista yrittämistä, joka ei kuitenkaan tuota tulosta. Tappio tuli, vaikka ihan puolivahingossa. Kotiin lähdetään päät painuksissa, ja mietitään, miksi aina käy näin.

No niin, puhuttiinko nyt Suomen ja Ruotsin välisestä jääkiekkomatsista, vai meikäläisen elämästä?

Kohti katastrofia

Ja lisää ajattelemaan pistäviä dokumentteja. An Inconvenient Truth kertoo Al Goren kampanjasta, jonka tarkoituksena on tuoda ilmaston lämpenemisen uhka paremmin kaiken kansan tietoisuuteen. Ilmastoluennoinnin ohella filmissä kerrotaan myös jonkin verran Goren elämänvaiheista.

Ilmaston lämpeneminen ja sen toteen näyttäminen on edelleenkin melkoisen kuuma peruna niin tavisten kuin tiedemiestenkin keskuudessa. Dokumentissa faktoja esitellään asiallisesti ja kattavasti. En rupea niitä tässä käymään läpi, kukin voi itse katsoa tai googlettaa. Mukavaa oli nähdä, että Gore kertoo myös suoraan, miten surkeasti kasvihuonekaasupäästöasioita on käsitelty jenkeissä.

Jos ei dokumentti vihastuttanut, viimeistään eri foorumeilla kommentoivat, ihmisen aikaansaamaa ilmaston lämpenemistä täydeksi huijaukseksi väittävät urpot (jenkit) saavat veren kiehumaan. Ne hakemalla hakevat lämpenemisteorioista pieniä puutteita, joiden perusteella toteavat sitten, että lämpeneminen ei johdu meistä, joten voimme jatkaa kaasujen puskemista taivaalle ihan normaalisti.

Taas kerran tuntuu siltä, että ihmiskunta on todellakin niin läpimätä, että ansaitsisikin tuhota itsensä tavalla tai toisella.

Sikanautaa

Spam (2430). Siinä on taas laatikon täydeltä erektiolääkkeitä, laihdutustuotteita, yliopistotutkintoja ja muuta roskaa. Kaikkein eniten ihmettelen sellaisia sähköposteja, joissa on vain muutama lause tekstiä, joka ei noudata mitään kieltä eikä kielioppia. Pelkästään satunnaisia sanoja tai sanoiksi pätkittyjä satunnaisia kirjaimia. Ei linkkejä, ei liitteitä. Kuka moisista mahtaa hyötyä ja millä tavoin?

Olemme sentäs siinä onnellisessa asemassa, että normaalista sähköpostiliikenteestämme suurin osa on suomeksi. Kotimaista roskapostia ei juuri tule, eikä tärkeiden viestien tarttuminen spämmifilttereihin ja hukkuminen ryönän sekaan ole siten kovin todennäköistä. Toista on maissa, joissa puhutaan natiivisti lontoota. Ei käy kateeksi.

Aina voi hävitä

Voihan nyt perkele. Kosminen vittuilija päätti nähtävästi rankaista minua sen viiskymppisen löytämisestä. Joka ainut pokerikäsi, jonka varaan ropojani laitan, häviää. Oli käteni miten hyvä tahansa, viimeistään viimeisellä kortilla joku urpo vetää ohi maksettuaan ensin korotukseni täysin hulluilla lapuilla. Saatanan saatana. Jos olisin taipuvainen purkamaan kiukkuani väkivaltaisesti, paasaisin nyt nyrkkiäni kiviseinästä läpi naapurin puolelle.

Antaisi nyt joku vaikka kadulla turpaan. Olen kyllästynyt henkiseen tönimiseen.