keskiviikkona, toukokuuta 31

Leikisti kriitikko

Tuli vahdattua Kiss Kiss Bang Bang (Shane Blackin vuonna 2005 ohjaama, samalla nimellä kun löytyy muitakin). Kovin lattea oli fiilis lopputekstien rullatessa. En tiedä, eivätkö nämä rikosäksönkomediat yksinkertaisesti ole tarkoitettu minulle, vai onko leffa vaan rankasti ylihypetetty. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että Robert Downey Jr. ja Val Kilmer sattuvat olemaan omissa tilastoissani sitä pohjasakkaa. Itse asiassa unohdin jo, mitä kaikkea filmissä tapahtui. Se kertoo paljon.

Lucky Number Slevinistä sen sijaan pidin paljon. Toimiva näyttelijäkaarti ja osuva dialogi yhdessä ihan kohtuullisen juonen kera tarjosivat yllin kyllin viihdykettä. Suosittelen lämpimästi. Hmm.. taidan pitää Lucy Liusta enemmän kuin luulinkaan. Pelottavaa.

tiistaina, toukokuuta 30

Ideat vähissä

Jotain repäisevää pitäisi kesäksi keksiä. Mieleenpainuvat muistot eivät aina synny itsekseen, täytyy vähän avittaa. Pitäisi ja pitäisi... pitäisi unohtaa nämä konditionaalimuodot ja ihan oikeasti tehdä jotain. Olen tottunut elämään liikaa varman päälle. Olen tottunut seuraamaan muiden värikästä elämää.

Luontoäitikään ei näemmä halua tukea pyrkimyksiäni kohottaa kesäkuntoa. Ärsyttää tuollainen on/off -sää. Sataisi edes kunnolla jos sataa. Hyvä kunto voisi osaltaan nostattaa myös itsetuntoa, jota minulla ei voi koskaan olla tarpeeksi. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, ei voi tuntea oloaan mukavasti muidenkaan seurassa.

maanantaina, toukokuuta 29

Yksinkertaisia faktoja

Jossain (unohdin jo missä) oli taas tehty uraauurtavaa tutkimusta. Selvisi, että briteissä nettipornon katselu oli lisääntynyt huomattavasti sitten vuoden 2000. Jutun mukaan noin 40 prosenttia brittimiehistä oli surffaillut paljaan pinnan sivustoilla viimeisen vuoden aikana. Joopa joo, loput taisivatkin sitten valehdella.

Universaali totuus on, että normaali mies tarvitsee pornoa. Asia ei muutu miksikään, vaikka miehellä olisikin jonkinlainen pysyvä tai väliaikainen elämänkumppani. Normaali mies tulee myös hamaan loppuun asti vilkuilemaan vieraita naisia, jos ne sattuvat olemaan katsomisen arvoisia. Joka muuta itselleen uskottelee, huijaa itseään.

Mielessäni ovat jo parin päivän ajan palloilleet erään peruskouluajoilta tuntemani tytön rinnat. Älkää kysykö miksi.

sunnuntaina, toukokuuta 28

Ihan miten vaan

Erään asian suhteen pitäisi taas tehdä päätöksiä. En vaan jaksa vaivautua edes miettimään mahdollisten vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Minulle on yksinkertaisinta säilyttää tämä välinpitämättömyyden tila, oli se sitten väärin tiettyjä ihmisiä kohtaan tai ei. Ehkä yritän vaan alitajuisesti säilyttää elämässäni jännityksen olemattomia rippeitä. Oikeastaan kaikki on tällä hetkellä helvetin tylsää.

lauantaina, toukokuuta 27

Kaupunkirata

Lauantaina baarikeikka. Oli vähän sellainen tunne, ettei viitsinyt millään kotonakaan istua. Vaikka viihtyisikin yksin kämpillä, joskus on pakko päästä ulkomaailmaan. Lähtijöitä oli vähän nihkeästi, mutta saatiin kuin saatiinkin ryhmä kasaan. Sekalaisen possen kanssa on kuitenkin se ongelma, että kaikille mieluisaa anniskelulaitosta ei tahdo löytyä. Nytkin päädyttiin vaihtamaan paikkaa pariin otteeseen.

Lähden mieluiten liikenteeseen useamman tutun kanssa. Jos lähtee ihan vaan kaksistaan jonkun kanssa, on ikään kuin velvoitettu pitämään tälle seuraa koko illan, enkä koe olevani siinä aina kovinkaan hyvä. Tylsimys mikä tylsimys. Isommalla porukalla voi sitten vapaammin irtautua välillä omille teilleen. Jotenkin niitä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleenkin kehkeytyy helpommin silloin kun on yksikseen. Ei tosin tällä kertaa.

perjantaina, toukokuuta 26

Velttoilua

Täyspitkien päivien tekeminen tuntuu näin aluksi imevän kaiken ylimääräisen energian. Kun bussimatkoihinkin kuluu vielä se ylimääräinen tunti, jää tehokasta vapaa-aikaa yllättävän vähän. Kotiin kun pääsee, voi tehdä oikeastaan vain sen yhden ainoan ratkaisevan virheen. Jos istahtaa alas vähänkin liian pitkäksi aikaa, kynnys lähteä vaikka ulos reippailemaan pompsahtaa yhtäkkiä pilviin.

Ihminen on laiska.

torstaina, toukokuuta 25

Kiskojen kolinaa

Junamatkoilla on pakko olla mukana musiikkia. Eikä ihan mitä tahansa musiikkia, vaan tarkkaan valikoitua junamusiikkia. En edes tiedä, mikä tekee tietynlaisesta musiikista junamusiikkia. Se nyt vaan on niin, että muutamaa äänitettä kuunnellessa tulee ihan kummallinen olo, jos ei satu olemaan juuri silloin junassa.

keskiviikkona, toukokuuta 24

Kävin kääntymässä

Vapaapäivä keskellä viikkoa tarjosi mahdollisuuden käväistä pikaisesti kotikonnuilla. Sukulaisia ruokapöydän ääressä ja sitä rataa. Selitä siinä sitten jokaiselle taas erikseen, joko on valmistuttu ja miten työura edistyy. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ensi kerralla kysyvät kuitenkin taas samat asiat...

Junassa luin jonkun hylkäämää Hesaria. Siinä oli juttu poliisin tekemästä pyöräilijöiden tehovalvontatempauksesta. Kuvassa kypäräpäinen jepari pysäytteli jalkakäytävällä polkijoita. Tässä on taas yksi liikenneturvallisuusidiotismin epäkohta. Uskallan veikata, että jos pyörätien puuttuessa kaikki fillaroisivat jalkakäytävän sijasta ajoradalla, onnettomuuksia sattuisi todella paljon enemmän. Itseäni eivät ole koskaan häirinneet jalkakäytävällä liikkuvat pyöräilijät, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan niistä ärsyyntyy. Enkä todellakaan jaksa vaivautua aina tarkistelemaan, poljenko itse kenties pyörätiellä, jalkakäytävällä vai yhdistetyllä jalkakäytäväpyörätiellä. Kaikki ne vaikuttavat yhtä hyviltä vaihtoehdoilta sille, että pitäisi uhrautua autoilijoiden tönittäväksi.

tiistaina, toukokuuta 23

Tarpeiden tyydytys

Työssäkäynti on siinäkin mielessä positiivista, että tulee syötyä edes kerran päivässä kunnollinen ateria. Kun kouluaikana kävi satunnaisesti luennoilla tai harkoissa, ei välttämättä jaksanut jäädä kilometrijonoihin odottelemaan keskinkertaista sapuskaa. Liian usein tuli vaan keitettyä ne makaroonit tai nuudelit. Ravintoympyrä eli puutteessa.

Vähän niin kuin minäkin...

maanantaina, toukokuuta 22

Hommasta toiseen

Työtkin sitten alkoivat. Vaikka aamuheräämisen joutuukin opettelemaan taas uudestaan, olen ihan positiivisella mielellä. Toivon mukaan pääsee taas tekemään jotain, mistä on oikeasti hyötyä. Tee työtä jolla on tarkoitus, näin kuluneita fraaseja viljellen. Tietenkin useimmilla töillä on tarkoitus, vaikkei aina tuntuisikaan siltä.

Alkujärjestelyt tahmaavat niin kuin aina.

sunnuntaina, toukokuuta 21

Yksirivinen

Sääliksi käy Olli Saarelaa.

lauantaina, toukokuuta 20

Helvetti jäätyi

Enpä olisi uskonut, että viisuvoitosta voisi tulla näin hieno fiilis. Lätkässä tuli odotetusti kylmää kyytiä, mutta laulukilpailussa jyrättiin sitten ennätyspistein. Itse asiassa laulukilpailu tuntui kovin vieraalta määritelmältä, kun noita kisoja vahtasi. Ei voinut kuin nauraa sille nuotin vierestä vetävälle joukolle tissejään tyrkyttäviä ja vesirajojaan vilauttelevia naikkosia.

Musiikillisesti koko härdelli siis oli mitä oli. Lordi päihitti muut showllaan ja kahmi samalla itselleen mahtavasti peeärrää. Silti tässä oli jotain paljon suurempaa kuin pelkkä laulukilpailuvoitto. Tämä oli vapaamielisyyden ja järjen voitto vanhoillisuudesta ja kaavamaisuudesta. Lordia mustamaalanneet saavat syödä lupaamansa hatulliset paskaa ja täyttää yleisönosastot marinallaan.

Sääliksi käy ainoastaan Ylen pomoja, jotka varmasti seurasivat tapahtumien kulkua kauhunsekaisin tuntein. Siitä voidaan ainakin olla varmoja, että ensi vuonna Suomella on jälleen ehdokkaana se tavanomainen mitättömyys.

perjantaina, toukokuuta 19

Alitajunnan temppuja

Peli-ilta vähän venähti. Yöllä näin hassua unta, jossa suutelin harvinaisen kiihkeästi jotain naista. Näin ja tunsin ainoastaan suun ja kielen, jota tyttö kyllä osasi käyttää taidokkaasti. Tunnistettavia kasvoja en kyennyt hahmottamaan. Vaikuttaa olevan usein niin, että kun unessa on henkilö, joka tuntuu olevan jollain tavalla ylitse muiden, hänellä ei ole piirteitä, joita voisi yhdistää oikean elämän ihmisiin. Oikeastaan ihan loogista tietyssä mielessä.

torstaina, toukokuuta 18

Voiton päivä?

Suomi sitten pääsi kuin pääsikin finaaliin europliisuissa. Sinänsä ei mikään ihme, sillä sen verran keskinkertaista paskaa esitykset olivat toinen toisensa jälkeen. Hykertelen itsekseni kuvitellessani kaikkien niiden kukkahattutätien, mummojen ja iskelmäfanien ilmeet, kun he tajusivat, mikä hirvitys heidän Sillanpäänsä ja Voutilaisensa päihitti. Tämä muistetaan vielä pitkään.

Oli ihan piristävää huomata, että pari muutakin maata oli lähtenyt hieman samalle linjalle Suomen kanssa. Ehkä jo ensi vuonna nähdään kunnon sirkus, jossa suurin osa kappaleista on vedetty kunnolla överiksi.

Ja voi hyvä isä niitä lööppejä huomenna...

keskiviikkona, toukokuuta 17

Kulutusjuhlan alku

Enää yksi tentti jäljellä. Sitten voi siirtyä tekemään hommia, joista maksetaan. On se vaan hassu juttu, että kun rahaa on taas pienen tauon jälkeen tiedossa, löytyy niitä rahareikiäkin koko ajan lisää. Pakko yrittää vakuutella itselleen, että nykyiselläkin maallisella omaisuudella pärjäilee vallan mainiosti. Jos ihan oikeasti yrittäisi vaikka säästää pienimuotoiseen ulkomaanreissuun.

Toisaalla valiteltiin vaateostosten tekemisen ikävyyttä. Meikäläinen kuuluu kyllä ihan samaan sakkiin tuon asian suhteen. Mieluusti tietty ostan ja pidän tyylikkäitä vaatteita, mutta se kauppojen kiertely ei vaan ole mun juttuni. Vielä kun satun olemaan sellaista kokoluokkaa, ettei läheskään joka vaatemallista löydy sopivaa, tahtoo kärsivällisyys loppua toisinaan hyvinkin nopeasti.

tiistaina, toukokuuta 16

Naiset

"What the fuck do women want? l know what you want: everything."

- Chris Rock

maanantaina, toukokuuta 15

Pian ohi

Edessä on ehkä viimeinen normaali kouluviikko. Näyttää vahvasti siltä, että saatan riipaista perjantaina kovan kännin.

Juu, ne lätkän MM-kisatkin ovat taas käynnissä. Suomen joukkue vaan vaikuttaa nyt niin keskinkertaiselta, että en viitsi edes leikkiä optimistia. Tällä kertaa sitä menestystä ei ole tulossa. Koska tällaiset kommentit tuppaavat kalahtaa jossain vaiheessa komeasti omaan nilkkaan, muistakaa sitten nauraa kunnolla.

sunnuntaina, toukokuuta 14

Pinnan alla

Tänään tuli telkusta mielenkiintoinen dokkari. Siinä pohdittiin Titanicin ja sen sisaralusten epäonnista elinkaarta. Kaikkihan tietävät Titanicin kohtalon, mutta miten usein puhutaan lähes identtisen Britannicin uppoamisesta? Britannic törmäsi sairaala-aluksena ollessaan tiettävästi yhteen tai useampaan merimiinaan, ja ihmisiä kuoli kolmisenkymmentä potkurin murskattua pelastusveneitä. Alusluokan ensimmäinen edustaja, Olympic, koki sekin epäonnea törmäämällä kahdesti toiseen laivaan pysyen kuitenkin pinnalla.

Kahdessa ensimmäisessä aluksessa, eli Olympicissa ja Titanicissa oli pahoja rakenteellisia puutteita. Titanic upposi todennäköisesti liian matalien laipioiden (tarkoituksena estää veden virtaaminen muihin osastoihin) takia. Britannicissa laipioita oli korotettu, ja ne ulottuivat yläkansille asti. Laipioiden vesitiiviitä ovia oli kuitenkin jätetty jostain syystä auki, mikä todennäköisesti sinetöi uppoamisen.

Noita kaikkia pidettiin uppoamattomina.

lauantaina, toukokuuta 13

Tsillailua

Rasittavaa, kun ei voi mennä saunaan, ennen kuin saa nuo tikit selästä pois. Vielä kun on näin lauantai-iltana ihan vaan kotona, tekisi mieli lauteille rentoutumaan. Ei kuuma suihkukaan kykene oikein jäljittelemään saunanautintoa.

Nyt on jonkinlainen suvantovaihe menossa. Ei jaksa liiemmin huolehtia mistään. Antaa kaiken rullata vaan omalla painollaan eteenpäin. En jaksa stressata. Tämä vaihe saisi jatkua pidempäänkin.

perjantaina, toukokuuta 12

Kuluttajien vedätystä

Suomen digi-tv on vitsi. Halusin vain varmistaa, että tiedät.

torstaina, toukokuuta 11

Olen

Yksinkertaisin ja paras vasta-argumentti jumaluskonnoille lienee muiden jumaluskontojen olemassaolo. Ei siinä ole järjen hitustakaan, että n kappaletta eri ryhmiä uskottelee oman näkemyksensä ja jumalansa olevan se ainoa oikea. Nämä uskontoryhmät vielä kuvailevat jumalansa sen verran eri tavoin, että on mahdotonta ajatella niiden tarkoittavan yhtä ja samaa jumalaa.

Maailmankatsomuksilla on myös pakottava tarve kuvata jollain tavalla, miten meidän tuntemamme maailmankaikkeus on saanut alkunsa. Syntyi se sitten jostain alkumateriasta tai jonkin luomana, voidaan loputtomiin kysellä, mistä se luoja tai alkumateria sitten syntyi. Paljon yksinkertaisempaa on ajatella, että jotain on aina ollut olemassa, tai että aika kiertää kehää siten, että maailmanloppu on samalla maailman alku.

Minun on aina ollut vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat väkisin uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Jälleen on helpompi vaan todeta, että jokainen elää täällä omillaan ilman sen kummempaa suurta päämäärää. Oman olemassaolonsa pohtimisessa on kuitenkin jotain mystistä ja taianomaista. Vaikka tietää, ettei todennäköisesti koskaan voi ymmärtää tarpeeksi, ei voi kuitenkaan olla ajattelematta asiaa.

keskiviikkona, toukokuuta 10

Motivaatiokuoppa

Huomaa taas, että tenttirysä lähestyy, kun tekisi mieli vaan nukkua. Tai tiskata, siivota, katsoa leffoja. Mitä tahansa muuta kuin lukemista. Veroilmoituskin pitäisi korjata. En ole muuten vielä koskaan joutunut maksamaan lisäveroja. Mielestäni on paljon mukavampaa antaa valtiolle hieman ilmaista lainaa, kuin joutua sitten pitkin hampain luovuttamaan lisää rahaa. Ja on vieläpä hyvin todennäköistä, että ne palautusrahat, jotka sitten joulun alla pamahtavat tilille, olisivat kuluneet kuin itsestään johonkin turhaan, elleivät olisi olleet verottajan hallussa.

Näin pitkästä aikaa unta lentämisestä. Tai tällä kertaa se oli laskuvarjohyppyä. Hyppykurssi oli aikanaan haaveena, mutta toistaiseksi ei ole sellaiselle aikaa löytynyt. Tiedä sitten mitä lievä korkean paikan kammoni tykkäisi moisesta. Tuossa unessani kävi vieläpä niin, että päävarjo ei auennutkaan, ja jouduin turvautumaan varavarjoon.

tiistaina, toukokuuta 9

Vieraita

Sain taas pariksi päiväksi kaverikseni pari karvaista tyttöä. Ihan kiva muuten, mutta kuuma täällä tulee, kun ei voi pitää parvekkeen ovea auki. Ei viitsi ottaa sitä riskiä, että yrittäisivät hypätä partsin metallikaiteelle luullen, että saavat siitä otteen.

maanantaina, toukokuuta 8

Kaupunkijuhannus

Jokavuotinen ongelma ei ole kadonnut mihinkään. Juhannukseksi pitäisi jotain keksiä, ja ne Rauman pippalot on jo nähty useampaankin otteeseen. Onhan noilla festareilla tietty oma kiva fiiliksensä ja paljon ihmisiä joihin törmäillä, mutta jotenkin se meininki vaan tuntuu aina toistavan itseään. Osa ongelmaa ovat ne kaverit, jotka kammoavat pienemmän piirin juhannuskuvioita. Ja toisaalta niitä pariutuneitakin löytyy jo aika paljon. Ei siitä pääse mihinkään, että hengailu sinkkuna pariporukassa on, jos ei nyt kypsää, niin ainakin selvästi erilaista ja ennalta-arvattavaa.

sunnuntaina, toukokuuta 7

Koulukaverit

Tuli puhetta luokkakokouksista, joten kävin taas selailemassa läpi intternetin koulukaverisivuston. Vain murto-osa esimerkiksi lukion tai yläasteen tyypeistä oli tuonne tietonsa syöttänyt, mutta ihan kohtuullinen joukko ihmisiä kuitenkin. Tuli sellainen tunne, että olen kirjoittanut tästä samasta asiasta ennenkin, mutta ihan sama.

Aika tasaisesti olivat jakautuneet ympäri Suomea, pääasiassa opiskelemaan. Ne, jotka olivat jo vakiintuneet ja hankkineet oman asunnon, asuivatkin sitten hyvin lähellä kotiseutuaan. Lapsia löytyi hieman yllättäviltäkin ihmisiltä. Tuli myös vastaan sellaisiakin nimiä, jotka olin jo tyystin unohtanut. Sellainen kevyen haikea muistelufiilis joka tapauksessa iski päälle. Olivathan nuo mukavia aikoja, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että ne ovat jo takanapäin.

Mikään koululuokistani ei koskaan päättänyt valmiiksi luokkakokouksen ajankohtaa. Ei oikeastaan edes puhuttu mahdollisesta jälleennäkemisestä. Sopivia organisointihenkisiä tyyppejä oli kuitenkin joka luokalla, joten en yllättyisi, vaikka vielä jonain päivänä saisin kutsun tapaamaan vanhoja tuttuja.

lauantaina, toukokuuta 6

Saatanan nulikat

Joku valopää meni sitten polttamaan makasiinit. Toivon todella, että saavat syyllisen kiinni, vaikka se vähän epätodennäköiseltä tuntuukin. Oli tekijä sitten joku vappumellakointiin kytkeytynyt tai ihan satunnainen nuorisohuligaani, saisi mieluusti vastata teostaan. En pysty ymmärtämään, mitä tällä haluttiin saavuttaa. Vai vaikuttiko tuhopoltto vaan liian hauskalta idealta jättää toteuttamatta?

Ylen keskusteluohjelmassa oli pari vappumielenosoituksen tausta-aatteen kannattajaa. Naurettavia kitiseviä teinipiipertäjähippejä, jotka kutsuivat itseään prekaareiksi, mitä ikinä tuolla tekemällä tehdyllä termillä halutaankaan tarkoittaa. Elinkeinoelämän Keskusliitto on kuulemma pahis ja sitä rataa. Olisikohan sitten kannattanut yrittää tuoda itse asiaa esille sen sijaan että turvauduttiin lapselliseen rähinöintiin, virkavallan vastustamiseen ja paikkojen hajottamiseen? Ainut peruste koko hommalle tuntui haastattelun perusteella olevan se, että muuallakin maailmassa on viimeaikoina ollut suuria mielenosoituksia. Aivan kuin se pakottaisi meidätkin mellakoimaan. Herätkää nyt helvetti, Suomessa ovat asiat kohtuullisen hyvällä mallilla.

Suomessa on liikaa umpityhmiä prekaareja.

perjantaina, toukokuuta 5

Korjailua ja toipumista

Kävin tänään lekurin veitsen alla. Koska haluatte kuitenkin tietää miksi, niin minäpä kerron. Selästäni kaivettiin pois inha rasvapatti, joka oli kerännyt sisäänsä sellaista talimaista mössöä, mutta ei halunnut itsestään koskaan puhjeta. Tai puhkesi se aluksi kerran, mutta kasvoi uudestaan ja lopullisesti. Muutaman kuukauden sitä kannoin selässäni, kunnes sain aikaiseksi poistattaa sen.

Meikäläisen tuurilla tämä lämmin aalto onkin sitten kesän ainoa, ja syksyä odotellaan jatkuvassa kaatosateessa. Koputellaan puuta, sementtiä ja muita vaihtoehtoisia materiaaleja...

torstaina, toukokuuta 4

Sotasumua

Tänään oli vuorossa The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara. Dokumentissa näkemyksiään sodankäynnistä kertoo Kennedyn ja Johnsonin aikana puolustusministerinä toiminut McNamara. Läpi käydään mm. maailmansotia, Kuuban ohjuskriisiä ja Vietnamin sotaa.

Mitään jymypaljastuksia ei tehty, ja herra oli muutenkin aika varovainen puheissaan, mutta varsin mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä, millainen ajatusmaailma tuon ajan valtaapitävillä oikein oli. Toisaalta minulle oli kuitenkin uutta, että Vietnamin sodassa kummallakin osapuolella oli täysin virheellinen käsitys toistensa sotimismotiiveista.

Haluaako joku muutaman litran tarpeetonta räkää?

keskiviikkona, toukokuuta 3

Oikeisto-objektiivisuutta

Kun ei jaksa oikein muuta, kuin maata sängyssä tai nojatuolissa, voi katsella vaikka mielenkiintoisia dokumentteja. Viimeisin ajatuksia herättänyt, tai paremminkin olemassaolevia käsityksiäni tukenut dokkari oli Outfoxed: Rupert Murdoch's War on Journalism. Dokumentissa näytetään, miten häikäilemättömästi televisiojätti Fox on hylännyt kaikki puolueettoman journalismin periaatteet omistajansa Rupert Murdochin johdolla.

Jo ennen tuon ohjelman näkemistä minulla oli tiedossa, että Fox on rankasti oikealle kallistunut Bushin äänitorvi, mutta jessus sentään. Varmasti dokumentti antaa hieman kärjistetyn kuvan tilanteesta, mutta siitäkin huolimatta tuntuu uskomattomalta, että moista touhua voidaan harrastaa ilman että kukaan isommin älähtää. Uutisoinnista on tehty silkkaa viihdesirkusta.

Veikkaan, ettei kovinkaan suuri osa jenkkilän normiväestöstä ole tuota dokumenttia nähnyt. Asiaohjelmat taitavat hukkua kaikkeen siihen roskaviihdetarjontaan, jota sadoilta ja taas sadoilta kaapelikanavilta tulee ympäri vuorokauden.

tiistaina, toukokuuta 2

Kipeenä

Ei järin kehuttava olo...

maanantaina, toukokuuta 1

Alivireessä

Taisi vapun juhlinta olla liikaa vastustuskyvylle. Koko talven olin terveenä, mutta nyt on kurkussa semmoista kihelmöintiä, että eiköhän se kuumekin pian nouse. Koulustressin osittainen laukeaminenkin saattaa tietty vaikuttaa. Mielestäni moinen on ennenkin saanut taudin puhkeamaan. Tai ehkä sattuma vaan ajastelee tapahtumia perin osuvasti. No, pakko kai sitä joskus on sairastaa. Yläasteen biologian opettajakin kertoi aikanaan, että tapaa sairastaa kerran vuodessa kunnon kuumeen ilman mitään rohtoja. Auttaa kuulemma puhdistamaan kuonat ruumiista. Mahtoikohan olla pelkkä henkilökohtainen uskomus.