Väärä mielipide

On se hienoa, että meillä Suomessa on sananvapaus ja kaikkee. Hesari tyrmäsi välittömästi Nyt-liitteeseen näin vaalien alla kaavaillun Lex Kampela (yhdennäköisyys on tyrmäävä?) -tekijänoikeuslakia arvostelevan mainoksen. Mainokseen kerättiin rahaa vapaaehtoisilta lahjoittajilta, ja summa saatiinkin kasaan nopeasti. Ei sitten kuulemma ollut hyvän maun mukainen.

Arvostelu on siis kielletty jopa kunnioitetun ja arvovaltaisen (hah) sanomalehden vähemmän virallisessa viikonloppuliitteessä (tjaa, olenkohan kertaakaan edes lukenut sitä). Mainosta yritetään nyt sitten saada jonnekin muualle. Saa nähdä, onko muilla medioilla pokkaa julkaista sitä, vai päättävätkö tukea Hesarin päätöstä.

Mainospainos

Onko jossain maailman laidalla muka ihminen, joka pystyisi olemaan syömättä Taffelin chilipähkinäpussin tyhjäksi alle kahdessa tunnissa? En usko.

Puupäät

Ei sillä, että minun maailmani kaatuisi, vaikka nettipokeri lopetettaisiin, mutta on tämä nyt saatana ihan naurettavaa. Ylen nettiuutiset muiden mukana uutisoi valtioneuvoston rahapelityöryhmän halusta rajoittaa suomalaisten nettipokeripelaamista. Joka lähteessä ei edes viitsitä mainita, että kyseisessä työryhmässä istuu RAY:n ja Veikkauksen herroja. Ei tarvita kovinkaan montaa aivosolua päättelemään, mitä linjaa nuo herrat kannattavat, kun aikaisemmin on jo käynyt selväksi, ettei kumpikaan lafka aio lähteä mukaan nettipokeribisnekseen.

Samaisessa uutisjutussa hehkutetaan, miten nettipelaamisesta on tullut (Peluurin, rahapeliongelmaisten auttavan puhelimen tilastojen mukaan) toiseksi suurin peliongelmien aiheuttaja. Jutun mukaan viime vuonna oli kahdeksalla prosentilla soittajista nettipokeriongelma. Tiedä sitten sekoitetaanko tuossa puoliksi tahallaan nettipokeri ja nettipelaaminen, sillä ainakin Peluurin nettisivuilta löytyvistä vuoden 2005 tilastoista löytyy eroteltuna vain nettipelaaminen yleensä.

Sivuilta voi poimia muitakin mielenkiintoisia lukuja. 2004 syyskuusta lähtien on vastattu reiluun 3600 puheluun (tilasto ei kerro, kuinka moni on soittanut useamman kerran). Vuonna 2005 seitsemälläkymmenellä (70) prosentilla soittajista ongelmapelinä olivat peliautomaatit. Vaikuttaa siis siltä, että peliongelmat ovat joutavanpäiväistä jorinaa jos ja vain jos niitä hankitaan RAY:n pelien parissa.

Pinttyneitä tabuja

Huumeethan ovat yksi nuorekkaiksi itsensä luokittelevien kaupunkilehtien suosikkiaiheista. Tällä kertaa jonkun mielestä kuitenkin ylitettiin vääriä rajoja, sillä V-lehti veti pois jakelusta tuoreimman numeronsa siinä olleen huumejutun takia. Artikkeli löytyi välittömästi netistä, joten silkka mainoshakuisuuskaan ei ole poissuljettu. Jutussa kerrotaan aika myönteisessä mielessä tavallisista ihmisistä ja heidän huumekokeiluistaan. Jutun kuvavalinnat ovat vähän outoja, mutta muuten teksti silti on varsin yllätyksetön. Ei mitään uutta.

Näyttää edelleen siltä, että laittomista päihteistä on vaikea keskustella julkisesti ja vapaasti. Kukaan työpaikkansa ja maineensa puolesta pelkäävä julkisuuden merkittävä henkilö ei uskalla vahingossakaan asettua liiaksi mietojen huumeiden vapauttamisen tai niiden käytöstä rangaitsematta jättämisen puolelle. V-lehden jutusta keskusteltiin myös töllössä, ja jokainen keskusteluun osallistunut muisti mainita lopuksi kielteisen kantansa, aivan kuin varmistaakseen oman selustansa.

Oma kantani esimerkiksi kannabiskysymykseen on vaihdellut useaankin otteeseen. Periaatteessa olen lainsäädännön lieventämisen kannalla, mutta toisaalta olen nähnyt pelkän sivistyneen pössyttelyn lisäksi myös muiden aineiden vähemmän kaunista käyttöä (kuinka monella edes vilahti mielessä alkoholi?). En todellakaan osaa sanoa, olisiko oikein tuoda humalahakuiselle kansallemme lisää hyväksyttyjä päänsekoitustapoja. Se on kuitenkin selvää, että ratkaisuja ongelmiin pitäisi voida hakea julkisesti ja objektiivisesti, ilman että joka toisella on narkkarileimasin takataskussa kaiken varalta.

Hetkellinen pilviveikko

Kun on vähän pidempään ollut harmaata hiljaiseloa, pienetkin positiiviset jutut tuntuvat lähes epätodellisen hyviltä. Tapaamasi söpö ihminen onkin jotain uskomattoman kaunista. Et voi vastustaa kiusausta, vaan annat itsesi ihastua oikein kunnolla, vaikkei se olisikaan kovin järkevää. Antaudut luulemaan, että mikä tahansa on mahdollista.

En varmaan koskaan lakkaa yllättymästä näihin tunnetiloihin, joita onnistun itselleni luomaan.

Ilo pitkästä itkusta

Sanotaan nyt vaikka niin, että onnistuin vilauttamaan kosmiselle vittuilijalle keskisormea, eikä se edes huomannut. Ehkei tiedossa ole mitään pidempiaikaista pilvipeitteen repeämistä, mutta sainpa ainakin hetkeksi viritettyä hymyn kasvoilleni.

Mädät omenat

Ylen nettiuutiset kertoo tapauksesta, jossa miesopettaja tuomittiin lievästä pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Opettaja oli tarttunut 11-vuotiasta oppilasta rinnuksista, kun tämä oli puukäsityötunnilla kironnut ja kieltäytynyt tekemästä kuten opettaja oli käskenyt. Pikkujätkä oli nähtävästi itkenyt asiasta heti kotona vanhemmilleen, jotka sitten kauhistelemaan, että miten joku hirviö voi tehdä moista heidän kiltille pikku Janipetterilleen.

Täysin käsittämätön tämä nykysuuntaus, jolla opettajien kurinpidollisia oikeuksia karsitaan entisestään. Varmasti jokainen vähän varttuneempi muistaa omilta kouluajoiltaan tilanteita, joissa opettajan oli tosiaan hyvinkin tarpeellista käyttää vähän voimaa selvittääkseen kahinoita tai ylläpitääkseen muuten järjestystä. Olihan oppilas tässä tapauksessa aika nuori, mutta toisaalta mitään oikeaa pahoinpitelyä ei edes tapahtunut.

Jos kotona ei pidetä kuria, eikä koulussakaan saa enää näyttää, missä menevät rajat, missä nuo pahimmat tapaukset sitten oppivat oikean ja väärän erot? Seuraava vaihtoehto on valitettavasti jo poliisi, ja kulut maksetaan itse kunkin veroista. On ne vapaan kasvatuksen hedelmät jo nähty, sanokaa minun sanoneen. Minut kasvatettiin sopivalla kurilla, ja monesti sain selkääni ihan ansiosta. En ole koskaan ollut katkera siitä, että minun ei annettu temmeltää ihan miten halusin.

Kuumat perunat

Uutistarjonnassa riittäisi kommentoitavaa vaikka joka päivä. Täytyy kuitenkin tyytyä poimimaan ne mielenkiintoisimmat jutut, ettei tästä tule pelkkää amatöörimäisen yhteiskuntakritiikin palstaa.

Susan kuka? Teki mitä? Perunoita? Onko joku nappaillut liikaa sieniä? Pallo on tainnut karata pahasti käsistä sekä juttujen lähteeltä että niiden julkaisijoilta. Vetää melkein vertoja Masalle & Merville. Kirjakin vielä. Ei helkkari, antakaa jo olla, ennen kuin tuo huonoilu käy täysin sietämättömäksi. Ai joo, sehä on sitä jo.

Henkistä kehittymistä

Pitääköhän minun muuttaa hieman mielipiteitäni kaikesta meditaatiohömpästä. Luin mielenkiintoisen jutun tyypistä, joka oli vertaillut kahta testiryhmää. Ensimmäinen ryhmä harjoitteli päivittäin soittamaan tiettyä yksinkertaista pianokappaletta mahdollisimman sulavasti ja täsmällisesti. Toinen ryhmä puolestaan teki samaa mielikuvaharjoitteluna. Kummankin ryhmän aivotoimintaa tarkkailtiin. Turhat tieteelliset termit sivuuttaen, kummankin ryhmän aivoissa havaittiin tietyillä alueilla samanlaisia muutoksia. Toisin sanoen pelkkä harjoittelun ajatteleminen sai aikaan jotain.

Myös vanhojen, koko elämänsä mietiskelleiden buddhalaismunkkien aivoja on tutkittu. Heidänkin tapauksessaan päädyttiin siihen lopputulokseen, että vuosikausien meditointi oli saanut aikaan merkittäviä muutoksia aivoissa. Sitä, millaista käytännön merkitystä näillä tutkimustuloksilla on, ei kukaan voi vielä suureen ääneen julistaa.

Mikäpä minä olen tieteellisiä faktoja kiistämään. Nyt pitäisi kai sitten mietiskellä itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Tahdon lomaa itsestäni

Mikään OOBE ei kyllä kelpaa, vaan poistuisin mieluusti hetkeksi myös tietoisuudestani. Pois tästä kaupungista. Kauas tästä maasta. Eroon tästä ajasta ja ulottuvuudesta.

Jatkoselvittelyä

Miten itselleen annetaan anteeksi? Jos joku muu käyttäytyy väärin minua kohtaan, kykenen löytämään siihen syyn ja annan lopulta olla. Pystyn myös pyytämään muilta anteeksi omia tekojani. Mutta sitä en vaan sulata, että toimin itse vailla järkevää perustetta vastoin omia halujani ja pyrkimyksiäni. Olen se poika, joka saa kerran ennalta tietää oikeat lottonumerot ja onnistuu silti jättämään kioskille väärän rivin.

Tiedän, millaisia ennakkomielikuvia tutut tai täysin tuntemattomat ihmiset saattavat minusta saada. Hyviä ja huonoja, ei se haittaa. Vihaan kuitenkin sitä, jos ennemmin tai myöhemmin päädyn silti olemaan juuri niiden vähemmän mairittelevien mielikuvien kaltainen. Voin syyttää siitä vain ja ainoastaan itseäni.

Voisinko edes joskus onnistua sellaisessa asiassa, jossa minun ei kuulu olla hyvä?

Kaatosade Kalaharissa

Rento kuin kakkosnelonen. Helvetin iso munalukko, jonka avain on kadonnut. Harmaa kassakaappi, joka menee aina vahingossa lukkoon, ja jonka yhdistelmää ei kukaan tiedä. Tylsä ulkopuolelta ja tyhjä sisältä. Pultsari, joka ei näe edessään tarjolla olevaa kultaista vodkapulloa. Se olen minä.

Sitä kuvittelisi, että tällä ikää olisi jo kypsä ja aikuinen ja osaisi järkeillä asioita tarpeeksi, niin ettei tarvitsisi tehdä puolivaistomaisesti karmean tyhmiä ratkaisuja, tai tahdon puutteessa olla täysin kykenemätön tekemään minkäänlaisia ratkaisuja. Jokin vaan on pielessä. Tärkeillä hetkillä pääkoppa on tyhjää täynnä, ja jälkeenpäin saa sitten todeta, että näin taas kerran.

Ehkä tarvitsisin jonkinlaisen julkisen epäonnistumisen tai nolauksen (yleensä ne jäävät vain omaan ajatusmaailmaani palloilemaan), jotta tajuaisin ettei siinä kuinkaan käy. Kaikesta selviää. Varsinkin pikkujutuista, jotka tahtomattaan onnistuu päässään paisuttamaan valtaviksi ongelmiksi.

Toipumista

Jokohan sitä uskaltaisi jo kirjoittaa tänne jotain. Jälkikäteen taas. Vielä sunnuntaina oli vähän sellainen olo, että itkeäkö vaiko nauraa. Varikset ainakin nauroi mulle. Tällä hetkellä ei ole tarvetta tehdä enää kumpaakaan.

Näin muuten jo toista kertaa unen, jossa ihmettelin kovasti, miksi olin menettänyt yhtäkkiä monta lukijaa. Ei, ei se ollu painajainen. Ja turha muutenkaan repiä siitä mitään tulkintoja.

Valtion virallista pornoa

Soile... eikun siis eräs inttiä käyvä tyttö päätti elämästään nauttivana ihmisenä raottaa herkkuaan Vekaranj... ööh, erään varuskunnan sotapojille. Innostuipa tyttö sen verran, että antoi kuvata noita hekumallisia hetkiä videolle. Vaan ylläri pylläri, tyttösen suureksi shokiksi video päätyi jostain kumman syystä vähän julkisempaan levitykseen. Ja Soil... armeijanaistahan se kovasti harmitti. Harmitti sen verran, että videon kuvaajalta täytyi hakea korvauksia.

Tässäkös lepää pieni moraalinen dilemma. Jos vääryys on siinä, että väärät silmät ovat päätyneet tapittamaan tytön suloja, onko oikein uutisoida asiasta julkisesti. Ilman uutisointia videopätkä olisi jäänyt varmasti suhteellisen pienen piirin tietoon, mutta nythän sitä etsii nähtäväkseen puoli Suomea (psst. se levisi jo irkissä ja foorumeilla kuin mikä tahansa muukin mielenkiintoinen materiaali). Eikö media syyllisty vähintäänkin samaan rikokseen kuin videon ensimmäinen liikkeellelaittaja?

Vaan mitä jos kyseinen tyttö ei välittänytkään niin ihopinta-alansa leviämisestä kansan näyttöpäätteille? Kenties kaiken takana oli ovela juoni tienata vähän fyffeä tyhmien kustannuksella. Siinä(kin?) tapauksessa jutun pahimman idiootin leiman saa otsaansa videon kuvaaja/levittäjä, joka iski näytöksen loppuun oman kuvansa. Nuija.

Maailmassa monta on

Pienestä pojasta asti olen ihmetellyt, mikä ihme on se tachymeter -asteikko tietynlaisten rannekellojen taulun ulkokehällä. En vain ole koskaan tullut ottaneeksi selvää asiasta. Nyt sitten päätin viimein googlailla (montako eri verbiä hakukoneilusta onkaan olemassa?) vapisevin sormin. No äkkiä se selvisi. Asteikostahan näkee tietenkin näppärästi tietyn matkan tiettyyn aikaan kulkeneen kappaleen keskinopeuden.

Tunnen itseni niin sivistyneeksi.

Ai niin. Tänään on näemmä ystävänpäivä. Joopa joo.

Dyykkari hamusi laatutavaa

Nelisen kuukautta sitten tilasin natsimaasta paketillisen rautaa. Jossain natsimaan ja Tampereen välillä pakettia kuljettanut kuriirisetä päätti nähtävästi hetken mielijohteesta dumpata halvahkon lähetyksen lähimpään roskikseen. Katoamisen käytyä ilmi heitin tietenkin kaiken toivoni ja ryhdyin kinuamaan rahojani takaisin.

Ilmeisesti joku laupias samarialainen on löytänyt laatikon roskiksesta, sillä sain tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että lähetys on saapunut, mutta vastaanottajaa ei ole saavutettu. Pyydettiin lisäksi soittamaan asiakaspalveluun ja sopimaan vastaanotosta. Mielenkiintoiseksi tilanne kävi siinä vaiheessa, kun sain natsimaan nettikaupasta sähköpostin, jossa puolestaan sanottiin kuljetusfirman korvanneen kadonneen lähetyksen, ja rahojen olevan siirtymässä tililleni.

Pieni punainen sarvipää olkapäälläni innostui välittömästi. Jään seuraamaan asioiden edistymistä.

Poista tämä

Melkoisen karmea päivä. Ensin töissä 8h ruudun tuijotusta, ja sieltä kun kotiin pääsi, vielä kuutisen tuntia samaa paskaa. Nörtteilyn arjessa ei ole kehumista. Sääliksi käy palvelinten ylläpitäjiä tai vastaavia tyyppejä. Silmät ovat niin lukossa. Tuntuu ihan siltä, kuin ne eivät enää koskaan tarkentuisi muualle kuin tuohon puolen metrin päähän. Räpyttelytahti on hidastunut ehkä kertaan minuutissa. Lisäksi olo on kuin kärryiltä pudonneella, kun ei ole ehtinyt kunnolla lukea päivän uutistarjontaa. Uutisiinkin voi jäädä koukkuun.

Sano juusto

Olen jo pidemmän aikaa naureskellut kotimaisille kauneuskilpailuille. En muista koska viimeksi olisin pitänyt vaikkapa Miss Suomi -ehdokkaita erityisen hehkeinä. Moinen "kauneus" ei vaan minuun iske. Onko niin, että kun on ensin karsittu pois liian lyhyet ja paksut, niin jäljellä ei olekaan enää tarpeeksi materiaalia, josta seuloa esiin sitä kauneutta? Missimuotti on missimuotti, eikä siitä voi joustaa.

Tällä kertaa saivat kyllä aikaan kunnon pohjanoteerauksen. Sääliksi käy vähän tätä uusinta Miss Suomi -voittajaa. Olepa siinä ylpeä ja edustava, kun suunnilleen puoli Fennoskandiaa pidättelee naurua. Mutta jos rehellisiä ollaan, ei tuolla irvistyksellä kyllä pitäisi olla asiaa ulkonäköleikkeihin. Kovasti jo jossain väitettiin, että taustalla on häikäilemätöntä sisäpiirivedonlyöntiä, mutta tiedä häntä.

Hienot ihmiset

Kävimme porukalla vähän tutkimassa porvarielämän ihmeellisyyksiä. Toisin sanoen kävimme erään merkkitapauksen kunniaksi kokeilemassa, maistuuko tuplasti kalliimpi pihvi myös tuplasti paremmalta, tai onko tavallista laadukkaampana pidetyn ravintolan palvelu oikeasti lisähinnan arvoista.

No ei. Hyvää, muttei niin hyvää. Ylellistä, muttei niin ihmeellistä. Kaikella on rajansa. Sen tietyn rajan jälkeen lisäpanostusella saa enää pelkkää mielikuvaa ja imagoa. Rajan yli mentäessä annoskootkin pienenevät suorastaan naurettaviksi, eli joudut maksamaan vielä vähän lisää saadaksesi edes vatsan täyteen. Ilmeisesti rahalla saa kuitenkin oikeuden täydelliseen mulkkuuteen. Sellainen olo ainakin minulle tuli, kun katselin vierestä, miten joku pariskunta vaihdatti annoksensa nyrpistellen maistettuaan niistä haarukallisen verran.

Taidan jättää luksusruokailut tulevaisuudessakin vähemmälle. Ehkä joku muu osaa arvostaa.

Kuinka ollakaan

Niin, siitä taannoisesta nettideittikokeilustani. Kahdelle eri sivustolle jätin rehellisen, mutta myönteisen ilmoituksen, jossa kerroin varsin tavalliseen tapaan itsestäni. Vastauksia 0. Mitä opimme tästä?

Jos edes kerran

Jos ei ihastu tv-hahmooon, niin sitten bulkkaajaan. Bulkkaaja on siis se tyyppi baarissa, joka keräilee pöydistä tyhjiä (ja välillä puolityhjiäkin) laseja. En tiedä menikö tuo ammattinimike nyt täysin oikein, mutta näin minulle ainakin kertoi eräs viime kesän tuttavuus. Oli muuten niitä kesän parhaita tuttavuuksia. Valitan jos meni täysin väärin.

En tiedä, kai sitä tuppaa ihastumaan vähän kehen tahansa, kun elämäntilanne nyt on mikä on. Ei ole mitään ylläpidettävää, ei mitään merkittävää toivoa tulevaisuudessa. Vai onko elämäntilanteella lopulta mitään väliä? Tuokin tyttö vaan oli tummine otsatukkineen ja arvoituksellisine katseineen jotain niin ihmeellisen kaunista. Olen nähnyt sen aikaisemminkin pariin otteeseen. Jotain sellaista, mitä minä en koskaan saa omakseni. Turhaa haaveilua, jolla huijata omaa pääkoppaansa.

Voi miten haluaisinkaan herätä jonain aamuna siihen, että kaikki olisi aivan toisin...

Liipaisin-onnelliset

Olipa kerran Paula Koivuniemi. Paula oli rietas kuuskymppinen sinkkunainen. Paula päätyi sitten telkkarin tositeeveeohjelmaan, jossa päätti kehaista ohjelmassa myös mukana ollutta 16-vuotiasta teinipoikaa uskomattoman seksikkääksi tapaukseksi. Kaikki nauroivat suu muikeana, ja iltapäivälehdet kirjoittivat asiasta vitsikkäitä juttuja. Kuvittelepa nyt, että Paula olikin Asko Kallonen ja teinipoika olikin tyttö.

On se hassua, miten toisessa päässä tehdään entistä nuoremmista tytöistä pintaa paljastavia pornopakkauksia, ja vastakkaisessa päässä taas raivotaan epätoivoisesti pedofilian pahuudesta ja nähdään namusetiä joka nurkalla. Ääripäät ruokkivat toisiaan, niin kuin aina.

Sukukypsyyden saavuttanut nuori tyttö näyttää usein miehen silmissä houkuttelevalta, oli mies sitten 20, 50 tai 80-vuotias. Mikä siinä on niin vaikeasti ymmärrettävää? Teot erottavat tavalliset ihmiset seksuaalirikollisista. Miksei Asko-parka saa tehdä jotain sellaista, mitä viihde-, mainos- ja muotiteollisuus on tehnyt jo pitkän aikaa? Ei se ole Askon vika, jos maailmasta on tullut villi ja vääristynyt paikka.

Läskien maa

Jossain jenkkiyliopistossa on tutkittu nettideittailua ja seuranhakijoiden profiileita. Havaittiin, että varsin moni huijaa kertoessaan omia strategisia mittojaan. Vähän yli puolet miehistä valehteli olevansa pidempi kuin oikeasti. Painostaan luikuria lasketteli kuutisenkymmentä prosenttia niin miehistä kuin naisista, mutta mitäpä muuta saattoi odottaakaan, kun ottaa huomioon millä mantereella tutkimus tehtiin. Ikänsä kaikki sentään ilmoittivat enimmäkseen rehellisesti. Joku voisi ehkä ihmetellä, miksi tästäkin asiasta piti tehdä tutkimus. Minäkin olisin voinut heittää muutamia arvauksia, jotka olisivat osuneet varmasti hyvin lähelle totuutta.

Anu Saukko

Mulla menee päivät ihan sekaisin, mutta ei sen niin väliä. Näin tuossa ohimennen otsikon, joka julisti teollisuushallin olevan tulessa. En pysähtynyt lukemaan juttua tarkemmin, ja niinpä se sitten jäikin kovasti vaivaamaan mieltä. Kuka julma sielu sytytti halliparan? Elikö halli vielä syttymishetkellä, vai vetelikö se viimeisillä hetkillään omassa rasvassaan kytevien lieskojen tulikuumaa savua? Vai olikö kyseessä jokin onneton taikahalli, joka syttyi spontaanisti itsestään?

Entä mikä oli tuo kytkös teollisuuteen? Luulin, että kaikki hallit elävät luonnon helmassa. Oliko tämä yksilö kenties sitten jokin keinosiemennetty tapaus? Silloinhan olisi kuitenkin ollut loogista kutsua sitä laboratoriohalliksi tai koeputkihalliksi. Voisiko joku kasvattaa halleja purkitettavaksi kuin tonnikalaa ikään? Voisi olla hyvää vaihtelua opiskelijaruokavalioon, joskaan en tiedä miltä halli maistuu.

Polskis

Päätin ryhtyä käymään sunnuntaisin uimassa. Ostin oikein uimalasitkin sitä varten, sillä vesi ärsyttää silmiäni, oli siinä klooria tai ei. Krooliakaan ei voi vetää oikein katu-uskottavasti upottamatta kasvojaan kunnolla veteen. Arvatkaapa montako kertaa olen päässyt hallille asti? Aivan oikein, en kertaakaan. Mahtaisiko johtua siitä, että lauantait venyvät aina myöhälle yöhön, jolloin sunnuntai jää lähinnä nukkumiselle. Kuningasidea taas kerran.

Telkkari-ihastus

Jaa niin. Tammikuukin meni, ja tipattoman viettäjät saivat korkata tärisevin käsin ensimmäiset pullonsa pitkään aikaan. Toivottavasti ovat nyt ylpeitä itsestään ja kokevat saavuttaneensa jotain todella hienoa. Meikäläiselle tuntuu iskeneen sen sortin talviväsymys, että hyvä jos viikonloppuisin on yhtenä päivänä jaksanut lähteä liikenteeseen. Kovat olivat aikeet bilettää paljon rankemmin, mutta toistaiseksi moinen touhu lykkääntyy keväämmälle.

Pienen häpeän kera on pakko myöntää, että yksi kotimaiseen idolikisaan osallistuneista tytöistä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen aidolla ja persoonallisella olemuksellaan. Vaan enpä silti kerro tarkemmin, ketä tarkoitan. Alkukarsintojen jälkeenhän tuo ohjelma muuttuu yleensä epäviihdyttäväksi, mutta tällä kertaa oli yksi jatkojaksokin katsottava.

Wii kinky

Näyttää siltä, että olen onnistunut riistämään elämänilon sellaiseltakin kasvilta, jota ei pitäisi kovin helpolla hengiltä saada. Eipä tuo nyt kuollut ole, mutta totaalisesti toivonsa heittäneeltä se vaikuttaa. Vesikään ei enää kelpaa. Ehkä se on vaan dieetillä mahtuakseen paremmin ruukkuunsa.

Suomalaisia konkarimuusikoita lakoaa tämän tästä. Viime hetki löi Kirkallekin. Ei taida olla tuossa viihdetaiteilijan tavanomaisessa elämänkaaressa paljon kehumista. Kaikki ne tuntuvat ajavan itsensä tavalla tai toisella piippuun. Mikä siinäkin on, että kaikki muusikot, näyttelijät ja muut turhat julkkikset onnistuvat usein hankkimaan valtavia verovelkoja? Niin, viihdyttäjän työ on ehkä rankkaa, eikä sillä rikastu, mutta lukisivat nyt edes itse niitä juorulehtiä, niin näkisivät, ettei veroasioilla kikkailu kannata.

Verot kannattaa aina maksaa. Niillä kustannetaan tärkeitä juttuja, kuten esimerkiksi virallisen (ex-)kansangladiaattorimme Halmeen työkyvyttömyyseläke.

Kenen kanssa

Näin unta, jossa seurustelin lapsuusaikoina naapurissa asuneen pari vuotta nuoremman tytön kanssa. Tunsin tytön kotikadun kaverina, mutta en koskaan ollut sillä tavalla hänen peräänsä. Menimme hänen kotiinsa ja heittäydyimme heti isolle ja leveälle sängylle ei niin kovin kilttejä ajatuksia mielessä. Kun siinä oli hetken soviteltu pissavehkeitä, uni jotenkin hämärtyi, ja lopulta olinkin harrastamassa samaa hommaa aivan eri tytön kanssa. Se uusi tyttö olikin sitten eräs tuttavuus myöhäisteinivuosilta. Tuon tytön kanssa oltiinkin oikeassa elämässä jonkin aikaa yhdessä (minun kohdallani se tarkoittaa oikeasti aika lyhyttä aikaa).

Hämmentävä uni. Freud olisi innoissaan.