Top tykkänään

Juopottelulle tuli yllättävä stoppi, kun elohopea ponkaisi mittarissa neljänkympin tienoille. Parin tunnin viluhorkan jälkeen saikin sitten hikoilla kuin pieni sika. Jumalan kosto riettaalle teekkarille.

Jatkan toipumista.

Toinen päivä

Vapun putki sitten jatkui toisella päivällä. Eräänlaista yhteiskalsarikännäilyä, jonka ideaa en ala sen kummemmin tässä selittämään. Juomisen määrä nousi jonkin verran eilisestä. Kaikkihan tietävät, että kun ottaa useampana päivänä putkeen, niin ei se enää nouse samalla tavalla päähän. Saa nähdä joutuuko ottamaan vielä kolmantenakin päivänä. Jellonien ensimmäinen peli saattaa ainakin luoda pientä kisastudiointia.

Hirmuinen krapula-aamupanetus. Olo on semmonen, että tekisi mieli vetäistä ensimmäistä vastaantulevaa naisihmistä. Heidän onnekseen ja turvakseen pysyttelen siis vielä sisällä.

Ryhmäviihtymistä

Spontaani kotiryypiskely muutaman tutun kanssa muuttui isomman porukan baarikeikaksi. Kukapa olisi osannut odottaa...

Annostelu jälleen hieman yläkanttiin. Tämän saattoi päätella aamun ikävästä jysäristä.

Baarissa suhteellisen vähän porukkaa. Ei mitään positiivisesti yllättäviä kontakteja. Muutamia kullinhärnääjänaaraita, jotka antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa. Rasittavia.

Baarin jälkeen safkalle ja vielä vähän jatkoilemaan. Aamuauringossa kävellen kotiin. Ihan jees.

Matkustusmietteitä

Ajattelin sallia itselleni jonkin verran lisähaaveilua. Ajattelin tässä hiljalleen suunnitella vähän, millainen reissuni voisi olla, jos sellaiselle joskus lähtisin. Siinä vaan on aika paljon päätettävää ja ajateltavaa. Matkan kohde/kohteet, pituus, budjetti, mukaan tarvittavat kamat, majoitusvaihtoehdot. Sama siis mietiskellä noita nyt ihan huvikseen.

Mikähän maanosa se sitten voisi olla.. Pohjois-Amerikka lienee poissuljettu samantien. Kyllähän jenkeissä olisi kiva joskus piipahtaa, mutta ei ihan tällaisella reppumatkalla. Etelä-Amerikasta taas olen kuullut varsin vähän reissujuttuja. Siihen väliin sitten jää ihan varteenotettavia kohteita, kuten Kuuba, Jamaika tai pienemmät saaret. Afrikka lienee liian kova pala ensikertalaiselle.

Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta sitten löytyykin jo aika paljon valinnanvaraa. On Thaimaa, Vietnam, Laos ja jos jonkinlaista saarta Filippiinien ja Indonesian lähistöllä. Pienehkö saari olisi oikeastaan todella jees. Kunhan perustarpeet saa kohtuullisella vaivalla tyydytettyä. Saaria on tietenkin lisää sitten siellä Australian tienoilla.

Matkakohteen hintataso ratkaisee paljon, ainakin omalla kohdallani. Ensimmäinen matka on varmasti vielä opettelua, ja rahaakin kuluu enemmän. Järkevintä ja turvallisinta olisi varmaan reissailla ensin Euroopassa. Barcelonassa kuulemma elää suhteellisen halvalla. Eihän siellä pääsisi mitään hirmuista eksotiikkaa kokemaan, mutta parempi sekin kuin kyhjöttää vaan Suomessa.

Wappu alkoi

Ensimmäinen kevään tentti meni ihan kohtuullisesti. Tai semmoinen fiilis siitä ainakin jäi. Viimeinen harkkatyökin on palautettu, joten parin päivän levon jälkeen voi kunnolla keskittyä lukemaan jäljellä oleviin tentteihin. En viitsi laskea montako niitä on. Ihan tarpeeksi kuitenkin.

Vappuakin tässä pitäisi jo kovasti vietellä. En tosin tiedä miten helposti Vappu on vieteltävissä. Huhu tosin kertoo, että Vappu on sieltä helpommasta päästä. No, teekkarithan tunnetusti aloittavat vapunvieton ajoissa. Minä vaan en oikein koskaan ole päässyt tuohon teekkarivappuun sisälle. Haalareissa erinäisestä tapahtumasta toiseen enemmän tai vähemmän örveltäen. Ihan kuin haalarit antaisivat jonkin tekosyyn tai käskyn vetää hirveät perseet. Meikäläisen osalta ne rapakännit saivat jäädä sinne teini-ikään.

Kauas jonnekin

Syvä huokaus. Madventuresin vahtaaminen alkaa sitten vähitellen kostautua. Mieleen on hiljalleen hiipinyt ajatus mahdollisesta omasta reissusta joskus hamassa tulevaisuudessa. Ihan siis reppumatkasta, ei mistään pakettilomasta. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä suuremmaksi sisäinen palo ja houkutus kasvaa. Vanhana sitä sitten ainakin katuu, jos ei nuorena toteuta haaveitaan. En tahdo, että minusta tulee katkera vanha kääpä.

En minä silti koskaan ole tuntenut olevani mikään armoton matkaajaluonne. Viihdyn kyllä ihan paikoillanikin. Koska olen niin arka ja hiljainen, suhtaudun itsekin vähän epäilevästi kykyihini pärjätä mahdollisella halpisreppumatkalla. Tulisinko oikeasti siellä toimeen? Tapaan suunnitella kaikki yleensä hyvin tarkoin. Voisi kuvitella että pienellä budjetilla matkaava travelleri (eh heh) joutuu usein luovimaan vailla sen kummempaa varmuutta mistään etukäteen suunnitellusta. Turvallisuusriskejäkin on aina.

Silti yllätän itseni aina välillä kuvittelemasta mielessäni, miten makaan jossain pienessä bungalowissa Kaakkois-Aasian rannoilla. Ilma on lämmin ja kostea. Ilta-aurinkon viime säteet heijastelevat rantavedestä ja luonto tuoksuu. Hymyilen.

Palvelua kiitos

Lähetin varmaan kuukausi sitten Nokian webbisivuilta löytyneen kyselylomakkeen kautta kysymyksen eräästä kännykkämallista. Vastausta ei ikinä kuulunut. Samalla kertaa lähetin myös Samsungin kotimaisen saitin kautta kysymyksen TFT-näytöstä. Vastaus (ei edes ihan luokaton sellainen) tuli päivässä. Hyvä Nokia. Ei näin.

Oikeastaan olen aina suhtautunut hyvin epäluuloisesti kaikkiin näihin nettisupportteihin. Mitä todennäköisimmin niissä on vastaamassa joku kehnosti palkattu, työhönsä jo valmiiksi vittuuntunut opiskelija, jolla ei ole motivaation hitustakaan selvittää pienimpiäkään ongelmia.

Elokuvaelämys

En ole pitkään aikaan käynyt elokuvateatterissa. TVT:llä pyörineet trailerit saivat aikaan jonkin äkillisen kaipuun siihen taianomaiseen, osin nostalgiseen tunnelmaan, joka vanhassa kunnon leffateatterisalissa ja -rakennukssa vallitsee. Sitä samaa fiilistä ei välttämättä ole näissä uusissa suurissa komplekseissa, joissa on kymmenittäin saleja. Juuri tietynlainen vanhanaikainen sisustus pienine yksityiskohtineen, popkorninhaju ja hämärä valaistus, joka feidaa pimeyteen elokuvan alkaessa. Eikä unohdeta tietenkään sitä trailereissa jylisevää uskomattoman matalaa miesääntä.

Vaikka teatterissa käymisellä onkin paljon hyviä puolia, on sillä myös omat ärsyttävät pikkuvikansa. Päälle jääneet kännykät, rapisevat karkkipaperit, keskenään hölisevät ihmiset. Onko sinne ihan pakko ottaa mukaan jotain häiritsevää aktiviteettia? Eikö sitä voisi vain rauhassa nauttia elokuvasta...

Turhia lupauksia

Oletko koskaan huomannut, miten paljon mukavampaa siivoaminen tai tiskaaminen on tenttilukemiseen verrattuna? Minä olen.

Koskahan sitä jaksaisi kaivaa lenkkarit kaapista ja lähteä lenkille. Tämän kesän tavoitteeksi tulee jälleen kerran yleiskunnon kohottaminen. Muutenkin pitäisi ruveta huolehtimaan itsestään vähän paremmin.

Laiskuri

Tömp tömp tömp tömp... lori lori lori lori... tömp tömp tömp tömp. Kuka helvetti juoksee kahden aikaan yöllä kuselle? Ei voi olla niin kiire. Juoksee vielä sieltä vessasta poiskin. Ja todellakin nimenomaan juoksee iskien kantapäitään lattiaan mahdollisimman äänekkäästi. Ehkäpä tyypillä oli WoW -sessio pahasti kesken. Jos et tiedä mikä on WoW niin voi voi.

Juuri nyt tätä kirjoittaessani minun pitäisi viimeistellä yhtä harkkatyötä. Vaan enpä tee sitä. Sen sijaan istun tässä ja juon kaljaa. Minä perkele. Aamuinen haastattelu purki kaiken latauksen. Kai se jopa meni ihan hyvin.

Satunnainen ajattelija

Kuka lopetti kesän tulon? Pihalla on jäätävän kylmä, eikä aurinkoakaan näy. Jossain päin kuulemma sataa taas lunta. Tuleeko talvi uudelleen?!

Intterweppiin lupaillaan uusia osoitepäätteitä. Sääli vaan, ettei .eu -päätteistä saa rakennettua mitään kovin hauskaa. Ehkä jotain tylsää ranskan tai saksan kautta.

keuk.eu
le.grand.bl.eu

Onkohan järkevää aloittaa aamu syömällä suolapähkinöitä. Todennäköisesti ei, mutta syön kuitenkin. Pyykätessäni huomasin, että omistan ainoastaan mustia sukkia. Miksi kukaan yleensä haluaisi omistaa valkoisia sukkia? Eihän niitä voi pitää kuin salaa kotona.

Paavi Vanha Jäärä X

Uusi, nuorekas 78-vuotias paavi on valittu. Eläköön paavi (ainakin muutaman vuoden). Vanhojen miesten rääkkäysperinne siis jatkuu. Sääli vaan, ettei valitsijoilla taida olla muuta vaihtoehtoa. Tarpeeksi vanhoillisia ihmisiä ei yksinkertaisesti nuoremmista enää löydy. Liian liberaali paavihan olisi vallan katastrofi. Saattaisi pian vahingossa hyväksyä kondomit...

TOAS julkaisi viimein virallisempaakin tiedotetta verkon väärinkäytöstä langetettavista rangaistuksista. Noin neljältäsadalta tiedostohubin käyttäjältä katkaistaan verkko pariksi kuukaudeksi. Operaattorit selvisivät neljällä kuukaudella.

Vielä kerran

Sain sitten kutsun vielä yhteen haastatteluun. Viimeinen mahdollisuus, viimeinen koitos. Tällä kertaa en sitten anna minkäänlaisten odotusten herätä päässäni. En. En. Vaikka kyllähän tuo paikka olisi niiiin sopiva meikäläiselle...

Löysin täydellisen nukahtamisasennon! Olen koittanut sitä jo kolmena yönä peräkkäin, eikä se ole kertaakaan pettänyt. Joka yö olen nukahtanut siinä samassa asennossa. Tai en ainakaan muista, että olisin vaihtanut sitä mihinkään toiseen. Oikealla kyljellä puolisikiöasennossa, kädet tyynyn vieressä.

Lopuksi pätkä päivän hilpeimmästä uutisesta (löytyy eri medioista):

"Syytetyn kaltainen nörtti ei syyttäjän mukaan tajua naisista mitään ja on tuskin pitänyt naista edes kädestä. Lisäksi syyttäjä oli todennut, että syytetyllä ei ole gynekologin koulutusta ja että hän tuskin tiesi mitään naisten sukupuolihygieniasta."

Joo

Kävi sitten ilmi, että naistuomarit antavat raiskauksista lievempiä tuomioita kuin miestuomarit. Pitäisikö tästä vetää se johtopäätös, että raiskaus onkin naisten mielestä ok? "Raiskaa toki toistekin." Jutussa ei tietenkään kerrottu, antavatko naistuomarit kaikista muistakin rikoksista lievempiä tuomioita...

- Mikä susta tulee isona?
- Ahtaaja.

Ahtaaja kuuluu ehdottomasti ammattinimikkeiden kärkikymmenikköön. Yritin keksiä niitä yhdeksää muuta, mutta en sitten jaksanutkaan. Ei vois vähempää kiinnostaa.

Olipa kerran

Once upon a time in America, eli Suuri gangsterisota näin kotimaistettuna. Voi miten minä vihaankaan noita typeriä käännöksiä. No, leffa oli kuitenkin varsin erinomainen. Täytyy melkein sanoa, että pidin tuosta hitusen enemmän kuin Godfatherin ensimmäisestä (kaksi jatko-osaa on edelleen katsomatta). Tarina imaisi mukaansa, eikä neljän tunnin aikana tylsyys iskenyt kertaakaan. Katsoja sai rauhassa kasvaa henkilöhahmojen mukana. Tuntui siltä, kuin olisi itsekin mukana jengissä. Lopussa mieltä jäi askarruttamaan useampikin asia, mikä on usein hyvän elokuvan merkki.

En oikein tiedä, miksi Godfather yleensä on niin uskomattoman arvostettu filmi. Onhan se mainio, sitä en kiistä. Kuitenkin siitä uupuu jotain syvällisempää otetta, jokin merkitys. Se ei vaan sytytä, ainakaan meikäläistä. Ja miksi muuten maailman parhaimpina pidettyjen leffojen joukossa sattuu olemaan juuri näitä gangsterileffoja?

Viihteellä

Teki mieli vähän tyhjentää päätä, joten lähdin sitten kaverin kanssa baariin. Siellä sattui olemaan jonkinlaiset pintaliitobileet, ja paikka oli tupaten täynnä porukkaa. Pitkään aikaan en ole nähnyt saman illan aikana noin paljon kauniita naisia. Liian ylpeitä, mutta niin nättejä. Sellaisia, jotka katsovat minunlaisiani kuin halpaa saippuaa.

Koska en omista sosiaalisia kykyjä, yritin lähinnä näyttää iloiselta ja hymyillä ihmisille. On ihan mukavaa, jos saa hymyyn vastauksen. Aina välillä joku tyttökaksikko katseli meihin päin ja norkoili lähistöllä. Sain taas muistutuksen siitä, miksi tämän kaverin kanssa on vähän ikävää kulkea baareissa. Kaveri tuntuu olevan kaikkien naissukupuolen edustajien mieleen. Käytännössä on siis aika mahdotonta, että joku silloin kiinnittäisi minuun huomiota.

Tanssilattialla tyypilliseen tapaan sai kestää lihasmöhkäleiden uhmakasta liikehdintää. Varsinkin loppuillasta on selvää, että jos satut tanssimaan sellaisen naisen lähellä, joka ei vielä ole epätoivoisten lääppijöiden piirittämä, saapuu tällainen saalistaja paikalle yrittäen puskea sinut sivummalle. Tällöin pidän todellakin huolen siitä, että kyynärpääni sattuu heilumaan varsin iloisesti. Raukat menevät kovin hämilleen, kun näinkin heiveröinen poika hankaloittaa heidän pääsyään saaliin luo.

Viimeiset hitaat, kaverini noudettiin välittömästi. Lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä. Yövuoro ei vie ihan perille asti, vaan kävelymatkaa jää jonkin verran. Olen oppinut pitämään noista koleista kävelyistä. Varsinkin kesällä, kun aamu valkenee, eikä missään näy ristin sielua, on rauhoittavaa tallustella yksin kotia kohti. Siinä saa samalla vähän ajatella juttuja.

No comment

Koska tänäänkin tuntuu vielä olevan vedä-peitto-korviin-ja-nuku-koko-päivä -päivä, en aio kirjoittaa tähän eilisen toisintoa.

Minä kynnysmatto

Niinpä niin. Tilanne alkaa näyttää tuttuun tapaan taas aika surkealta. Kaikista paitsi yhdestä haastattelun järjestäneestä firmasta on tullut kielteinen vastaus. Ihan kuin olisin ollut varteenotettava hakijaehdokas aina siihen asti, kun näkivät minut silmästä silmään. Hassu pieni epäsosiaalinen poika. Sori, onhan sulla paljon taitoja, mutta ei me nyt sua kuitenkaan oteta. Kasva ensin isoksi, et sovi firman imagoon.

On helppo keksiä syitä, jotka vaikuttavat liioitelluilta tai täysin epäolennaisilta. Totuus vaan on, että tämä maailma on kaukana täydellisestä. Kaikki vaikuttaa aina kaikkeen. Jotta joillain voisi mennä hyvin, täytyy aina olla niitä, joilla kaikki menee päin helvettiä. Yleensä kuitenkin juuri ne, joille kaikki on annettu kuin tarjottimella, ihmettelevät miksi muut jaksavat kitistä.

Joskus luulin, että ihmiset muuttuvat jotenkin oikeudenmukaisemmiksi ja käyttävät korkeampaa moraalia ja etiikkaa kasvaessaan aikuisiksi. Olin niin kovin väärässä. Lasten käsityksissä oikeasta ja väärästä on vielä jotain vilpitöntä. "Aikuiset" osaavat olla todella julmia ja tunteettomia. Oma hyvinvointi turvataan vaikka muiden kustannuksella.

Mieleeni on jäänyt yksi tapahtuma ala-asteelta. Se oli ikäänkuin ensimmäinen väläys karusta todellisuudesta. Kaksi kaveriani tappeli. Toinen oli repäissyt toiselta rikki jonkin vaatekappaleen. Yritin lopettaa nujakan sanomalla, että ei kannata tehdä enää enempää vahinkoa. Se ei hyödytä kumpaakaan. "Enempää vahinkoa?!... njööö, huhhuh.." Kumpikaan ei näyttänyt ymmärtävän.

Juuri nyt olen taas niin pettynyt kaikkeen mahdolliseen. Oikeista asioista ei koskaan tunnu saavan palkintoa. En kuulu tänne ollenkaan, en kelpaa mihinkään. Heikkojen lyömistä jatketaan, sillä heikot eivät laita vastaan.

Pikkulinnut lauloivat

Ampparit -uutisportaali on ihan lupaavan näköinen webbisaitti. Jos se toimii edes jotakuinkin siedettävästi, minusta taitaa tulla palvelun vakiokäyttäjä. On paljon mukavampaa selailla päivän uutisia yhdeltä ainoalta sivulta, kuin käydä läpi kymmeniä eri uutissivustoja. Ei, en laittanut tähän linkkiä, koska en ole tähänkään asti jaksanut linkkejä viljellä. Käytetään sitä Goooooglea. Niin tai ihan vaan tervettä päättelykykyä.

Kuka saatana käskee noiden lintujen laulaa varhain aamulla. Ihan kuin ne tietäisivät minun heränneen neljän tunnin yöunien jälkeen aamuseiskalta. Kouluun pitää lähteä tekemään labratyötä. "Tsirp tsirp lirkuti... hähää, vituttaako?"

Sairasta

No jäihän niitä mielenkiintoisia unia mieleen heti kun pääsin puhumasta. Viime yönä Bam Margera yritti tahallaan oksentaa päälleni. Lopulta se mulkku onnistui, mutta sain sentään jalan eteen. Pahalta se haisi. Sitten joku Bamin naispuolinen kaveri ryhtyi yrittämään samaa. Juoksin pakoon, mutta se vain seurasi. Juoksimme kauan matalassa lumihangessa. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että nainen oli jäätynyt kalikaksi ja makasi hangella hengettömänä. Hirveä syyllisyydentunne valtasi minut, ja yritin sulatella sitä ruumista. Lopulta minun piti lähteä ihan oikeasti karkuun, sillä muut kai luulivat minun tapppaneen hänet.

Huh, tuli melkoinen deja vu tässä irkatessa. Voisin vaikka vannoa, että sama keskustelu on käyty joskus ennenkin, juuri tuossa kohtaa ruutua. Edellisestä jälleenkokemisen tunteesta onkin jo aikaa.

Taas viikko takana

Tekisi taas mieleni korjata hieman sanontaa "siitä puhe mistä puute". Oma versioni voisi olla vaikka "siitä uni mistä puute". Pitäisi oikeastaan taas jatkaa unipäiväkirjan pitämistä. Viime aikoina kun on unien muistaminen ollut aika vähäistä.

Tiskialtaassa on niin paljon likaisia astioita, ettei siinä mahdu edes tiskaamaan. Puhumattakaan siitä, että pitäisi työntää käsi altaan pohjalle ja laittaa tulppa paikalleen. Olen ihan varma, että jossain siellä ryönän seassa on jotain elävää...

Rytmitaju

Viiniä ja erinomaista konemusiikkia. Näiden seurauksena suonissa sopiva annos endorfiinia. Kummastelen tässä itsekseni, mikä oikein saa ihmisen pitämään musiikista. Ja mitä oikeastaan on musiikki? Karkeasti määriteltynä voitaisiin puhua sarjasta tietyllä temmolla säännöllisesti toistuvia äänten yhdistelmiä vaihtelevalla määrällä variaatiota ja progressiota (no olipas se hieno).

Säännöllisyyttä on aina, vaikkei kyseessä olisikaan mikään tasabiittiin perustuva musiikkikappale. Täysin satunnaisesta kakofoniasta tuskin kukaan voi väittää pitävänsä. Tietyt soinnut, äänet tai sointu/ääniyhdistelmät kuulostavat huomattavasti paremmilta kuin toiset. Yksittäisen biisin koukkuna voi toimia täydellisen äänimaailman lisäksi vaikkapa melodia tai hyvä progressio. Mutta mikä ihme aivoissa reagoi näihin juttuihin ja päättää, onko tuloksena hyvänolontunne vai irvistys? Miksi ruumiinosia pitää nytkytellä musiikin tahdissa?

Jos musiikki jaetaan tarpeeksi pieniin paloihin, voidaanko rakentaa jonkinlainen matemaattinen kaava sille, miten hyvää musiikkia luodaan? Yhdistämällä sopivasti eri palasia saataisiin aikaan se täydellinen kappale, joka toisi kuuntelijalle lähes orgastisen tunteen. Musiikkibisnes lakkaisi olemasta. Kukaan ei voisi enää väitellä eri musiikkilajien paremmuudesta.

Armotonta vertailua

Olen yrittänyt silmät kierossa kahlata läpi kymmeniä TFT-näyttövertailuja. Mitä enemmän testejä luen, sitä vaikeampaa tuntuu lopullisen valinnan tekeminen olevan. Jokaisella valmistajalla saattaa olla yli kymmenenkin mallia samassa kokoluokassa, ja jokaisella mallilla on omat ominaisuutensa. LCD-tekniikka ei ole mitenkään ylivoimaista ja ongelmatonta, joten älkää hyvät ihmiset vaihtako CRT-putkianne suinpäin litteisiin näyttöihin pelkän markkinointihypen perusteella. Muutamasta perusasiasta on hyvä ottaa ensin selvää. Netistä löytyy kyllä paljon hyödyllistä juttua.

Kuolleet tai osittain toimimattomat pikselit, taustavalon vuotaminen, kirkkaustason vaihtelut, surkeat katselukulmat ja häntiminen nopeissa liikkeissä ovat kohdalle sattuessa harmillisia ja häiritseviä ominaisuuksia. Juu, joitain vikoja voidaan tietyissä tapauksissa pitää ihan ominaisuuksina. Tietty sitä voisi odottaa vielä hetken, että pahimmista teknisistä ongelmista päästään eroon. Toisaalta sitä voi pian huomata odottavansa loputtomiin. Uutta ja parempaa kun on aina nurkan takana odottamassa.

Vastoinkäymisiä

Niinpä niin. Viikonlopuksi suunniteltu Helsinginreissu risteilyineen jää sitten tekemättä. Yhdellä ei ole rahaa, toisella ei passia ja kolmas ei pääsisi ollenkaan lähtemään. Helvetin helvetti. Oikeastaan osasin kyllä vähän odottaa jotain tällaista. Tämän porukan kanssa on mahdotonta tehdä mitään pysyviä suunnitelmia. Tällaiset perumiset ärsyttävät yli kaiken, varsinkin kun itse tapaan pitää kiinni sovituista jutuista.

Nähtävästi pitää vaan synkistellä kotona. Tai ehkä lauantaiksi keksisi jotain hieman ylevämpää toimintaa. Perkele. En pidä taas itsestäni ollenkaan. Enkä pidä siitä, miten lepsu elämänasenteeni antaa jokaisen päivän valua käytännössä hukkaan. Tarttis tehrä jotain...

Ampukaa

BBC uutisoi. Floridassa on menossa läpi laki, joka sallii päällekarkaajan ampumisen tuosta vaan, itsepuolustuksena. Ampuminen oli toki aikaisemminkin sallittua, mutta ei kuitenkaan ensimmäisenä toimenpiteenä. Ensin tuli yrittää juosta pakoon.

Kerrassaan hienoa. Joidenkin arvailujen mukaan laki kääntää asemyynnin rajuun kasvuun. Eipä ole siis kovin suuri yllätys, että aloitteen vankkana tukijana on National Rifle Association. No, itsepähän keittävät omat soppansa. Sitä saa mitä tilaa.

"... and justice for all."

Yksin taas

Arvatkaapa miltä musta lakana näyttää sen jälkeen, kun harmaa pitkäkarvainen kissa on viikon ajan röhnöttänyt sängyssä...

Stockmannin Hullut Päivät ovat melko lailla nimensä veroiset. Älyttömästi porukkaa ostamassa kaikkea tarpeetonta. Ostaa pitää, kun on kerran halpaa. Ja sitä halpaa tavaraa on tietenkin rajoitetusti. Itse en moiseen painajaishulinaan uskaltaudu. Eipä sillä että kävisin koskaan muulloinkaan kyseisessä tavaratalossa.

Kevät on hyvässä vauhdissa. Pian näkee taas suloisia tyttöjä vähissä vaatteissa. Minihameita, ohuita toppeja, bikineitä, entistä matalampia lantiofarkkuja ja kireitä napapaitoja. Mitäh, minäkö muka esineellistän naisia?!

Hankintoja

Kesäksi tuli sitten ainakin jotain töitä. Kuten arvata saattoi, ensimmäisenä varmistui se surkein paskaduuni. Sekin tietty on parempi kuin ei mitään, mikäli käy niin hassusti, että aikaisemmin lupailtu oman alan työpaikka jää saamatta.

Töiden varmistuminen tietää aina vain yhtä asiaa. Ostoslistan suunnittelu alkaa välittömästi. Useimmiten kuitenkin käy niin, että listalle kertyy niin paljon kamaa, ettei kaikkeen kuitenkaan ole varaa. Täytyy siis priorisoida. Ensimmäisellä sijalla lienee tällä hetkellä uuden näytön hankkiminen. Näköni tuntuu heikentyneen viime aikoina niin selkeästi, että teen varmasti itselleni palveluksen hankkimalla silmille soveliaamman TFT-näytön.

Ajatuksissa pyöri myös satunnaisten tietokonerautapäivitysten ja hifivermeiden lisäksi kannettava MP3-soitin ja uusi fillari. Toisaalta, kunnolliseen pyörään uppoaisi melkein kaikki ylijäämäraha, jotan ehkä tyydyn vain fiksailemaan vanhaa. Ai niin, kännykkäkin on alkanut näyttää hajoamisen merkkejä.

Haukotus

Näin taas vaihteeksi sellaisia unia, joista en taida tämän enempää kertoa. Sanotaan nyt vaan, että ihan mukavia olivat. Aamulla sitten taas harmitti, kun huomasi todellisuuden olevan hieman erilainen.

Karvaiset ystäväni tuntuvat tylsistyvän joutuessaan olemaan näin pienessä kämpässä. Täällä ei pysty edes kunnolla purkamaan energiaa juoksemalla vauhkona ympäriinsä. Tuossa ne tuijottelevat vuorotellen ikkunasta pihalle.

Tv-lupien maksukehoituksia kuulemma tipahtelee taas postiluukuista. Siinähän yrittävät. Eihän mulla mitään telkkaria ole...

Vastakohtia

Nauroinpa jälleen itseni kipeäksi muutaman loistavan stand up-esityksen parissa. (Mikä helvetti muuten oikein on ständapin oikea kirjoitusasu?) Dave Chappelle, Pablo Francisco, George Carlin näin nimiä mainitakseni. Tylsämielisinkään kyynikko ei voi olla vääntämättä suupieliään virneeseen.

Hiukan vähemmän hymyilytti tutkintakomission (Commission on the Intelligence Capabilities of the United States Regarding Weapons of Mass Destruction - ja tuosta hemmetin WMD:stä on vielä tullut ihan yleisesti käytetty akronyymi...) raportti jenkkien tiedustelun epäonnistumisesta viimeisimmässä Irak-sodassa. Lyhyesti sanottuna tämä raportti kertoi suunnilleen kaiken olevan ihan viturallaan. Hurraa? No ei todellakaan. Tästähän ne saivat nyt oikein virallisen tekosyyn siirtää lisää rahaa oikeasti tärkeistä kohteista älyttömiin antiterrorismihakkeisiin ja - suoraan tai epäsuorasti - sotakoneistolle.

Paavikin päätti päivänsä. Parempi näin. Kauan sitä vanhaa miestä ehdittiinkin jo rääkätä.

Munamankeli

Aprillipilat olivat keskimäärin aika surkeita. Ettekö oikeasti parempaan pystyneet?

Minä sitten vihaan tuota surkeaa korvikefillariani. Ostin sen aikanaan poliisihuutokaupasta, kun en viitsinyt parempaa pyörää tuoda tänne lähiöön varastettavaksi. Kotona vanhempien luona olisi siis ihan kelvollinen Tunturi-maasturi. Ehkä otan kuitenkin pienen riskin ja tuon Tunturini kesäksi tänne. Sillä sentään polkisi ihan mielellään.

Jos olisi jokin turvallinen säilytyspaikka, ostaisin tilalle vähän kevyemmän hybridin. Jotkut tietty vievät pyöränsä aina sisälle asuntoon tai parvekkeelle, mutta mielestäni menee turhan vaivalloiseksi. Sääli ettei tämän talon yhteydessä ole pyörävajaa.